Ydinsota Vuosi 2199.
Seikkailu Nico, Walter & Alex elämästä ydinsodan jälkeises elämäs.
Valmiita tai ei....täältä tulee tarinaa....
"Hei! Alex! Mitä Äijä?" mustaan aukinaiseen kauluspaitaan pukeutunu mies käveli luokseni ja taputti olkapäälle...
"Jack! mitäs täs....VIP tiloihinko taas naisia vikittelemäänkö tulos?" sanoin Jackille pieni virne naamas
Jack naurahti "tottahan h******ssä Alex" ja käveli sisään
"hohhoijaa, taas aika rauhallinen ilta, johtuukohan että sota vei yli puolet asiakkaista" ajattelin mielessäni ja katsoin kylttejä joissa luki Bar RedStar
"Alex, tule sisälle, täällä tarvitaan apua" kuului nappi kuulokkeesta
kävelin sisälle kun vara portsari tuli ovelle, Discossa ja baari tiskeil oli porukkaa juhlimassa. Perällä näin RedStarin johtajan heiluttavan kättään.
"mitäs täällä on nyt hätänä?" kysyin johtajalta.
"Tämä herra tässä on ahistellut työntekijöitä ja muutenkin on rähissy muille asiakkaille" johtaja sanoi
katsoin miestä joka oli kalju ja toljotti päihtyneillä silmillä minua
"Herra, Poistuisitteko ystävällisesti?" kysyin kalju päiseltä mieheltä
"Paina sinä V**..." mies sanoi kun nappasin selästä kii ja nakkasin ovesta ulos.
"Kiitos taas Alex, voit pitää loppu illan vapaata kun muutenkin olit viime yönä ylitöis" johtaja sanoi ja meni takaisin baarin sisälle
"vihdoinkin ilta vapaata" ajattelin mielessäni ja menin sisälle.
Poistuin takahuoneen kautta pois RedStarista ja kävelin kämppääni kohti ja sytytin tupakin.
"loppuis sota niin sais enempi palkkaa" ajattelin mielessäni.
aikani kävellessä pääsin kämppäni oven eteen ja avasin oven ja astuin kämppäni sisään.
avasin radion, otin jääkaapistä kaljan ja istahin sohvalle.
kuuntelin hetken radioata, "jaha, ja sota vain kovenee" sanoin ja avasin kalja pullon.
jatkoin radion kuuntelua ja olin jo juonut joku 4 tai 5 kaljaa kun yhtäkkiä radiosta alkoi kuulua varoitus viesti
"Pommi Varoitus! Siirtykää lähimmälle Pommi suojalle välittömästi! Pommi Varoitus! Siir.." ja viesti jatkui radios
"Mitä v****a!? " sanoin ja nousin sohvaltani ja aloin kerätä joitakin tavaroita.
poistuin kämpästäni ja juoksin lähimmän pommi suojan luo
"SEIS! Odottakaa jonossa" sotilas sanoi Pommi suojan ovella
"Täh? Eihän näihin pitäisi olla jonoa?" sanoin ja katsoin tukosta suojan oven edessä
"mikä täällä on sit hätänä?" kysyin sotilaalta
"Pysykää vain jonossa, herra" Sotilas sanoi
"V***u tämä on turhaa" sanoin ja juoksin kotini luo kun naapurini huusi ovelta.
"ALEX! Oliko siellä tukosta?"
"Oli, pitäis äkkiä päästä suojaan kun pommeja pitäisi kohta tippua" sanoin iäkkäälle naapurilleni
naapurini naurahti ja sanoi "Tule, kellarissa on vanha pommi suojan ovi, mennään sinne"
juuri kun olin astumassa sisälle, kuulin kovan metelin ja katsoin taivaalle ja näin harmaitten pilareitten nousevan taivaalle
"S*****A!" Huudahdin ja juoksimme naapurin kanssa kellarin pommi suojaan
naapurini pisti suojan oven kiinni ja sanoi minulle " en tiedä pitääkö tämä ovi mutta ei voida muuta"
ja samassa suoja tärisi ja valot sammuivat...
~ 2 Kuukautta myöhemmin ~
"Olisikohan nyt turvallista mennä ulos?" kysyin naapuriltani
"kait, lepään vielä hetken" naapuri sanoi ja torkahti seinän viereen.
avasin suojan oven ja kävelin ulos, kirkas valo paistoi silmiini ja kun silmäni alkoivat tottua valoon näin vain hajonneita taloja, tuhoutuneita autoja ja täydellisen hiljaisuuden
juoksin kellarin pommi suojan sisään ja aloin herättää naapuriani
"Tule, me selvisimme" sanoin ja puistelin naapuriani ilman vastausta, sitten kokeilin pulssia...
"ai..." sanoin kun en tuntenut naapurin pulssia.
Peittelin naapurini ruumiin viltillä ja nappasin laukun ja metallisen pesäpallo mailan ja kävelin ulos.
katselin ympärilleni ulkona kunnes muistin Pommi suojat ja lähin juokseen niitten luo.
Pommi suojien luona huomasin vain tuhoutuneita autoja ja hiiltyneitä luurankoja lojuvan suojan ovien edessä.
"Voi S*****A!" sanoin ja katselin ympärilleni, kävelin suojan ovelle mutta käännyin saman tien pois kun suojan sisältä tuli aivan hirveä palaneitten ruumiitten haju
kävelin muutaman metrin päähän kunnes kuulin takaani kohisevan äänen
käännyin ympäri ja näin ihmisen jonka ihot olivat pahasti palaneet ja mutatoituneet radioaktiivisuuden takia.
tämä ihmisen mutaatio juoksi minua kohti ja huitaisin pesäpallo mailallani.
kuului epämielyttävä rusahus ja mutaatio ihmisellä oli syvä jälki päässään ja mailani oli veressä.
kuulin suojasta lisää ääniä ja lähin juokseen katua pitkin eteenpäin.
olin juossu varmaan tunnin kun kuulin auton äänen, katsoin äänen suuntaan ja näin auton tulevan kohti ja aloin heiluttaan käsiäni.
auto pysähtyi luokseni ja kysyin kuskilta "Kuka olet?"
Kuski nousi autosta ja sytytti tupakin "Nico, ja tämä tässä on Walter, jonka juuri löysin"
"Mitä H*****iä!? WALTER!! LINJA 47!" Huudahdin
"nojaa, V***n sama, olen Alex....olisko nakata röökiä?" kysyin nicolta
Nico tarjosi tupakin ja sytytin sen ja vedin kunnolla keuhkot täyteen savua.
