IRC-Galleria

Kunnon pullon taas sai tuotakin litkua. :D Ekat gerbiilin lääkkeet täällä Iisalmessa asustellessa kun Lacaillelle pukkasi nyt hengitystie-infektion :( Toivottavasti lääke alkaisi puremaan koska sen poismenoon en ole mitenkään kyllä valmistautunut. Nuori eläin ja yksi lellikkini. :/ Ja nuo vanhukset porskuttaa ilman minkäänlaisia sairastumisen merkkejä. No tietysti sekin hyvä, mutta mistä hiivatista nuo nuoremmat nuita pöpöjä itselleen haalii? O____o

Nuorimmainenkin oppi sitten sanomaan R:n xD Nyt sitten surahtelee ärrät joka välissä ja kaikki sanat ja nimet jotka mokoman kirjaimen sisältää suolletaan kaikin keinoin ulos, että kaikki kuulee kuinka hyvin hän sen osaa. <3 Hyvä Andreena. Niin sitä pitää. =)

Jesh jesh jesh! Loppukesästä saan viimein sen oman ja kauan haaveillun karvaisen lenkkikaverin ja se ei suinkaan ole tuo hömppä aviomieheni. xD

Vielä on vähän epäselvää minkä merkkisen lenkkikaverin hommaisin, mutta pystykorvainen sen pitäisi olla. Muutamia vaihtoehtoja on Jämtlanninpystykorva, Siperian Husky, Alaskan Malamuutti ja Itä-Siperian Laika. Josko nuista lopulta saisi valittua sitten sen mieluisimman kaverin. ;)

Kohta sitten varsinainen eläintarha tiedossa kun mies on vielä luvannut penskoille oman kissan. Saas nähdä mitä saalistusviettinen koira tuumaa kotikissasta. xD

Järkyttävä määrä muuttolaatikoita, mutta vielä järkyttävämpi määrä tavaraa talossa. O___o Mistä tätä tavaraa oikein riittää? :O

Oon pakannu ties kuinka monta laatikollista tavaraa ja aina vaan pelkästään mun työhuoneessa tuntuu olevan ihan sairaan paljon kaikenmaailman roinaa. :/ Pitäisiköhän osasta ihan jo hankkiutua eroon, ettei tarttis kanniskella kämpästä toiseen ihan tarpeetonta kamaa.

Pakkailu aloiteltu! Jesh! Miksi vielä pitää odotella niin kauan?!?!?!

Kai sitä pitäisi alkaa metsästämään muuttolaatikoita. :) Pakkaaminen on tuskaa, mutta purkaminen eri juttu kun tietää, että siellä toisessa päässä odottaa se lopullinen oma koti.

Niin se vaan näyttää olevan, että olisi mahdollinen muutto edessä. <3

Sydämestä kuului kaiku joka näkyi ihmeellisenä säkkyränä käyrillä. :O Noh... Eipä kai se ylittänyt silti uutiskynnystä. Kaiken lisäksi sain marmatusta hoitajalta mun sykkeestä kun sen pitäisi olla levossa 60:n huitevilla niin mulla oli 45. :/ Minkäs teet. En voi vaikuttaa asiaan kovinkaan paljoa.

No mutta ainakaan hoitaja ei ottanut kantaa siihen etteikö voisi sitten leikkaukseenkin mennä. Hienoa.

Huomenna pitäisikin sitten mennä sydänfilmiin vähän käyriä katselemaan, että mikä on tilanne ja voiko mahdollisesti parin viikon päästä sitten leikata.

Pitäs samalla reissulla käydä antaan keliakianäytteetkin, juosta kelalle ja raahautua vielä työkkäriinkin. Ei paljon kotona ehdi huomenna olemaan. Onneksi on anoppi joka viihtyy lasten kanssa niin ei tartte lapsia kuskailla mukana ympäriinsä tylsiintymässä.

Kylläpäs oli taas mielenkiintoinen uni. Ei olisi millään kyllä malttanu herätä kesken kaiken. Olisin halunnut nähdä mihin uni lopulta johtaa. :D

Uni:

Heräsin jostain kummallisesta paikasta kamalaan paukkeeseen. Makasin heikon oloisella retkisängyllä ja tuijotin myrkynvihreän teltan kattoon.

Nousin istumaan retkisängyn reunalle ja olo ei tuntunu yhtään omalta itseltäni. Katselin käsiäni ja ne oli ihan toisenlaiset kuin omani yleensä. Nousin nopeasti seisomaan ja katsoin sumeaan peiliin. Olin mies! Kaiken lisäksi olin oma pelihahmoni Rat Von Vermin. Tämän tajuttuani mulle selvisi myös kauhea pauke ulkona. Olin keskellä toista maailmansotaa. xD Katselin pöydälle laitettuja tavaroita hetken aikaa ja ne vaikutti tutuilta. Pistooli, kranaatteja ja kivääri. Pistooli koteloon, kranaatit vyölle ja kivääri kouraan ja eikun menoksi.

tulin juosten ulos teltasta ja etsin katseella paikkaa jonne piiloutua tulitukselta. Parinkymmenen metrin päässä oli korkea kiviaitaus jonne juoksin nopeasti ja kiipesin siitä yli. Tulin autioituneen talon pihaan ja jouduin ammuskeluun natseja vastaan. Burning bulletseilla oli helppo selvitä parista tarkka-ampujasta ja matka jatkui taas juosten. En edes hengästyny. xD Pelihahmona olemisen etuja ilmeisesti. Saavuin juosten hiljaiselle kyläraitille ja tien molemminpuolin oli enemmän tai vähemmän vaurioituneita rakennuksia. Tankin jyrinää kuului jostain kauempaa. Yhtäkkiä läheisestä ruokalasta juoksi saksalainen nainen minua kohti ja tarttui kädestäni kiinni kiskoen sisälle ruokalaan. En tajunnu sanaakaan mitä se saksaksi koitti selittää kunnes se nainen älysi, että olen tyhmä britti jolle piti puhua englantia ja se kertoi, että kylmiöön oli piiloutunut natsisolttuja joista mun olisi hankkiuduttava eroon. Epäröin hetken, että mistä on kyse kun saksalainen nainen niin auliisti paljastaa omiaan briteille, mutta kun se nainen punastellen räpelsi sormiani niin en sitten enempää enää epäillyt. Otin pistoolin kotelostaan ja lähdin kohti kylmiön ovea. Astelin lähemmäksi varovasti ja tartuin kylmiön oven kahvaan. Tempaisin oven auki ja.... Herätyskello soi.


Hieman vaan harmitti kun en saanut tietää miten siinä lopulta kävi! yhyy.