IRC-Galleria

Olimme tässä kävelyllä anopin ja lasten kera ja kotiin päästyämme huomasin vaunujen renkaassa koiran kakkaa. Siihen totesin, että tarvitaan paperia.


Minä: Renkaassa näyttää olevan koiranp*skaa! Pitää pyyhkiä se pois!

Anoppi: Joo kyllä siinä näkyy jotain mälliä olevan!

Syötin nuorempaa tytärtäni perunaporkkanasoseella ja tyttö tunnetusti ei ihan paikallaan pysynyt joten sosetta oli kaikkialla. Jätin loppuehostuksen anopin huoleksi ja kävimme näin keskustelun minun ollessa toisessa huoneessa.

Anoppi - Andreenalla kasvaa porkkana nenänvarressa! (Andreenalla on porkkanaa nenänvarressa)

Minä - Täh? (*ystävällinen* anteeksi kuinka?)

Anoppi - Joo kyllä sillä kasvaa keltainen porkkananvarsi nenässä. (Kyllä tytöllä näyttää selkeästi olevan keltaista porkkanasosetta nenänvarressa)


Näin päättelin jatkossa hoitaa itse täysin koko syöttämisen alusta loppuun saakka ettei lapsiparka enää ala kasvamaan juureksia.

Se tunne täytti sisintäni yö yöltä enemmän. Minä halusin repiä ja raastaa sinut palasiksi ja kuvittelin mielessäni kuinka minä siitä nauttisinkaan. minulla on se halu. Syöksyn pimeyteen nauraen käheästi ja nuolen veresi pois käsistäni, Näin minä sen ajattelen. Oloni on vaarallinen ja sydän täynnä vihaa. Voi kuinka odotankaan, että se viha purkautuu kurkustani murahduksina ja saan ulvoa kohden kuuta. Minä tunnen sen halun kasvavan taas. Kuulen, näen ja haistan paremmin kuin koskaan. Iholleni on alkanut kasvamaan turkki joka on paksua, mutta samalla niin silkkisen pehmeää. Suussani maistuu veri, mutta ehkä se johtuu juuri siitä, että kulmahampaani lävisti huomaamattani kieleni. Verenmaku saa silmäni kiilumaan enkä millään voisi enää vastustaa kiusausta. Minä haluan purra! Haluan purra hampaani yön pimeydessä saaliini kurkkuun ja repiä hänet palasiksi ennen kuin hän edes tajuaa sitä. Tänä yönä minä teen sen eikä mikään voi minua estää. Nauran ajatukselle ja herkuttelen mielikuvilla kunnes huomaan kuun nousseen taivaalle ja minun hetkeni tulleen. Hengähdän. Suustani nousee lämmin höyry viileään syysyöhön ja tunnen taas eläväni täysillä. Viimeinkin kurkustani kohosi se murahdus jota olin jo koko päivän odottanut jännityksellä ja tiesin olevani täysin valmis metsästykseen. Kynteni odottivat jo painumistaan lämpimään ja pyristelevään lihaan saadakseen veren pulpuamaan valtoimenaan ja haluni vain kasvamaan.

Minä

Minusta:

Nimesi? Niinan nimellä minua mukelona paiskattiin.

Ikäsi? 24 ja risat tällä hetkellä.

Syntymäaikasi? 1.6.81

Horoskooppimerkki? Kaksonen.

Syntymäpaikka? Södertelje Ruotsi

Missä asut nyt? Jyväskylässä.

Silmiesi väri? Ruskeen vihreet ne on.

Hiustesi väri? Luonnostaan kuparinpunasen ruskeet.

Pituutesi? 155cm tallukka.

Painosi? Ömm... aika paljon kun ottaa huomioon, että oon pieniin päin.

Rotusi? Nee... joku karvapallero vaan. :P

Mikä on pahin pelkosi? Kaiken rakkaan menettäminen.

Poltatko? Eeen. Pitäisi joskus maistaa varmaan sitäkin.

Juotko? Vettä, mehua ja limpsaa joo. Joskus ratkean kahviin vaikka siitä tulee paha olo.

Kiroiletko? Että kiroilenko? Eeeen koskaan. :P No melkein joka minuutti.

Käytätkö huumeita? En todellakaan.

Varasteletko? Miksi ihmeessä varastelisin.

Oletko luotettava? Yritys hyvä kymmenen...

Onko sinulla tatuointeja tai/ja lävistyksiä? Eipä kyllä. Tatuoinnin haluaisin.

Jos sinulla olisi lempisarjamurhaaja,niin kuka se olisi? Öh.. Freddy Krueger. :D

Kärsitkö masennuksesta? Aina silloin tällöin.

Jos saisit valita tavan, jolla kuolisit, mikä se olisi? Hukkuminen varmaan. Menisi taju ennen kuin kuolisi niin ei tietäisi mitään.

Oletko yrittänyt itsemurhaa? Sitäpä saa muut arvella.

Oletko koskaan aiheuttanut tuskaa muille tarkoituksella? Todellakin. Toisille turhaan ja typeryyttäni ja toisille ihan aiheesta.

Mihin alakulttuuriin kuulut? Kaikkee sitä... Ruohonjuuritasolle?

