Mulle on aivan sama mitä muut ihmiset musta ajattelee. Mulle on aivan sama mitä mun ystävät musta ajattelee. Mulle on aivan sama mitä mun perhe tai sukulaiset musta ajattelee. Mua ei vois vähempää kiinnostaa yhtään kenenkään mielipiteet musta ja mun tilanteesta. Mua ei kiinnosta, vaikka mun ystävät ajatteliski mun olevan lusmu ja pummi. Mua ei kiinnosta, vaikka mun perhe olis sitä mieltä, et mä olen tehnyt elämässäni ne väärät päätökset. Mua ei kiinnosta, vaikka mun sukulaiset olis sitä mieltä, että mä olen ne häpäissyt. Mua ei kerta kaikkiaan vois kiinnostaa yhtään vähempää kenenkään mielipiteet musta, mun teoista, mun tekemättä jättämisistä, mun valinnoista, ylipäänsä mun elämästä.
Just tällä hetkellä mulla on niin huono olla, että kaikki on aivan sama. Tällä hetkellä mä en voi olla hyvä ystävä, mä en kykene täyttämään ystävän velvollisuuksia. Tällä hetkellä mä en jaksa olla übersopuisa perhettä kohtaan, vaikka en mä halua kenenkään kanssa riidelläkään. Tällä hetkellä mä en kykene mihinkään enkä saa mitään aikaan. Enkä mä pyydä tällä lapsellisella tilityksellä keneltäkään mun läheisiltä ja rakkailta minkäänlaista ymmärrystä. Enkä mä kaipaa varsinkaan sääliä, koska mä en halua joutua säälin kohteeksi.
Kyllä tää tästä. Tai sitten ei. Aivan sama.
_ArkiPäivänVaras_