IRC-Galleria

Nyt oli toinenki poikanen kuollu. Saas nähdä viitsiikö emo tota viimestä sitten ollenkaan hoitaa kun saattaa tuo maidon tuleminen loppua jos poikasia ei ole kuin yksi ja sitten emo jättää sen poikasensa hoitamatta ihan kokonaan.

Syksyn ekat gerbun poikaset on nyt maailmassa. Kolme syntyi joista kylläkin yksi menehtyi. :'( Mutta onhan tuo poikaskuolema silti aika luonnollista ja naaraalla jo hieman enemmän ikää. Naaraan kolmannet poikaset kuitenkin oli ja viimeiseksi nyt jäävät. Sen jälkeen Selina pääsee viettämään lemmikin elämää rattoisasti kunhan saa nämä kaksi vauvaansa saatettua terveinä maailmalle.

Annoin varalta Selinalle vitamiinit ja valkuaiset, ettei napostele viimeisiä poikasia valkuaisen puutteessa. Silppusin myös tajuttoman määrän veskipaperia hälle pesän vuoraamista varten ja samalla niin, että voi myös peittää pesän lämpimästi jottei karvattoman pienokaiset pääse kylmettymään millään tavalla.

Nyt annan perheen olla melkolailla rauhassa kun emo vaikutti hieman hermostuneelta. Tosin aina välillä on pakko käydä tarkistamassa onko kaikki kunnossa, mutta se riittää kun käy sen tekemässä kerran aamulla ja kerran illalla, ettei laukkaa pesällä joka tunnin välein kun se stressaa vain lisää emoa.

Tänään on ollut oikeinkin mukava päivä. Valittamista ei pahemmin löydy. ^^ Tuntuu, että käyn täällä vaan aina valittamassa, mutta jonnekinhan se pitää purkaa. :D No harmittaahan tuo, että tuli taas ilmoitus, ettei olla otettu töihin, mutta hakemuksia on vetämässä niin monta, etten yhdestä nyt kuitenkaan masennu ja aattelin kyllä hakea opiskelemaan. :D

Tänään kävi sitten joku mukava nainen ostamassa minulta gerbiilin eli ainakin yksi jo näistä värilinjaan kuulumattomista eläimistä pääsi hyvään kotiin. Kyselyjä on kovasti tullut ja alustavasti kaikki myytävänä olleet eläimet on nyt varattu. Huh. Kiinnostuneita siis riittää. :)

Sain tänään siivottuakin kaikki häkit kun tein muutoksia hieman muutenkin, että kuka asuu missäkin. Yhden urosparin pistin tutustumaan toisiinsa kun ovat tuollaisia yksinäisiä heppuja joille on ollut vaikea löytää laumaa josko ne keskenään sitten pärjäisivät. Katsellaan.

Sain myös siivottua Jussin työhuoneen ja siinä sitä vasta työtä riittikin. :D Hahaha. Sinne se on meinannut hautautua papereihinsa ja kirjoihinsa. Saapa nähdä saanko moitteet kun olen kajonnut sen rakkaisiin papereihin. :P Nooh. Minä kestän ne moitteet koska olen tyytyväinen, että sain senkin huoneen näyttämään siltä, että siellä kehtaisi ollakin. :D

Ding! Enpäs tiennytkään, että huulirasvaankin tungetaan sitä paskaa hunajaa. :( Olen suhteellisen allerginen sille sonnalle ja erehdyin illalla nukkumaan mennessä rasvaamaan huuleni kun lentsun takia ovat vähän kuivuneet. Nooh. Mikäpä siinä kunnes heräsin kahden jälkeen yöllä siihen, että ei meinannu millään kulkee ilma, naama oli oikeelta puolen turvonnu muodottomaksi enkä edes saanu oikean puolen silmääkään auki.

Kaiken tämän ilon lisäksi vielä turvotuksen takia puraisin palan huulesta eikä se yhtään edesauttanut sitä, että olisin ehkä saanut unen uudelleen astmalääkkeiden ottamisen jälkeen.

Tästä tulin siis siihen tulokseen, että ei enää huulirasvoja minulle ikinä KIITOS! Ellei ole jotain allergiahyypiöille tarkoitettuja huulirasvoja jossa on pelkkää valaan laardia ilman lisukkeita ettei henki mene kun koittaa pitää ittensä kunnossa.

Kelakin oli viimein maksanu työttömyysetuudet takautuvasti niin uskalsi lähtee käymään ruokakaupassaki. Saanu tässä tovin vyötä kiristellä kun ei oo uskaltanu ostaa ku jotain makaroonia tyyliin. :D

Pakkasin muksut autoon ja ajeltiin iha vaan me emännät keskenään Jumboon ruokaostoksille. Ei sieltä loppujen lopuksi tullut kuin kassillinen ruokaa kuitenkaan mukaan. :D Vaan kassalla oli mielenkiintoinen tapahtuma kun siinä jonottelin ja olin menossa jo maksamaan seuraavaksi niin siihen meidän kärryihin tuli kiinni joku nais-ihminen ja sano vaan "onko sulla paljo tavaraa? Näkyy olevan. Pitää mennä toiselle kassalle!" Jumpe. Se kävi kaivelemaan meidän ostoksia siinä ihan vaan yllättäen eikä niitä tosiaan ollut ku 20 euron edestä, että joo-o. Ei se ois kauaa joutunu mun jälkeen odottaan. :D