"mihin olette menossa? täällä ei ole turvallista ja pitäisi johonkin turvaan päästä kun kaikkialla on pelkkiä V***n kuolleita luurankoja" kysyin nicolta ja jatkoin tupakkini polttoa
"hyppää kyytiin, olen menossa tuohon sähkölaitokseen jossa olen selviytynyt jo 2 kuukautta pommien putoamisesta lähtien." nico sanoi ja hyppäsi auton rattiin
"Okei, hyvä. tulen messiin, minusta saattaa olla hyötyä" sanoin nicolle ja hyppäsin auton kyytiin
sähkölaitokselle päästyämme kannoin walterin sohvalle joka nukkui h*****in sikeästi.
"Serkkuni komppanjan selviytyjistä, vai että tapaan sen nyt" sanoin mielessäni ja menin taitettavan sängyn luo ja nukahin...
ja taas on tarina valmis....
Uusimmat blogimerkinnät
- Ydinsota Vuosi 2199 26.04.
- Ydinsota Vuosi 2199 11.02.
- Ydinsota Vuosi 2199 24.01.
- Ydinsota Vuosi 2199 13.01.
- Ydinsota Vuosi 2198 04.12.
- Ydinsota Vuosi 2198 25.11.
- Ydinsota Vuosi 2198 24.11.
- Ydinsota Vuosi 2198 11.11.
- Ydinsota Vuosi 2198 09.11.
- Ydinsota Vuosi 2198 06.11.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2009 (4)
- ▶ huhtikuu 2009 (1)
- ▶ helmikuu 2009 (1)
- ▶ tammikuu 2009 (2)
- ▶ 2008 (8)
Blogi
Ydinsota Vuosi 2199Keskiviikko 11.02.2009 23:34
Ydinsota Vuosi 2199 Lauantai 24.01.2009 22:47
Ydinsota Vuosi 2199.
Seikkailu Nico, Walter & Alex elämästä ydinsodan jälkeises elämäs.
Ja uusi Flash back
"Ja näin Dj Nico lopettaa illan täällä Rex.FM studiossa! ja Dj Robert jatkaa, se on näkemiin!"
sammutin kuulokkeitten mikin ja laitoin kuulokkeet pöydälle.
"ilta pulkassa taas?" robert kysyi.
"no totta h******s! hohhoijaa, menen kämpälleni. illalla bisselle?" kysyi robertilta
robert tumppas tupakin tuhkakuppiin ja vastasi "tottakai! kuulitko muuten Linja 47 tapahtumista ja tämän päiväsestä Linja 2 kahakasta?"
sytytin tupakin ja puhalsin pienen savu pilven ilmaan. " totta kai kuulin linja 47 apujoukko tapahtumast....yksi sotilas selvisi niist ja pimahti...Linja 2?"
"niin, Linja 2 on tullut jotain kahakkaa. toivottavasti sais tietoa pian" robert sanoi ja alkoi juontaa radiota.
kävelin ulos, sytytin uuden tupakin ja katsoin taivaalle. "tiedän linjan tapahtumista aina, ja samoin kuin pimitetystä Ydin pommi vaarasta jota ei ole julkaistu viel todelliseksi uhaksi" ajattelin mielessäni ja kävelin kämppääni kohti.
samassa katua pitkin ajeli sotilas ajoneuvoja, uudet sotilaat kuskattiin lähi linjoille eli Linja 5 , 7, 3 ja 2.
seisoin kämppäni edessä ja ovessa oli numerot "52" ja kaivelin avaimia taskustani ja avasin oven.
kävelin kellariin jossa oli radio jolla kuuntelin Linjojen tapahtumia, eli tavallaan tein rikollista työtä kun kuuntelin sotilas kanavia ilman lupia.
"Kzzz....tässä Linja 2! Tarvitsemme tukea, toistan, tarvitsemme tukea! ....kzzz"
"P*****E! loppuis tämä S******N sota! Vuosi 2175? ja V***UT!" ärähin ja kävelin yläkerran keittiöön ja pistin mikroon pika ruuan lämpeneen.
katsoin kämppääni jossa lojui vaatteita, pitsa laatikoita ja muuta roinaa missä sattuu.
katsoin mikron aikaa, "05.30" ... "viel viisi minuuttia ruokailuun" sanoin ja nappasin tupakin suuhun.
samassa kellarista kuului piippaus ääni, se oli hälytys ääni. juoksin alakertaan ja läin kuulokkeet päähän.
"....toistan! Ydin pommit on laukaistu! täällä Suoja 4! Linja 2 alueelta! Viholliset hyökkäävät! ne....kzzz" samassa kuului konekivääri tulitusta ja yhteys katkesi
"mitä h******iä!?" huudahdin ja juoksin yläkerran ikkunoilla ja avasin kaihtimen ja näin savu pilvet nousevan taivaalle
"VOI S*****A!" huusin ja nappasin tavaroita syliin ja juoksin kellariin ja pönkäsin oven.
"V***U! EI TÄMÄ PIDÄ S*****A!" huudahdin ja juoksin pöydän alle suojaan ja samalla valot sammuivat ja kaikki tärisi.
oli pimeää ja hiljaista, ei pienintäkään ääntä kuulunut. Sytytin tupakin ja pidin sytkärin liekkiä päällä että näin hieman.
kellarin ovi oli sinkoutunut seinään, kävelin ulos asunnostani ja näin vain hävitystä ja tuhoa. ei mitään elon merkkejä.
kävelin jonkin matkaa kunnes huomasin Power.Tec liikkeen, sisällä ei ollut ketään joten otin kiväärin ja panoksia hyllystä, vedin kiväärin selkään ja katsoin olisiko kaduilla mitään autoa joka toimis.
aikani kävellen löysin lava auton jonka moottori käynnistyikin.
"V***U! Oli jo aikakin!" sanoin ja lähin ajaan kämpälleni.
kämpästäni hain autoon radion, radion osia, muuta elektroniikkaa, ruokaa ja muuta roinaa.
"missähän olisi turvallista olla?" kysyin itseltäni. aikani mietittyäni muistin kaupungin laidalla olevan sähkölaitoksen.
"S*****A! hyvällä tuurilla se toimii!" sanoin ja lähdin ajamaan sähkölaitosta kohti.
Laitos oli hieman hyvässä kunnossa, tosin enerkiaa ei saanut mistään joten rakensin hallissa olevasta moottorista pienen generaattorin jotta sain sähköä ja valoa laitokseen.
