IRC-Galleria

Pakko saada kahvia! Vaan ei oo kahvinkeitintä enää. Yhyy. Kuolen kahvinpuutteeseen... Pää hajoaa! :D

Sinulle.

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta

Kaiken hyvän lisäksi kahvinkeitin poksahti joten ei saa enää edes kahveeta. -__- Ja tältä käpyiseltä paikkakunnalta ei varmaan edes saa kahvinkeittimiä mistään joten nyt saa olla ilman kahvia pidemmän aikaa.

Jooh. Viimeyö meni taas mainioissa merkeissä. Sappi innostui oikein täysillä. heheh. Nukkumaan pääsin 00.30 ja heräsinkin sitten 02.30 hirveeseen tuskaan ja hiki lensi päältä. Kerkesin just pompata jalkeille sängystä kun suu tuli täyteen mahanesteitä ja juoksulla vessaan. Suu siinä paloi niin, että kieli on ihan arka.

Siinä sitten pari tuntia juttelin norjaa kaakeliastian kanssa kun vaihteeksi sattui mahaan. Ei muuta ku istumaan siihen pöntölle sitten. :D Satsia rupes pukkaamaan toisestakin päästä kun ne sapet oli päässeet suolistoon.

Siinäpä sitten loppuyö vieteltiin vessan lattialla hyvin ihanissa tuskissa ja eihän tohon kirurgin ultraankaan ole enää ku VIIKKO! prkl. En kyllä kestä enää päivääkään saati, että pitäs viikko sitkutella henkihieverissä.

Käväsin tuossa äskettäin muksujen kanssa kävelyllä ennen kuin satamaan alkaa ja samalla vein sitten Korson siwalle pari kirjettä keltaiseen laatikkoon. No siihenhän oli näitä laitapuolen kulkijoita sitten asettunut mielenkiintoinen lauma jonka välitä piti pujotella postilaatikolle.

Kolme setää sitten huomasi vähän paremminkin meidät ja kävivät turhankin tuttavallisiksi. -____-

yksi setä erehtyi tarraamaan takalistooni ja toinen selitti kossun tuoksuisella hengähdyksellä, että "kyllä tuommoista kukkaa kehtaisi katsella toistekin". Kukkaa? Mitä v*ttua? Lapsetkin säikähti pahemman kerran kun ukot umpijurrissa siinä örisivät.

Onneks oli mukana pieni ja pippurinen äitee joka teki rantaremmiläisille aika selväksi, että kantsii pysytellä vähän kauempana taikka karhumuori hirmustuu ja siitä ei seuraa mitään kaunista katseltavaa. Prkl! :D

Jotakin ne siinä vielä koitti jurputtaa, mutta saivat jauhot suuhunsa ja vetäytyivät takaisin mäyräkoiriensa pariin kaupan portaalle istuskelemaan. Niinpä päästiin sitten lähteen jo takas kotiinkin lapset säikähdyksestä itkevinä.

Sain tossa just sitten kuulla, että tänään olis äitienpäivä. No ihan samahan se mulle on kun en juhli sitä ja inhottaakin koko ajatus, että joku erehtyisikään mulle toivottamaan hyvää äitienpäivää prkl.

Poistan kuitenkin vaan kaiken äitienpäivään liittyvän sonnan täältä niin älkää vaivautuko. Säästyypä kaikilta ainakin vaivaa samalla kun ei tartte muutamaa kirjainta näppäillä ollenkaan näppikseltä tähän asiaan liittyen. ^^ Turha hössötys päivä sekin ja sillä keinolla saa taas kaupat turhaa rahaa ku pitää kaikkien muka muistaa. Hohhoijaa.

Minun mielestä koko äitiyttä ei tarttis muistella mitenkään. Siitähän äitiydestä on jo lauma natiaisia kuitenkin koko ajan muistuttamassa. :D Minusta koko höösän vois poistaa kalenterista kokonaan.



Ei muuta kuin oikein viihtyisää ja kesäistä illanjatkoa kaikille.

29.04.2009 14:59 <Ylläpito> IRC-Gallerian sääntöjen mukaan mainostaminen on kiellettyä. Ethän siis mainosta yhteisöjä, Internet-osoitetta, kuviasi tai muuta vastaavaa kommenteilla.


Kertoakko te minulle mitä minä olla mainostanut?

Tänään tuli nuo meidän uudet vauvat kotiin. Nutmeg tyttö ja Yellow nutmeg poika. Ihanat sisarukset tosi valloittavilla luonteilla. Meidän ensimmäiset rekisteröidyt gerbiilimme! Jihuu. <3 Päivät menee näiden tupsuhäntien kanssa touhutessa mukavasti.

Nyt kun tämä on tiedotettu niin palaan takaisin leikkaamaan väliverkkoja häkkeihin. :D

Pienen lapsen päiväkirja

Lokakuun 5.

Elämäni alkoi tänään. Vanhempani eivät sitä vielä tiedä olen pieni kuin omenan siemen mutta minä olen minä vaikka vielä tällä hetkellä olen heikosti muodostunut. Tiedän että minusta tulee tyttö. Saan vaaleat hiukset, siniset silmät ja rakastan kukkia.

Lokakuun 19.

Olen vähän kasvanut mutta olen pieni tekemään mitään itse äitini tekee kaiken puolestani ja hullunkurista on ettei hän tiedä kantavansa minua täällä sydämensä alla ja ruokkivan minua omalla verellään.

Lokakuun 23.

Suuni on juuri muodostunut. Noin vuoden kuluttua minä nauran myöhemmin opin puhumaan, tiedän mikä on ensimmäinen sanani "äiti". Kuka väittää etten ole aika ihmisolento olenhan minä kuin leivän muru joka on oikeaa leipää.

Lokakuun 29.

Tänään sydämmeni alkoi sykkiä. Tästä lähtien se sykkii hiljaa koko elämäni pysähtymättä. sitten kun vanhenen se väsyy ja pysähtyy.

Marraskuun 15.

Joka päivä kasvan vähän. Käteni ja jalkani alkavat muodostua mutta minun täytyy odottaa vielä kauan ennen kuin pienet jalkani kantavat minua ja voin juosta äidin syliin ja kietoa kädet isän kaulaan. Hassua kuinka pienet sormet ovatkaan pienen pienissä käsissä.

Joulukuu 13.

Nyt voin jo melkein nähdä mutta ympärilläni on aivan pimeää. Tiedän etteivät toiset äidit halua lastaan minä tuskin voin odottaa hetkeä kunnes pääsen syliisi ja saan koskettaa kasvojasi ja katsoa silmiisi. Äiti odotathan sinäkin minua niin kuin minä sinua?

Joulukuu 28.

Äiti miksi annoit heidän lopettaa elämäni? Meillä olisi ollut hauskaa yhdessä!!!

Tänään sitten se tapahtui. Meidän Selina pyöräytti maailmaan neljä vaaleanpunaista ja alastonta pienokaista. :) Oi tätä ilon päivää.