Ydinsota Vuosi 2198.
Seikkailu Nico, Walter & Alex elämästä ydinsodan jälkeises elämäs.
pahoittelen innokkaita lukijoita viivästyksestä.
eiköhän napata kiväärit kouraan ja seikkaillaan lisää :D
24. Marraskuuta 2198
Sairaala tapahtumasta on jo kaksi viikkoa. niinkin kauan.
Alex ja Nico lähtivät hakemaan rakennus tarvikkeita ja lisää varaston täydennystä kaupungista.
olen siis Angela kanssa kahestaan täällä sähkölaitoksella vartiossa.
Öisin olemme nähneet liikettä lähi ympäristöillä mutta ne ovat olleet Radiopupuja jotka jysähtiävät h*****in makiasti miinakentillä.
Nico on myös ollut huolestuneen näkösenä radiohuoneessa muutaman päivän, kuulemma muutama eloon jäänyt on löytynyt ja ovat matkalla tänne.
v***n mahtavaa!
Walter
suljin kirjan ja pistin tupakin palamaan samalla kun poistuin huoneesta.
"Walter, olis aika viimeselle lääke piikille" Angela sanoi kun astuin huoneeseen.
seurasin Angelaa kellarin lääkintä tiloihin.
tumppasin tupakin maahan ja istuunnuin penkille.
"etkö vieläkään muista mitään Angela?" kysyin angelalta samalla kun hän valmisteli pistosta.
"valitan, en muista siitä sairaalasta mitään" angela sanoin
"mutta löysimme paperisi ja AI S*****A!!!" huusin kun angela löi piikin yhtäkkiä olkapäähän.
"noin, siinä se oli" Angela sanoi ja nakkasi vanhan piikin metalliseen roskikseen
olkapäätäni kihelmöitsi ja voin jopa tuntea kuinka lääke alkoi virrata suonissani
"V***n siistin tuntosta, hahahaha" naureskelin ja pistin uuden tupakin palamaan.
angelakin nauroi kun laittoi lääke pullon kaappiin.
"Hei Angela. nyt kun ollaan me kahestaan niin miten olisi?" sanoin hyvin viekkaasti odottaen vastausta.
"tuota..." Angela kerkesi sanoa kun Alex iski oven auki "WALTER! tule auttaan näitten tavaroitten kanssa!"
menimme ylös ja kärry oli täynnä tavaraa ja muuta hyödyllistä.
"eikai se taas?" nico sanoi ja nosti ison metallisen laatikon maahan
"siellähän se oli" Alex sanoi ja kantoi pöytää kellariin.
"annoin hänelle viimeisen pistoksen, hän on nyt kunnossa kunhan varoo hieman riehumasta" Angela sanoi ja käveli pöydän luo ja pisti tupakin palamaan.
"jaahas jaahas, taas sitä Angelaa koitit iskeä?" nico kysyi kun nosti pari laatikkoa viskiä maahan ja samalla otti itselleen yhden pullon.
"mitä v***ua se teille kuuluu jos yritin?" sanoin ärtyisellä äänellä ja nappasin itselleni pullon laatikosta ja otin kunnon kulauksen siitä.
"ei mitään, hahahah" Alex sanoi ja naureskeli samalla kun otti laatikoita joissa oli NanoMed logo kyljessä. "Angela! mihin nämä?" alex sanoi lisänä ja käveli angelan kanssa kellariin.
"noh, nyt saat muuta ajateltavaa" nico sanoi ja otti huikan pullosta.
"kui?" kysyin ärtysellä äänellä
nico polvistui ison metallisen laatikon eteen ja avasi lukot. "tämä tässä" nico sanoi ja potkaisi laatikon auki.
"Voi J*******E!" Huusin ja ryntäsin laatikon luo.
"Niinpä, löysimme asekuljetuksen jossa oli tuo, ja pari laatikkoa ammuksia" nico sanoi ja nosti maahan ammus laatikot.
"V***U! tämä on kunnon tankin tuhous kivääri p*****e!" sanoin ja nostin pitkän kiväärin jossa oli etujalat, isoille ammuksille tarkoitettu lipas, punapiste tähtäin ja kustomoitu perä ja muut tärkeät osat.
"arvelimme että pitäisit." nico sanoi ja sytytti tupakin. "olkoon se siitä että paranit nyt siitä sairaala reissusta" nico sanoi ja käveli sit petinsä luo ja nukahti.
alex ja angela tuli kans kellarista ja kävelivät petiensä luo
"rankka päivä?" kysyin ja hyppäsin oman petini yläpedille.
"totta h*******sä!" alex sanoi ja alkoi vetään sikeitä.
"Walter, ota tämä. se auttaa nukkumaan piikin takia" angela sanoi ja antoi unikapselin.
nielasin kapselin ja menin makoileen pedille kunnes kaikki pimeni.
Pahoittelen tarinan lyhyydestä. yritän nyt keretä kirjoitteleen lisää tarinoita kunhan töistä kerkiän.
Kommentteja kiitos. ^_^