~ 2 Kuukautta myöhemmin ~
Päiväkirja 24. Tammikuuta 2175
olen ollut kuukauden täällä laitoksessa ja en ole nähnyt muita selviytyneitä. teen tänään taas kierroksen Linja 7 , 3 ja 2 kautta.
Olen huomannut Radioaktiivisen säteilyn aiheuttavan Mutaatioita.
Olen joutunu lopettaan pari ihmistä koska he olivat mutatoituneet yhteen.
Lähden nyt nämä Linjat kurkkaan. Jätän Radioon hätä sanoman kuulumaan.
"Noin, ja nyt matkaan!" sanoin ja pistin tupakin suuhun.
~ 5 tuntia myöhemmin ~
"S*****A! 7 ja 3 Linjat pelkkää paskaa! H******I!" ärähin ja ajoin Linja 2 kohti.
samassa radio sanomaani vastattiin "kzzz....Kuk...siell....kzz"
nappasin radion kouraan ja kysyin "missä olet?"
"kzzz...Suoja 4...kzz"
katsoin pientä tekemääni tutkaa joka näytti radio viestin puhujan paikan ja kurvasin siihen suuntaan.
"voi h*****i! VOI H******I!" sanoin ja olin onnessani kun oli muitakin selviytyneitä täällä tuhoutuneessa maassa.
ajoin jonkin matkaa jolloin näin näin armeija pukeisen hahmon keskellä raunioitunutta bunkkeria
hyppäsin autosta ulos ja sanoin tälle armeija pukeiselle henkilölle "Nico, kuulit radio viestini..." vilkaisin ympärilleni ja kysyin "Onko muita?"
"ei ole, olin ainut joka selvis " sotilas sanoi ja katsoi minua.
"p*****e, enhän tiedä edes nimeäsi sotilas" kysyin samassa kun astuin auton rattiin.
"Walter, olen....tai olin laskuvarjojääkäri" sanoin walter joka oli hyvin kovia kokeneen näköinen.
"okei, walter, hyppää kyytiin... tiedän missä olemme turvassa" sanoin walterille joka hyppäsi auton lavalle ja lähdimme liikkeelle.
"olet varmaan väsynyt, mikset ottaisi nokosia, sinne on aika pitkä matka" sanoin ja sytytin tupakin.
walter nukahti hetkessä jeepin lavalle.
mietein päässäni kun näin Walterin komppanja merkin olkapäis..
"Linja 47......" sanoin, olimme lähellä sähkölaitosta kun keskellä tietä heilutti jokin käsiään.
"Mitä V***ua?! toinen?" sanoin ja pysähdyin henkilön kohalla.
näin sinertäviin farkkuihin ja farkku takkiin somistautuneen kaapin jolla oli metallinen pesäpallo maila jossa oli pinttyny verta.
"kuka olet?" henkilö kysyi minulta.
astuin autosta ulos ja sytytin tupakin. "Nico, ja tämä tässä on Walter, jonka juuri löysin"
"Mitä H*****iä!? WALTER!! LINJA 47!" henkilö huudahti.
"nojaa, V***n sama, olen Alex....olisko nakata röökiä?"
tarjosin alexille tupakin ja se sytytti sen. vaikutti ihan rennolta henkilöltä.
"mihin olette menossa? täällä ei ole turvallista ja pitäisi johonkin turvaan päästä kun kaikkialla on pelkkiä V***n kuolleita luurankoja" alex sanoi ja poltti tupakkiaan.
"hyppää kyytiin, olen menossa tuohon sähkölaitokseen jossa olen selviytynyt jo 2 kuukautta pommien putoamisesta lähtien." sanoin ja hyppäsin rattiin.
"Okei, hyvä. tulen messiin, minusta saattaa olla hyötyä" alex sanoi ja hyppäsi kyytiin.
sähkölaitoksella alex kantoi walterin sohvalle. walter nukkui koko ajan. tais olla kovaa sillä.
alex nukahti taitettavan sängyn päälle ja ite nukahin toiselle sohvalle....
Tässä tietoa Nicon taustasta....vaan kuinka Alex selvisi? Mistä Alex tuntee Walterin? mitä missä häh?
tietoa seuraavassa jaksossa :)
kommentteja kiitos :)
Seikkailu Nico, Walter & Alex elämästä ydinsodan jälkeises elämäs.
Ja uusi Flash back
"Ja näin Dj Nico lopettaa illan täällä Rex.FM studiossa! ja Dj Robert jatkaa, se on näkemiin!"
sammutin kuulokkeitten mikin ja laitoin kuulokkeet pöydälle.
"ilta pulkassa taas?" robert kysyi.
"no totta h******s! hohhoijaa, menen kämpälleni. illalla bisselle?" kysyi robertilta
robert tumppas tupakin tuhkakuppiin ja vastasi "tottakai! kuulitko muuten Linja 47 tapahtumista ja tämän päiväsestä Linja 2 kahakasta?"
sytytin tupakin ja puhalsin pienen savu pilven ilmaan. " totta kai kuulin linja 47 apujoukko tapahtumast....yksi sotilas selvisi niist ja pimahti...Linja 2?"
"niin, Linja 2 on tullut jotain kahakkaa. toivottavasti sais tietoa pian" robert sanoi ja alkoi juontaa radiota.
kävelin ulos, sytytin uuden tupakin ja katsoin taivaalle. "tiedän linjan tapahtumista aina, ja samoin kuin pimitetystä Ydin pommi vaarasta jota ei ole julkaistu viel todelliseksi uhaksi" ajattelin mielessäni ja kävelin kämppääni kohti.
samassa katua pitkin ajeli sotilas ajoneuvoja, uudet sotilaat kuskattiin lähi linjoille eli Linja 5 , 7, 3 ja 2.
seisoin kämppäni edessä ja ovessa oli numerot "52" ja kaivelin avaimia taskustani ja avasin oven.
kävelin kellariin jossa oli radio jolla kuuntelin Linjojen tapahtumia, eli tavallaan tein rikollista työtä kun kuuntelin sotilas kanavia ilman lupia.
"Kzzz....tässä Linja 2! Tarvitsemme tukea, toistan, tarvitsemme tukea! ....kzzz"
"P*****E! loppuis tämä S******N sota! Vuosi 2175? ja V***UT!" ärähin ja kävelin yläkerran keittiöön ja pistin mikroon pika ruuan lämpeneen.
katsoin kämppääni jossa lojui vaatteita, pitsa laatikoita ja muuta roinaa missä sattuu.
katsoin mikron aikaa, "05.30" ... "viel viisi minuuttia ruokailuun" sanoin ja nappasin tupakin suuhun.
samassa kellarista kuului piippaus ääni, se oli hälytys ääni. juoksin alakertaan ja läin kuulokkeet päähän.
