Puoltakaan en sun kivustas voi tietää, sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää. Mut joku aamu, mä tiedän sen, sä heräät huomaamaan, sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan.
Ja sä oot kaunis, vaikket enää tunne niin, ne vaikka veivät sulta uskon ihmisiin. Hetken vielä, nukkuu puoli maailmaa, hetki vielä, kirkas aamu aukeaa"
Sulla on vaikeeta ja mulla avuton olo, kun en tiedä miten auttaa.
Jos oisin siellä, ottaisin tiukasti kiinni ja halaisin enkä päästäis irti. Mä haluaisin pystyä pitämään sut turvassa, suojelemaan ja olemaan paremmin mukana sun joka päiväisessä elämässä.
Olemaan paikalla sillon, kun sä mua tarvitset.
Sanat, jotka mä täältä käsin sulle sanon, ei riitä. Mun pitäis pystyä tekemään enemmän, koska sä merkitset mulle niin paljon.
Ihan hävettää elää omaa elämää, kun mä tiedän, että muualla eräs tyttö kantaa harteillaan liian suurta taakkaa.
Mutta mä tiedän, että sä olet vahva.
Etkä sä saa luovuttaa ja mä tiedän, ettet sä niin teekään. Tiedätkö miks? Koska sä olet edelleen täällä ja sulla on syytä elää, vaikkei se tällä hetkellä siltä tunnukaan.
Mä tiedän mistä mä puhun, koska oon ite jo kerran ollu vuosia siellä helvetissä ja jos mä selvisin sieltä pohjalta takas tänne niin sunkin on selvittävä.
Muista, ettet sä oo yksin.
Elämä pettää, mut ilman se ei jätä.
_ArkiPäivänVaras_