On maailmamme - jona minä, Antracon sen tunnen - kiertänyt aurinkoa jo useita vuorokausia kun viimeksi jätin sanoja muille nähtäväksi ja luettavaksi vaikka siltikin edelleen kirjoitan vain itseni takia ja itseeni uskoen.
Viimekertaiset sanat ovat osoittautuneet uudeksi taakaksi ja työ, minkä piti tulla jo päätökseen, on alkanut vaivaamaan ja vainoamaan minua. Kirjaimet jotka paperille piirsin raskain sanakääntein tulevat olemaan kivenä hartioillani ikuisesta ikuiseen. Silti toivon tuon kiven painon heltiävän silloin tällöin jotta en vajoasi alas Haadekseen, missä liekit nuolisivat ja kutsuisivat minua ottamaan vastaan tulen, joka polttaisi silmäni sokeiksi ja ruumiini harmaaksi, kuolevaksi tomuksi. Siis luulemani helpotus on vain Saharan hiekkaa jalkojeni alla ja tulen kohtaamaan sanani joka ikinen päivä haamaan loppuun asti.
Kuitenkin yritän imeä kaiken voiman taivaalta jotta päivien virta ei myrskyisi tai pauhaisi vaan solisisi kauniina, helmiväisenä purona jonka laulu pitäisi aivoni kirkkaana ja sydämeni keveänä kuin kolibrin siivet.
Tyhjyyteen minä, Antracon katson ja tiedän, että tyhjyys katsoo minua.
Forever Yours,
Antracon
Uusimmat blogimerkinnät
- For The Love Of A Princess 27.07.
- All I Need... 05.05.
- Ante bellum memento mori... 14.11.
- Life on Fire... 09.10.
- Look through nothingness... 16.08.
- This Dying Soul... 15.06.
- Before the bleeding sun... 12.06.
- I'm disillusioned, threw my heart into the... 25.04.
- House of Sleep... 24.03.
- Roaring sky, fulminating furiously overtaking 09.02.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2007 (2)
-
▼
2006 (11)
- ▶ marraskuu 2006 (1)
- ▶ lokakuu 2006 (1)
- ▶ elokuu 2006 (1)
- ▶ kesäkuu 2006 (2)
- ▶ huhtikuu 2006 (1)
- ▶ maaliskuu 2006 (1)
- ▶ helmikuu 2006 (1)
- ▶ tammikuu 2006 (3)