"....toistan! Ydin pommit on laukaistu! täällä Suoja 4! Linja 2 alueelta! Viholliset hyökkäävät! ne....kzzz" samassa kuului konekivääri tulitusta ja yhteys katkesi
"mitä h******iä!?" huudahdin ja juoksin yläkerran ikkunoilla ja avasin kaihtimen ja näin savu pilvet nousevan taivaalle
"VOI S*****A!" huusin ja nappasin tavaroita syliin ja juoksin kellariin ja pönkäsin oven.
"V***U! EI TÄMÄ PIDÄ S*****A!" huudahdin ja juoksin pöydän alle suojaan ja samalla valot sammuivat ja kaikki tärisi.
oli pimeää ja hiljaista, ei pienintäkään ääntä kuulunut. Sytytin tupakin ja pidin sytkärin liekkiä päällä että näin hieman.
kellarin ovi oli sinkoutunut seinään, kävelin ulos asunnostani ja näin vain hävitystä ja tuhoa. ei mitään elon merkkejä.
kävelin jonkin matkaa kunnes huomasin Power.Tec liikkeen, sisällä ei ollut ketään joten otin kiväärin ja panoksia hyllystä, vedin kiväärin selkään ja katsoin olisiko kaduilla mitään autoa joka toimis.
aikani kävellen löysin lava auton jonka moottori käynnistyikin.
"V***U! Oli jo aikakin!" sanoin ja lähin ajaan kämpälleni.
kämpästäni hain autoon radion, radion osia, muuta elektroniikkaa, ruokaa ja muuta roinaa.
"missähän olisi turvallista olla?" kysyin itseltäni. aikani mietittyäni muistin kaupungin laidalla olevan sähkölaitoksen.
"S*****A! hyvällä tuurilla se toimii!" sanoin ja lähdin ajamaan sähkölaitosta kohti.
Laitos oli hieman hyvässä kunnossa, tosin enerkiaa ei saanut mistään joten rakensin hallissa olevasta moottorista pienen generaattorin jotta sain sähköä ja valoa laitokseen.
~ 2 Kuukautta myöhemmin ~
Päiväkirja 24. Tammikuuta 2175
olen ollut kuukauden täällä laitoksessa ja en ole nähnyt muita selviytyneitä. teen tänään taas kierroksen Linja 7 , 3 ja 2 kautta.
Olen huomannut Radioaktiivisen säteilyn aiheuttavan Mutaatioita.
Olen joutunu lopettaan pari ihmistä koska he olivat mutatoituneet yhteen.
Lähden nyt nämä Linjat kurkkaan. Jätän Radioon hätä sanoman kuulumaan.
"Noin, ja nyt matkaan!" sanoin ja pistin tupakin suuhun.
~ 5 tuntia myöhemmin ~
"S*****A! 7 ja 3 Linjat pelkkää paskaa! H******I!" ärähin ja ajoin Linja 2 kohti.
samassa radio sanomaani vastattiin "kzzz....Kuk...siell....kzz"
nappasin radion kouraan ja kysyin "missä olet?"
"kzzz...Suoja 4...kzz"
katsoin pientä tekemääni tutkaa joka näytti radio viestin puhujan paikan ja kurvasin siihen suuntaan.
"voi h*****i! VOI H******I!" sanoin ja olin onnessani kun oli muitakin selviytyneitä täällä tuhoutuneessa maassa.
ajoin jonkin matkaa jolloin näin näin armeija pukeisen hahmon keskellä raunioitunutta bunkkeria
hyppäsin autosta ulos ja sanoin tälle armeija pukeiselle henkilölle "Nico, kuulit radio viestini..." vilkaisin ympärilleni ja kysyin "Onko muita?"
"ei ole, olin ainut joka selvis " sotilas sanoi ja katsoi minua.
"p*****e, enhän tiedä edes nimeäsi sotilas" kysyin samassa kun astuin auton rattiin.
"Walter, olen....tai olin laskuvarjojääkäri" sanoin walter joka oli hyvin kovia kokeneen näköinen.
"okei, walter, hyppää kyytiin... tiedän missä olemme turvassa" sanoin walterille joka hyppäsi auton lavalle ja lähdimme liikkeelle.
"olet varmaan väsynyt, mikset ottaisi nokosia, sinne on aika pitkä matka" sanoin ja sytytin tupakin.
walter nukahti hetkessä jeepin lavalle.
mietein päässäni kun näin Walterin komppanja merkin olkapäis..
"Linja 47......" sanoin, olimme lähellä sähkölaitosta kun keskellä tietä heilutti jokin käsiään.
"Mitä V***ua?! toinen?" sanoin ja pysähdyin henkilön kohalla.
näin sinertäviin farkkuihin ja farkku takkiin somistautuneen kaapin jolla oli metallinen pesäpallo maila jossa oli pinttyny verta.
"kuka olet?" henkilö kysyi minulta.
astuin autosta ulos ja sytytin tupakin. "Nico, ja tämä tässä on Walter, jonka juuri löysin"
"Mitä H*****iä!? WALTER!! LINJA 47!" henkilö huudahti.
"nojaa, V***n sama, olen Alex....olisko nakata röökiä?"
tarjosin alexille tupakin ja se sytytti sen. vaikutti ihan rennolta henkilöltä.
"mihin olette menossa? täällä ei ole turvallista ja pitäisi johonkin turvaan päästä kun kaikkialla on pelkkiä V***n kuolleita luurankoja" alex sanoi ja poltti tupakkiaan.
"hyppää kyytiin, olen menossa tuohon sähkölaitokseen jossa olen selviytynyt jo 2 kuukautta pommien putoamisesta lähtien." sanoin ja hyppäsin rattiin.
"Okei, hyvä. tulen messiin, minusta saattaa olla hyötyä" alex sanoi ja hyppäsi kyytiin.
sähkölaitoksella alex kantoi walterin sohvalle. walter nukkui koko ajan. tais olla kovaa sillä.
alex nukahti taitettavan sängyn päälle ja ite nukahin toiselle sohvalle....
Tässä tietoa Nicon taustasta....vaan kuinka Alex selvisi? Mistä Alex tuntee Walterin? mitä missä häh?
tietoa seuraavassa jaksossa :)
kommentteja kiitos :)
Ydinsota Vuosi 2199Tiistai 13.01.2009 22:55
Ydinsota Vuosi 2199.