Oletko ilkeä? Mikäpä pahan tappaisi. Pitää sitä olla ilkeekin aina joskus.

Oletko vainoharhainen? Aina välillä liikaakin.

Oletko mustasukkainen? Olin joskus... En ole enää huomannut niitä piirteitä itsessäni kun vähän olen kasvanut.

Oletko väkivaltainen? Köh... Arvatkaapas.

Puratko vihaasi muihin ihmisiin? Välillä jos kiukuttaa oikein liikaa.

Syytätkö muita ihmisiä virheistäsi? Se vähän riippuu virheestä.

Mikä on lempipelisi? Jaa-a. Tikan heitto on kyllä ykkönen.

Lempielokuvasi? Umm... Dog Soldiers ehkä... niitä on liikaa.

Lempibändisi? Minkäpä niistä valkkaisi. Varmaan edelleen Sonata Arctica.

Lempibiisi? Kaikki Arctican biisit on liian hyvii.

Millaisia kirjoja ja lehtiä luet? Aku Ankkaa tietysti, GDG:tä, GDW:tä ja GNG:tä.

Lempivärisi? Tulee varmaan aina olemaan vihreä kun on ollut sitä pienestä asti tähän päivään.

Lempiruoka? Lehtipihvi lohkoperunoilla kiitos.

Lempijuoma? Mehu ja limpsa ne yleisimmät mitä juon.

Omistatko lenkkarit? Juu omistan kyllä. Vanhat ja uskolliset pinkkinauhaiset Pumat.

Oletko neitsyt? Öhöm... Jassoo. Aviossa yleensä pysyykin neitseenä varsinkin johta kaksi lasta tehneenä. :P

Oletko perverssi? Minähän oon oikee herran enkeli. Mieskin vaan punottaa aina kun rääpäisen suustani jonkun kauniin lausahduksen. Pervoksikin joskus kutsuttu... *viaton*

Oletko uskonnollinen? Helluntalainen juuh.

Oletko viillellyt itseäsi? Onhan nuita arpia teinix ajoilta kun oli vielä tyhmä.

Tykkäätkö tavata uusia ihmisiä? En ehdottomasti. En tykkää ihmisrodusta niin paljon. Minuun toisinaan hankala tutustua.

Mistä pidät eniten elämässä? Lähimmäisten kanssa viettämästäni ajasta. (ystävät ja perhe)

Mistä pidät elämässä vähiten? Kuolemasta.

Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä? Ja miksen uskoisi. Omaan kokemusta asiasta.

Oletko ikinä tehnyt itsellesi lävistystä? en ole harrastanut. Taitaa jäädä väliin ihan kokonaan.

Oletko ollut vankilassa tai putkassa? Puolivuotta putkassa töissä olin. En muuta.

Oudoin paikka, mihin olet oksentanut? Tiimarin portaalle joskus mukulana kun tulin kipeäksi.

Oletko onnistunut pitämään jonkin duunipaikan alle päivän? No en onnekseni.

Omistatko enemmän kuin kahdet farkut? Onhan nuita farkkuja. En vaan yleensä käytä.

Mottosi? Kun maailma kääntää selkäsi sinulle, käännä sinä selkäsi maailmalle...

Tänään taas tätä saissea. Piti olla äitiysneuvola vaan tulipahan sieltäkin puhelu, ettei tarvi luitaan sinne raahata kuin vasta torstaina. Paskaa.

Muutenkin piristävää. Tänään ei oikeastaan särje muualta kuin selästä, lonkkia, lantiota, kuvetta, jalkoja, alavatsaa, ylävatsaa ja häpyluuta. Eli melkein olen terve kuin pukki, perskeles. Sängystä nouseminenkin tänään _melkein_ onnistui, muttei ihan. Piti kierähtää lattialle, jotta pääsee koivilleen jotka taas kipeytensä takia eivät pitäneet alla pahemmin.

Heleijaa. Oi tätä raskauden autuutta mitä kaikki äidit niin ilakoi.

En aina ymmärrä täysin uniani, mutta voisin sanoa, että tämän unen viestin jopa voisin ymmärtääkin.

Olin menossa ruumishuoneelle äitiäni katsomaan jonka sanottiin kuolleen. (Äitini kuollut 5v sitten) Äiti makasi levollisen näköisenä kylmällä pöydällä keskellä tyhjää huonetta ja meidät jätettiin huoneeseen keskenämme. Kun katsoin äitiä tarkemmin näin kuinka hän piteli pientä Moonaa lujasti sylissään ja nousi yhtäkkiä istumaan alustallaan sanoen minulle "Ei meillä täällä ole mitään hätää." Pelästyin ja juoksin ulos huoneesta jonka jälkeen uneni katkesikin heräämiseeni.

Ehkäpä nämä unet ovat viestejä taivaasta ja kertovat joka kerta minulle heikkoina hetkinäni, että kaikki onkin hyvin eikä minun pitäisi surra sen tähden.

Näin sinusta yöllä unta, rakas lapseni. Olit toppatakissasi roikkumassa pyykkinarulla ja nauroit onnellisena kun syystuuli kieputteli sinua ympäriinsä.

Minulla on ikävä sinua Moona.


T: Äiti