IRC-Galleria

On jo kulunut aikaa tuhansia ja miljoonia vesikellon mitallisia kun viimeksi jätin jälkiä päiväkirjaani mutta aika on hyvästä ja aina ei ole hyväksi kirjoittaa jos ei ole mitään sydämellään.

Minun sydämelläni on paljon. Paljon mistä pitäisi puhua, paljon mistä ei pitäisi lausua ääneen mutta edelleen, vieläkin edelleen ne sanat ovat yhtä minun kanssani, niistä sanoista olen aloittanut uuden sivun elämässäni ja sydämessäni ja paperilla. Vesikellon solina tulee olemaan tuttua minulle koska ei elämässä ole kiire mihinkään vaikka joskus se näyttää tietä edessämme ja on julma jalkojemme edessä päivänpaahteessa.

Olen jo useaita auringonkiertoja unelmoinut paikasta veden äärellä jossa voisin olla kahden yksinäisyyteni kanssa ja kirjoittaa elämästä ja kuolemasta, vihasta ja rakkaudesta, ei minun vaan jonkun muun ihmisen silmin. Totisesti, sydämeni on väsynyt ja kaipaa lepoa ja rauhaa sillä ihminen ei ole terästä vaan on heikko. Minä olen heikko nyt.

Toivon että näkisin pitkästä aikaa erästä ystävääni, joka on ollut poissa silmistä jo niin kauan että en halua muistaa moista. Mutta kyllä me vielä tapaamme ja vietämme aikaa yhdessä ja jaamme ilot ja viinin yhdessä. Totisesti, Ystävä on kuin ihanin helpotus kun taakka harteilla on liian raskas.

Forever Yours,

Antracon