Seikkailu Nico, Walter & Alex elämästä ydinsodan jälkeises elämäs.
Pahoittelen viivästystä.... nauttikaa tarinasta!
"huh, nyt se vuosi 2175 tuli" ajattelin mielessä.
"sodatkin pitäisi kohta olla ohi..." sanoin hiljasella äänellä samalla kun katsoin julistetta.
"WALTER!" kuului huuto takaani "S*****A! 2 Linjalla tarvitaan apua!"
käännyin ympäri ja näin Kersantin hengästyneenä ja ase kourassa katsoen minua.
"kyllä, Sir!" sanoin, tein asennon ja juoksin kuljetus koneeseen.
kuljetuskone lähti samantien maasta ja lensi kohti horisontissa näkyvää 2 linjan tornia.
"Walter....kuulemma pimahdit 47 Linjalla" eräs sotilaista sanoi kun katsoin alhaalla kulkevia panssarivaunuja
"kuules sotamies.....Michael. Linja 47 ei olisi pelastunut ja pysyny meillä ellei joukkoni olisi saapunut sinne" sanoin äreällä äänellä ja sytytin tupakin.
istuin alas ja katsoin kohti kuljetuskoneen kattoa.
muistelin Linja 47 tapahtumia kun hyppäsimme koneesta ja vihollisten ilmatorjunta seulo ystäviäni ilmaan ... kun olin päässyt maahan omien linjojen sisään....olin ainut koko ryhmästä...
silloin sain Morf. 6 liika-annostuksen ja pimahin... ja kun palailin tajuihini olin seulonu vihollis linjoja ja ampunu hetki sitten vihollisten kenraalin
"noni pojat, on aika lataa ja varmistaa" puhui koneen kapteeni radion kautta ja hätkähdin tähän hetkeen.
samassa kuuluin voimistuva suhiseva ääni, kuului iso räjähdys ja kone alkoi pyöriä
"PUNAINEN! TOISTAN! KOODI PUNAINEN! MEIHIN OSUI! PITÄKÄÄ KIINNI!" kuului kapteenin kuulutus
"S*****A!" huusin kun otteeni lipesi kun kone pyöri talojen korkeudella ja lensi yhden talon ikkunasta sisään.
kun palasin tajuihin, päätäni jyskytti....koskin otsaan ja käsissäni oli verta....
samassa edessä välähti iso räjähdys ... juoksin ikkunan luo ja huomasin että olin lentäny kerrostalon toiseen kerrokseen ja näin keskellä katua roihuavan kuljetuskoneen.
"S******N H******I!" manailin kun pistin sidettä otsaani ja tarkistin pikaisesti että oliko muualla kehoa vakavia vammoja, onnekseni ei ollut...
juoksin kadulle ja katsoin ympärilleni ja näin tuhoutuneita taloja, autoja, panssarivaunuja ja sotilaitten ruumiita.
"P*****E! muistuttaa linja 47! V***U! missä on se S******N Linja 2?" ajattelin mielessäni ja juoksin konekivääri ojossa katua pitkin.
nurkan takaa näin Linja 2 lipun ja juoksin sinne
omat puolulaiset heiluttivat että pitäisi mennä äkkiä hiekkasäkkien taakse piiloon.
"Laskuvarjojääkäri Walter, Ilmottautuu!" sanoin kersantille, samassa kersantti kysyi minulta "missä ne loput joukoista on?"
"Pahoittelen, Sir! He eivät selvinneet!" sanoin kersantille
"niinkö? P*****E! ammuksen ovat vähissä, linjojamme ei ole kuin 3 paikassa enään ja yhteen emme saa yhteyttä. kaapeli on varmaan hajonnut tai jotain." kersantti sanoi ja osoitti yhdelle sotilaalle.
sotilas käveli minun ja kersantin luo ja levitti kartan pöydälle
"4 Suojan luo emme saa yhteyttä, sinä, Walter, saat käskyn korjata yhteyden ja tarkistaa tilanne" kersantti sanoi ja näytti sormella 4 suojan paikan
"Kyllä Sir, sinne ei ole kuin pari korttelia, palaan tuota pikaa" sanoin ja lähin juokseen osoitettuun suuntaan.
olin juossu korttelin verran kunnes huomasin kaapelin menevän yhen talon sisään.
astuin sisään ovesta, ase valmiina kävelin huoneesta toiseen seuraten samalla kaapelia
kuulin yhdestä huoneesta puhetta, menin lähemmäs ovea joka johti tähän huoneeseen ja näin 3 tummaan armeija kuvioon pukeutunutta sotilasta joilla oli vasta puolen merkit olkapäissään.
nappasin kranaatin taskustani ja nakkasin huoneeseen.
kuulin kun sotilaat huusi jotain ja huone räjähti, kun olin astunu askeleen huomasin edessäni olevan kenraalin nostaen pistoolin minua kohti. epäröimättä painoin liipaisintani konekivääristä ja kenraali luuhistui maahan.
löysin yhdestä huoneesta kaapelin joka oli poikki. korjasin kaapelin ja huomasin ikkunasta 4 suojan.
hyppäsin ikkunasta pihalle ja juoksin 4 suojan luo.
"Voi H******I!" sanoin kun huomasin minkälainen kaaos 4 suojassa oli tapahtunut.
ruumiita lojui ympäriinsä, kun olin polvistunut tarkistamaan yhtä ruumista vierestäni kuului ääni "hei....sotilas....täällä näin...."
katsoin vasemmalle ja huomasin pahasti haavottuneen sotilaan. menin sotilaan luo ja aloin katsoa hänen haavojaan sotilas sanoi minulle "suojaan....mene äkkiä suojaan....pommit.....ydinpommit....ne laukaistaan kohta" samassa hän menehtyi.
"P*****E!" sanoin ja nappasin tupakihin suuhun kunnes näin taivaaseen kaartuvan kauhistuttavat savupilarit
"S*****A, SE OLI SITTENKIN TOTTA!" huusin ja juoksin suojan sisään ja näin portaat jotka johtivat alaspäin. juoksin portaita hetken kunnes huomasin osittain auki olevan panssarioven.
Juoksin sisälle ja suljin panssarioven ja sytytin lampun aseestani.
kävelin käytävää eteenpäin ja näin pienen generaattorin, käynnistin sen ja huomasin että olin pienessä pommisuojassa jossa ei ollut ketään, samassa maa tärisi ja valot välkkyivät.
~ 2 kuukautta myöhemmin ~
"S*****A! Ruoka loppu!" ärähin kun nakkasin viimeisen papupurkin nurkkaan.
