IRC-Galleria

Argh, mitä mä teen aina väärin, kun saan aina suuni avattua kaikille, itseni mukaan lukien, pahan mielen ja aggressiivisen olon aikaan? Ilmeisesti mä avaan suuni väärään aikaan, sanon väärät asiat väärällä tavalla väärille ihmisille. Mä olen miettiny asiaa aina, kun näin on käynyt. Tulos, johon mä olen päätynyt ei vakuuta edes mua itseäni. Mä voisin sanoa, että mä vaan oon luonteeltani temperamenttinen, pippurinen ja tulinen. Että mä teen ennen kuin ajattelen. Hah, ei vakuuta? Ei muakaan. Mä en ole temperamenttinen, pippurinen tai tulinen. Mä ajattelen aina ensin, ennen kuin teen mitään. Mä olen kyllä luonteeltani vahva tahtonen - tiettyyn rajaan asti, joka on ylitetty jo monesti - ja mä tiedän mitä mä haluun. Teoilleni mulla ei ole mitään selitystä. Ei edes huonoa, valheellista tai läpinäkyvää. Mut oikeestaan mitä sitä turhia edes miettimään. Vaikka mä tietäisin, että miks mä pilaan ihmisten päivän ja hyvän mielen ei se silti muuttais mitään. Ihminen ei voi olla jotain muuta kuin mitä se oikeesti on. Mä olen aina inhonnut sellasia ihmisiä enkä todellakaan aio liittyä siihen kaartiin. Mun on vaan hyväksyttävä, että mä olen tällainen. Muilta mä en sitä vaadi, mutta toivoisin kuitenkin jonkinlaista ymmärrystä. Mä olen saanut kuulla pikkusisaruksilta, että mua ei kaivata mun perheeni luona ja, että mun vanha huone ei enää ole mun ja tuskin kukaan haluaa mua, tai ketään, nurkkiinsa loisimaan kuukausiksi. Toisin sanoen, mua ei haluta eikä kaivata minnekään. Se tuntuu ikävältä. Se tuntuu pahalta. Se tuntuu musertavalta. Se tuntuu synkältä. Se tuntuu hirveeltä. No joo, siltä se tuntuu just sillä hetkellä, kun kuulee, ettei sua haluta minnekään. Kyllä mä tiedän, että suutuspäissään ihmiset sanoo kaikkee sellasta, mitä ne ei tarkota. Mut silti sitä jää vaan märehtimään ja siitä pahottaa mielensä. Mä voisin pysyttää mun pahotetusta mielestä ihan hirveen shown, mutta se ois hyvin älytöntä.

Ehkä mä sitten vaan jatkan mietiskelyä.

_ArkiPäivänVaras_