IRC-Galleria

Yritän pysyä tyynenä, vaikka kaikki hajoaa käsiin. Kun yhden asian saa järjestettyä, niin toinen puolestaan epäonnistuu. Mä olen parhaani yrittänyt ja on todella rasittavaa, että se ei auta tai vaikuta millään lailla mihinkään. Mitä rahalla tekee, jos ei ole omaa asuntoa? Miten omaa itsenäistä elämäänsä voi edes suunnitella, kun asunto, oma koti on kaiken perusta?

Sanotaan, että jokaisella kolikolla on kaksi puolta. Toinen puoli on kauniin kiiltävä ja toinen puoli taas hämärän peitossa oleva tumma ja kulunut. Mä olen käännellyt mun elämäni kolikkoa, mutta en näe sitä kauniin kiiltävää puolta missään. Missä vika? Ehkä mulle annettu kolikko oli joku vanha, ojasta löytynyt ja sen mukanen myös mun elämästäni tulee. Aurinkoa vasten nostettuna mun kolikkoni ei kiillä. Mun kolikkoni ei ole sievä eikä sen näköistä kolikkoa kelpuutettaisi kaupassa maksuvälineeksi. Tuskin kukaan rahaa tarvitsevakaan huolisi sitä. Niin kuin eräässä elokuvassa kultakolikot olivat kirottuja, niin on ilmeisesti myös munkin kolikko.
Joo, kyllä mä olen yrittänyt pestä ja hinkata kolikkoa puhtaaksi, mä olen yrittänyt unohtaa sen, mutta aina mä löydän sen edestäni. Sen kanssa on vain opittava elämään, mutta entäs, jos elämää ei pysty edes aloittamaa, koska kolikon määrämä kohtalo tekee siitä liian vaikeaa?

Minusta tuntuu, että olen epäonnistut ihmisenä. Epäonnistunut oman, itsenäisen elämän luomisessa. Tuntuu, että olen epäonnistunut tyttärenä, siskona, tätinä, serkkuna, lapsenlapsena, ystävänä, fanina, opiskelijana ja omana itsenäni. Se miten olen epäonnistunut onkin vaikeaa ja ehkä jopa mahdotontakin selittää. Siltä vain tuntuu, vaikkeivät asiat niin olisikaan. Jos asiat voisi vaan kääntää ympäri, jos voisi vain aloittaa puhtaalta pöydältä. Mutta elämän ympäri kääntäminen tarkoittaa myös sen kolikon ympäri kääntämistä. Ja mun kolikko on samanlainen kummaltakin puolelta.

_ArkiPäivänVaras_