"tohtiskohan ulos jo mennä" ajattelin mielessäni. " P*****e! kuolen tänne jos en mene ulos" totesin ja menin panssari oven luo
Avasin oven ja kävelin portaita ylös kunnes edessäni oli peltilevy tukkona, työnsin sen kumoon ja valo sokaisi hieman.
kun silmäni tottuivat valoon näin ympärilläni tuhoutuneita taloja, palaneita luurankoja ja hiekkaa aavikkoa.
"voi h******i. mitähän sitä nyt pystyy tekeen" sanoin ja nappasin tupakin suuhun ja sytytin sen.
olin kävellyt hetken aikaa kunnes radioni yhtäkkiä vastasi viestiä
"Kzzz...Kuul..ekoo....k...kaan?....jos....kuul...tte....astatkaa.....kzzz"
painoin radion nappia ja kysyin kuka siellä oli. radiosta kuului "Kzzz.....o....miss....olet....kzzz"
"4 Suojan lähellä" vastasin radioon kunnes ei kuulunut mitään.
mietein mielessäni että voiko täällä olla yhtään elämää enään...
kesti jonkinaikaa kun edestä huomasin pienen savupilven... kun se läheni huomasin että se oli jeeppi jossa oli yksi ihminen kuskina
jeeppi pysähtyi eteeni ja kuskin paikalta nousi hieman rähjäsen näköinen mies
"Nico, kuulit radio viestini... hyvä" mies sanoi katsoen ympärilleensä "onko muita?"
"ei ole, olin ainut joka selvisi" sanoin ja katsoin nicoa jonkinaikaa
"p*****e, enhän tiedä edes nimeäsi sotilas" nico kysyi astuessaan jeepin rattiin
"Walter, olen....tai olin laskuvarjojääkäri" sanoin.
"okei, walter, hyppää kyytiin... tiedän missä olemme turvassa" nico sanoi
hyppäsin jeepin lavalle ja lähdimme liikkeelle
"olet varmaan väsynyt, mikset ottaisi nokosia, sinne on aika pitkä matka" nico sanoi sytyttäessään tupakin
otin rennon asennon lavalla ja nukahin....
tässä hieman Flashback tarinaa päähenkilöistämme.
kommentoikaa :)
Seikkailu Nico, Walter & Alex elämästä ydinsodan jälkeises elämäs.
Pahoittelen viivästystä.... nauttikaa tarinasta!
"huh, nyt se vuosi 2175 tuli" ajattelin mielessä.
"sodatkin pitäisi kohta olla ohi..." sanoin hiljasella äänellä samalla kun katsoin julistetta.
"WALTER!" kuului huuto takaani "S*****A! 2 Linjalla tarvitaan apua!"
käännyin ympäri ja näin Kersantin hengästyneenä ja ase kourassa katsoen minua.
"kyllä, Sir!" sanoin, tein asennon ja juoksin kuljetus koneeseen.
kuljetuskone lähti samantien maasta ja lensi kohti horisontissa näkyvää 2 linjan tornia.
"Walter....kuulemma pimahdit 47 Linjalla" eräs sotilaista sanoi kun katsoin alhaalla kulkevia panssarivaunuja
"kuules sotamies.....Michael. Linja 47 ei olisi pelastunut ja pysyny meillä ellei joukkoni olisi saapunut sinne" sanoin äreällä äänellä ja sytytin tupakin.
istuin alas ja katsoin kohti kuljetuskoneen kattoa.
muistelin Linja 47 tapahtumia kun hyppäsimme koneesta ja vihollisten ilmatorjunta seulo ystäviäni ilmaan ... kun olin päässyt maahan omien linjojen sisään....olin ainut koko ryhmästä...
silloin sain Morf. 6 liika-annostuksen ja pimahin... ja kun palailin tajuihini olin seulonu vihollis linjoja ja ampunu hetki sitten vihollisten kenraalin
"noni pojat, on aika lataa ja varmistaa" puhui koneen kapteeni radion kautta ja hätkähdin tähän hetkeen.
samassa kuuluin voimistuva suhiseva ääni, kuului iso räjähdys ja kone alkoi pyöriä
"PUNAINEN! TOISTAN! KOODI PUNAINEN! MEIHIN OSUI! PITÄKÄÄ KIINNI!" kuului kapteenin kuulutus
"S*****A!" huusin kun otteeni lipesi kun kone pyöri talojen korkeudella ja lensi yhden talon ikkunasta sisään.
kun palasin tajuihin, päätäni jyskytti....koskin otsaan ja käsissäni oli verta....
samassa edessä välähti iso räjähdys ... juoksin ikkunan luo ja huomasin että olin lentäny kerrostalon toiseen kerrokseen ja näin keskellä katua roihuavan kuljetuskoneen.
"S******N H******I!" manailin kun pistin sidettä otsaani ja tarkistin pikaisesti että oliko muualla kehoa vakavia vammoja, onnekseni ei ollut...
juoksin kadulle ja katsoin ympärilleni ja näin tuhoutuneita taloja, autoja, panssarivaunuja ja sotilaitten ruumiita.
"P*****E! muistuttaa linja 47! V***U! missä on se S******N Linja 2?" ajattelin mielessäni ja juoksin konekivääri ojossa katua pitkin.
nurkan takaa näin Linja 2 lipun ja juoksin sinne
omat puolulaiset heiluttivat että pitäisi mennä äkkiä hiekkasäkkien taakse piiloon.
"Laskuvarjojääkäri Walter, Ilmottautuu!" sanoin kersantille, samassa kersantti kysyi minulta "missä ne loput joukoista on?"
"Pahoittelen, Sir! He eivät selvinneet!" sanoin kersantille
"niinkö? P*****E! ammuksen ovat vähissä, linjojamme ei ole kuin 3 paikassa enään ja yhteen emme saa yhteyttä. kaapeli on varmaan hajonnut tai jotain." kersantti sanoi ja osoitti yhdelle sotilaalle.
sotilas käveli minun ja kersantin luo ja levitti kartan pöydälle
"4 Suojan luo emme saa yhteyttä, sinä, Walter, saat käskyn korjata yhteyden ja tarkistaa tilanne" kersantti sanoi ja näytti sormella 4 suojan paikan
"Kyllä Sir, sinne ei ole kuin pari korttelia, palaan tuota pikaa" sanoin ja lähin juokseen osoitettuun suuntaan.
olin juossu korttelin verran kunnes huomasin kaapelin menevän yhen talon sisään.
astuin sisään ovesta, ase valmiina kävelin huoneesta toiseen seuraten samalla kaapelia
kuulin yhdestä huoneesta puhetta, menin lähemmäs ovea joka johti tähän huoneeseen ja näin 3 tummaan armeija kuvioon pukeutunutta sotilasta joilla oli vasta puolen merkit olkapäissään.
nappasin kranaatin taskustani ja nakkasin huoneeseen.
kuulin kun sotilaat huusi jotain ja huone räjähti, kun olin astunu askeleen huomasin edessäni olevan kenraalin nostaen pistoolin minua kohti. epäröimättä painoin liipaisintani konekivääristä ja kenraali luuhistui maahan.
löysin yhdestä huoneesta kaapelin joka oli poikki. korjasin kaapelin ja huomasin ikkunasta 4 suojan.
hyppäsin ikkunasta pihalle ja juoksin 4 suojan luo.
