IRC-Galleria

Nyt on Rambo ja Naksu totutuksessa. Saas nährä kuinka tässä käy. :D

Jeps. Eilen oli lasten neuvolapäivä joka meni nappiin eikä valittamista neuvolan horoilla ollu. Tänään oli sitten mun käyntini Peijaksen kirurgisella polilla.

Ne mulkerot ei vaan tajua, että haluan sen leikkaukseni viimeinkin saada. Kyllä teki mieli säädellä sen lekurin hapensaantia kun se kitisi, ettei me leikata vaan tulee lisätutkimuksia.

No ainakin sanoin sen, että minä en IKINÄ aio enää syödä mitään lääkkeitä vatsani vaivoihin vaan sitten niiden tutkimusten jälkeen (löytyi sieltä jotain taikka ei) saavat luvan leikata palleatyrän helekuttiin.

Lääkäri vaikutti vähän vaikeelta ja selkeesti oli aikonut ehdottaa jo seuraavaa mahalääkettä kokeiluun vaan kerkesin tukkia sen suun lahjakkaasti. Eli ihan sama oli sisukset paskana tai ei niin kaikki ne vaivat sitten hoidetaan leikkaamalla. Oon kärsiny ihan tarpeeksi kivuista ja lääkkeiden syömisestä. Siihen pitää tulla nyt loppu ja se loppu tulee leikkaamalla. Lääkityksellä vaivoja vaan siirretään kunnes mummelina tyyliin syön letkun kautta ja paskannan pussiin.

Ei hemmetti kyllä potuttaa. Potuttais varmaan monia muitakin. AAAAARGHHH!!!!

Oon nähnyt tuon saman unen ties kuinka monta kertaa ja aina se on yhtä kummallinen joskin osittain myös hauska.

Unessa ilmeisesti on käyny niin, että zombiet on alkaneet saada valtaa maailmasta ja meitsi asuu muka vielä kotona vaikken oo asunu siellä enää ööö... pitkään aikaan. :D Mulla on unessa mun vanha Suzuki PV mopo joka sekin on ollut poissa jo 12 vuotta. heh. Ajelen kaiken karmeuden keskellä mopolla kotiin hiekkatietä pitkin ja mulla kulkee mukana joku hirvee lihaveitsi zombien varalta. :D pääsen kotia missä on mun yks vanha kouluaikainen kaveri muka käymässä ja se vetää siellä paniikkia, että zombiet on vallanneet mun kodinkin.

Me sitte linnottauduttiin sen mun kaverin kanssa mun entiseen huoneeseeni ja vedän kaapin takaa vielä vanhan ja uskollisen karhu pesäpallomailani. Kaveri panikoi ku joku alkaa paukuttaan ovee ja ölisee siellä nälkäänsä. Minä vetäsen oven auki ja se onkin mun äitipuoleni joka selkeesti haluaa verta ja aivonkappaleita. :D Niinpä veivaan sitä otsaluuhun ensin pesismailalla ja sitten sapelila vaan reippaasti pää poikki kun se on hetken sekasin. Juoksen keittiöön missä odottaakin mun isä pöydän äärellä aikeissa lähteä lihajahtiin, mutta se jahti päättyy siihen, että hyppään pöydän yli sen selän taakse ja isken lihakirveellä sitä niskaan ja pää tippuu lattialle. Näin päästiin eroon isästäkin.

Seuraavaksi kuulen kiljuntaa omasta huoneesta minne kutsumattomat zombiet on päässeet kaverini kimppuun ja mun täytyy hakata ne kaikki muusiksi pesismailalla.


The End

Ja aika onnellinen loppu. Mää en edes kuollu niinku usein käy.

Tulipas käytyä tänään sotilasvalaakin katsomassa ja kuulemassa. Jussin serkku kävi vannomassa valat Tikkurilan urheilukentällä ja porukkaa riitti. Ilmakin oli onneksi suotuisa vaikka välillä menikin pelottavasti pilviseksi.

Mukava oli tämäkin hommeli kerran eläessään nähdä. Varsin virallista ja musiikki oli jokseenkin hupaisaa, mutta elämys se tämäkin.


P.S. Nyt on tullut täyteen viisi vuotta kihlautumisesta. Huhhuh. Kohta viisi aviovuotta takana.

Tänään onkin ollut kaikenlaista ohjelmaa. Isäntä hommasi kelaa varten todistuksen talon perusparannuksesta ja sai samalla jostain syystä huudot asiakaspalvelun tädiltä vaikkei Jussi mitään sille tehnytkään.

Itse olen päivän melkeinpä siivonnut ja harrastanut välillä parittamista siinä sivussa. :D Seppo nyt pääsi viimein astumaan Ullan kun Ulla alkoi lämpenemään miehekkäille lähentelyille.

Milena oli varsin tyytyväinen uuteen sänkyynsä. Sai oikein isojen tyttöjen mäntyisen sängyn jonka Jussi kävi tänään keravalta hakemassa. Kyllä osasi lapsi olla ylpeä uudesta sängystään.

Tässäpäs onkin vierähtänyt aikaa ja paperia ja mustettakin kun olen räpöstänyt gerbiilien rekisteripapereita lähetettäväksi. Pitäs vielä käydä samalla läpi nuo eläimet jotka aion näyttelyyn viedä.

Pitäisi siis pestä ja harjata ne puhtaiksi ja vähän ehkä muuttaa niiden ruokavaliotakin siihen näyttelyyn saakka, ettei turkki mene heti huonon näköiseksi.

Hommelia riittää näin niinkuin tavallisten kotihommien lisäksi vielä.

Huomenna saapuu uusi perheenjäsen kotiin. Hihii. En malta odottaa näkeväni pientä poikaa. :)

Nuo gerbiilit on tosiaan sitten väreiltään:

Siamese, Silver Nutmeg, Polar Fox ja Yellow Nutmeg.

24.10.09 SGYn Double Winner -näyttely, Vartiokylän työväentalo, Rusthollarinkuja 3, Helsinki

Virallinen, koe-standardi- ja ei-standardiluokat gerbiileille, koe-standardi- ja ei-standardiluokat perpalliduksille, virallinen luokka deguille sekä pet-luokat kaikille yhdistyksen alaisille lajeille. Kaikki luokat järjestetään tuplana. HUOM! Näyttelyssä cappuccinot ovat ensimmäistä kertaa koe-standardiluokassa.


Ei muuta kuin mukaan kuokkimaan. :D Ainakin aattelin ottaa mukaan PET-luokkaan

Sam Winchesterin
Elohopean
Naksun
Falaroyn

ja mahdollisesti mukaan tulee vielä Seppo, Laku tai Hani.

Onhan tuota päivämäärää tullut siirrettyäkin useampaan kertaan. Nyt sitten viimeinkin tänään lähdetään kotiin. Olen ollutkin ihan sairaan huolissani jo nuista meidän gerbiileistä vaikka niillä onkin ollut hoitaja koko ajan siellä.

Ei muuta ku tavarat autoon ja kotia kohti.