Saattoi ehkä näyttää, että kärryssä oli enemmänkin ku kyydissä oli kaks ipanaa ostosten lisäksi, mutta vielä toistaseksi en oo muksuista löytäny kaupan viivakoodia. :D

En malta odottaa. :D Piakkoin pitäisi ekat karvavauvelit syntyä. Enää viikko ja sitten ne ovat täällä mikäli naaras tiineytyi astutuksessa. Toivotaan, että homma onnistui. Ikää sillä alkaa jo olemaan, mutta on hieman pulaa juuri nyt sopivan ikäisistä naaraista. Ovat joko liian vanhoja tai liian teinejä. :D

Nyt on Rambo ja Naksu totutuksessa. Saas nährä kuinka tässä käy. :D

Jeps. Eilen oli lasten neuvolapäivä joka meni nappiin eikä valittamista neuvolan horoilla ollu. Tänään oli sitten mun käyntini Peijaksen kirurgisella polilla.

Ne mulkerot ei vaan tajua, että haluan sen leikkaukseni viimeinkin saada. Kyllä teki mieli säädellä sen lekurin hapensaantia kun se kitisi, ettei me leikata vaan tulee lisätutkimuksia.

No ainakin sanoin sen, että minä en IKINÄ aio enää syödä mitään lääkkeitä vatsani vaivoihin vaan sitten niiden tutkimusten jälkeen (löytyi sieltä jotain taikka ei) saavat luvan leikata palleatyrän helekuttiin.

Lääkäri vaikutti vähän vaikeelta ja selkeesti oli aikonut ehdottaa jo seuraavaa mahalääkettä kokeiluun vaan kerkesin tukkia sen suun lahjakkaasti. Eli ihan sama oli sisukset paskana tai ei niin kaikki ne vaivat sitten hoidetaan leikkaamalla. Oon kärsiny ihan tarpeeksi kivuista ja lääkkeiden syömisestä. Siihen pitää tulla nyt loppu ja se loppu tulee leikkaamalla. Lääkityksellä vaivoja vaan siirretään kunnes mummelina tyyliin syön letkun kautta ja paskannan pussiin.

Ei hemmetti kyllä potuttaa. Potuttais varmaan monia muitakin. AAAAARGHHH!!!!

Oon nähnyt tuon saman unen ties kuinka monta kertaa ja aina se on yhtä kummallinen joskin osittain myös hauska.

Unessa ilmeisesti on käyny niin, että zombiet on alkaneet saada valtaa maailmasta ja meitsi asuu muka vielä kotona vaikken oo asunu siellä enää ööö... pitkään aikaan. :D Mulla on unessa mun vanha Suzuki PV mopo joka sekin on ollut poissa jo 12 vuotta. heh. Ajelen kaiken karmeuden keskellä mopolla kotiin hiekkatietä pitkin ja mulla kulkee mukana joku hirvee lihaveitsi zombien varalta. :D pääsen kotia missä on mun yks vanha kouluaikainen kaveri muka käymässä ja se vetää siellä paniikkia, että zombiet on vallanneet mun kodinkin.

Me sitte linnottauduttiin sen mun kaverin kanssa mun entiseen huoneeseeni ja vedän kaapin takaa vielä vanhan ja uskollisen karhu pesäpallomailani. Kaveri panikoi ku joku alkaa paukuttaan ovee ja ölisee siellä nälkäänsä. Minä vetäsen oven auki ja se onkin mun äitipuoleni joka selkeesti haluaa verta ja aivonkappaleita. :D Niinpä veivaan sitä otsaluuhun ensin pesismailalla ja sitten sapelila vaan reippaasti pää poikki kun se on hetken sekasin. Juoksen keittiöön missä odottaakin mun isä pöydän äärellä aikeissa lähteä lihajahtiin, mutta se jahti päättyy siihen, että hyppään pöydän yli sen selän taakse ja isken lihakirveellä sitä niskaan ja pää tippuu lattialle. Näin päästiin eroon isästäkin.

Seuraavaksi kuulen kiljuntaa omasta huoneesta minne kutsumattomat zombiet on päässeet kaverini kimppuun ja mun täytyy hakata ne kaikki muusiksi pesismailalla.


The End

Ja aika onnellinen loppu. Mää en edes kuollu niinku usein käy.

Tulipas käytyä tänään sotilasvalaakin katsomassa ja kuulemassa. Jussin serkku kävi vannomassa valat Tikkurilan urheilukentällä ja porukkaa riitti. Ilmakin oli onneksi suotuisa vaikka välillä menikin pelottavasti pilviseksi.

Mukava oli tämäkin hommeli kerran eläessään nähdä. Varsin virallista ja musiikki oli jokseenkin hupaisaa, mutta elämys se tämäkin.


P.S. Nyt on tullut täyteen viisi vuotta kihlautumisesta. Huhhuh. Kohta viisi aviovuotta takana.