"Voi H******I!" sanoin kun huomasin minkälainen kaaos 4 suojassa oli tapahtunut.
ruumiita lojui ympäriinsä, kun olin polvistunut tarkistamaan yhtä ruumista vierestäni kuului ääni "hei....sotilas....täällä näin...."
katsoin vasemmalle ja huomasin pahasti haavottuneen sotilaan. menin sotilaan luo ja aloin katsoa hänen haavojaan sotilas sanoi minulle "suojaan....mene äkkiä suojaan....pommit.....ydinpommit....ne laukaistaan kohta" samassa hän menehtyi.
"P*****E!" sanoin ja nappasin tupakihin suuhun kunnes näin taivaaseen kaartuvan kauhistuttavat savupilarit
"S*****A, SE OLI SITTENKIN TOTTA!" huusin ja juoksin suojan sisään ja näin portaat jotka johtivat alaspäin. juoksin portaita hetken kunnes huomasin osittain auki olevan panssarioven.
Juoksin sisälle ja suljin panssarioven ja sytytin lampun aseestani.
kävelin käytävää eteenpäin ja näin pienen generaattorin, käynnistin sen ja huomasin että olin pienessä pommisuojassa jossa ei ollut ketään, samassa maa tärisi ja valot välkkyivät.
~ 2 kuukautta myöhemmin ~
"S*****A! Ruoka loppu!" ärähin kun nakkasin viimeisen papupurkin nurkkaan.
"tohtiskohan ulos jo mennä" ajattelin mielessäni. " P*****e! kuolen tänne jos en mene ulos" totesin ja menin panssari oven luo
Avasin oven ja kävelin portaita ylös kunnes edessäni oli peltilevy tukkona, työnsin sen kumoon ja valo sokaisi hieman.
kun silmäni tottuivat valoon näin ympärilläni tuhoutuneita taloja, palaneita luurankoja ja hiekkaa aavikkoa.
"voi h******i. mitähän sitä nyt pystyy tekeen" sanoin ja nappasin tupakin suuhun ja sytytin sen.
olin kävellyt hetken aikaa kunnes radioni yhtäkkiä vastasi viestiä
"Kzzz...Kuul..ekoo....k...kaan?....jos....kuul...tte....astatkaa.....kzzz"
painoin radion nappia ja kysyin kuka siellä oli. radiosta kuului "Kzzz.....o....miss....olet....kzzz"
"4 Suojan lähellä" vastasin radioon kunnes ei kuulunut mitään.
mietein mielessäni että voiko täällä olla yhtään elämää enään...
kesti jonkinaikaa kun edestä huomasin pienen savupilven... kun se läheni huomasin että se oli jeeppi jossa oli yksi ihminen kuskina
jeeppi pysähtyi eteeni ja kuskin paikalta nousi hieman rähjäsen näköinen mies
"Nico, kuulit radio viestini... hyvä" mies sanoi katsoen ympärilleensä "onko muita?"
"ei ole, olin ainut joka selvisi" sanoin ja katsoin nicoa jonkinaikaa
"p*****e, enhän tiedä edes nimeäsi sotilas" nico kysyi astuessaan jeepin rattiin
"Walter, olen....tai olin laskuvarjojääkäri" sanoin.
"okei, walter, hyppää kyytiin... tiedän missä olemme turvassa" nico sanoi
hyppäsin jeepin lavalle ja lähdimme liikkeelle
"olet varmaan väsynyt, mikset ottaisi nokosia, sinne on aika pitkä matka" nico sanoi sytyttäessään tupakin
otin rennon asennon lavalla ja nukahin....
tässä hieman Flashback tarinaa päähenkilöistämme.
kommentoikaa :)
Ydinsota Vuosi 2198Torstai 04.12.2008 20:16
Ydinsota Vuosi 2198.
Seikkailu Nico, Walter & Alex elämästä ydinsodan jälkeises elämäs.
miten on sankareitten päivät menny kun porukkaan liittyi Bill, Jane ja James.
ottakaamme selvää...
4. Joulukuuta 2198
sähkölaitoksella meinaa olla aivan h*****in kova meteli nyt kun rakennamme uusia osia jossa Jane, Bill ja James voivat asustaa.
James on kyl ihme äijä, pulssi katoaa välillä ja alkaa huuteleen ihan kummia.
kellarin lääkäri osaston olemme saaneet rakennettua ja juuri kunnostamme varasto tiloja jotta saamme lisää tilaa asumiseen täällä.
mutta nyt lähen täst päivärin p***asta töihin kun on paljon töitä.
~Alex
laitoin kirjan laatikkoon ja nappasin viski pullon pöydältä ja kävelin ovesta ulos.
"Alex! vihdoinkin....eiköhän laiteta se seinä pystöön" nico sanoi pöydän takaa samalla kun nousi tuoliltaan.
kun kävelimme alakertaan kuului hirveä huuto.
"OLEMME TUHON OMAT! MAAILMA TUHOUTUU!"
samassa james juoksi hallista ja lyhistyi lattialle.
"mitä h******iä?" sanoin kun nico kumartui katsomaan jamesia.
"se vaan sammui" nico sanoi ja nappasi pullon ja haisteli sitä hieman.
"HYI S*****A! mitä rotan myrkkyä se oikein juo?" nico huudahti ja ojensi pulloa minua kohti jotta itekki haistasin sen.
nuuhkaisin hieman pullon suulta ja samassa kuin olisi tiejyrä vetässy ylitseni kun sen verran kuvottava haju tuli pullosta.
"HYI V***U! ROTAN MYRKKYÄ SE ON KYL!" huudahdin ja puistelin hieman päätäni jotta haju lähtisi.
nico laitto pullon pöydälle ja kävelimme halliin.
näimme walterin jonka naama oli kirkkaan punainen.
"mitä ihmettä olet oikein hommannu walter?" nico kysyi ja raapi päätään
"hehehehe jane katsoi minua sillälailla" walter sanoi ja nappasi tupakin suuhunsa.
"voi h******i, tajua jo! et saa!" sanoin äkäsenä ja kävelin hallin nurkkaa kohti jossa rakensimme parempia tiloja.
"sori walter" nico sanoi ja käveli perään.
walter jäi taaksemme hetkeksi kunnes huudahti "mitä h******iä tarkotatte?" ja juoksi peräämme.
olimme siivonneet ja rakentaneet väliseinää hallin perään hyvään malliin kunnes walter huudahti "Ai s*****a!"
katsoimme walteria joka oli saanut lyötyä vasaralla sormen mustaksi.
"sori pojat. menen angelan luo" walter sanoi ja poistui työmaaltamme.
"mitäs sanot nico, tekikö walter tuon tahalleen?" kysyin nicolta joka oli laskeutunut tikkailta ja istuuntunut laatikon päälle.
"jaa a, luulempa että teki niin" nico sanoi ja sytytti tupakkinsa
"ovela p******nen tuo Walter" sanoin ja istuunnuin seinän viereen ja sytytin tupakin.
istuimme hetken ja polttelimme tupakkejamme kunnes nico sanoi "eiköhän vedetä tämä yksi levyn romu kiinni tähän"
nousimme tikkaille ja ruuvasimme metalli levyn kiinni väliseinäämme.
"noin, se on ny siinä" nico sanoi ja katsoi ylpeänä rakentamaamme väliseinää.
"no totta h*****issä kun me sen rakensimme" sanoin ja naureskelimme hetken.
"käy tarkistaan walter" nico sanoi ja alko siirteleen tavaroita rakentamaamme "huoneeseen"
"okei" sanoin ja lähin käveleen kellariin vievää portaikkoa kohti
"JUMALAN SIELU! MISSÄ SE ON! TUOLLA!" james huudahti kun tuli taas tajuihin ja nappasi pullonsa pöydältä ja otti ison kulauksen ja sammui taas.
muisti kuva juoman hajusta sai kylmiä väreitä.
kun olin lääkintä osaston oven edessä kuulin puhetta oven takaa ja avasin oven nopeasti auki.
näin walterin jolla oli käsi siteissä, bill sylissään ja jane ja angela naureskeli taustalla.
"mitä v***ua sä hommaat?" kysyin walterilta ja nojasin oven pieleen
"miltä tämä sinulta näyttää? olen kuulemma tämän kersan isä" walter sanoi ja laski bilin maahan.
"aha, milloin?" kysyin hieman ärsyttävällä sävyl
"en tiedä, bill, tule mukaan" walter sanoi ja lähti billin kanssa pois.
katsoin hetken Walterin ja Bilin perään kun ne nousivat portaita ja kysyin tytöiltä "eikai Walter yrittäny mitään?"
"ei" angela sanoi ja istuuntui pöytänsä taakse
"walterilla on sisäisiä tuskia jonka huomaa jo ulkoapäin ja ..." jane puhui kun suljin oven.
"taas se alko puhuun.." ajattelin mieles kun nousin portaat ylös.
kun olin yläkerras näin nicon nostamas jamesia maasta, "alex, autappa hieman" nico sanoi minulle
"ok" sanoin ja kannoimme jamesin hallin uuden "huoneen" pedille.
"hyi h******i james haisee pahalle" sanoin kun laskimme jamesin pedille.
"totta, james nakataan jossain vaihees suihkuun" nico sanoi ja meni omalle pedilleen.
"rankka päivä on ollut. mihin walter ja bill meni" kysyin nicolta kun istuunnuin omalle pedilleni.
"ne meni ulos. ei se minua nyt haittaa kun väsyttää niin p*****esti" nico sanoi ja alkoi nukkua
"samoin" sanoin ja menin pitkälleni pedille kunnes nukahdin.
halli uusittu, Jane puhuu koko ajan ja mitä Walter ja Bill suunnittelee? seuraavaan osaan....
ja kommentteja kiitos ^_^
Seikkailu Nico, Walter & Alex elämästä ydinsodan jälkeises elämäs.
miten on sankareitten päivät menny kun porukkaan liittyi Bill, Jane ja James.
ottakaamme selvää...
4. Joulukuuta 2198
sähkölaitoksella meinaa olla aivan h*****in kova meteli nyt kun rakennamme uusia osia jossa Jane, Bill ja James voivat asustaa.
James on kyl ihme äijä, pulssi katoaa välillä ja alkaa huuteleen ihan kummia.
kellarin lääkäri osaston olemme saaneet rakennettua ja juuri kunnostamme varasto tiloja jotta saamme lisää tilaa asumiseen täällä.
mutta nyt lähen täst päivärin p***asta töihin kun on paljon töitä.
~Alex
laitoin kirjan laatikkoon ja nappasin viski pullon pöydältä ja kävelin ovesta ulos.
"Alex! vihdoinkin....eiköhän laiteta se seinä pystöön" nico sanoi pöydän takaa samalla kun nousi tuoliltaan.
kun kävelimme alakertaan kuului hirveä huuto.
"OLEMME TUHON OMAT! MAAILMA TUHOUTUU!"
samassa james juoksi hallista ja lyhistyi lattialle.
"mitä h******iä?" sanoin kun nico kumartui katsomaan jamesia.
"se vaan sammui" nico sanoi ja nappasi pullon ja haisteli sitä hieman.
"HYI S*****A! mitä rotan myrkkyä se oikein juo?" nico huudahti ja ojensi pulloa minua kohti jotta itekki haistasin sen.
nuuhkaisin hieman pullon suulta ja samassa kuin olisi tiejyrä vetässy ylitseni kun sen verran kuvottava haju tuli pullosta.
"HYI V***U! ROTAN MYRKKYÄ SE ON KYL!" huudahdin ja puistelin hieman päätäni jotta haju lähtisi.
nico laitto pullon pöydälle ja kävelimme halliin.
näimme walterin jonka naama oli kirkkaan punainen.
"mitä ihmettä olet oikein hommannu walter?" nico kysyi ja raapi päätään
"hehehehe jane katsoi minua sillälailla" walter sanoi ja nappasi tupakin suuhunsa.
"voi h******i, tajua jo! et saa!" sanoin äkäsenä ja kävelin hallin nurkkaa kohti jossa rakensimme parempia tiloja.
"sori walter" nico sanoi ja käveli perään.
walter jäi taaksemme hetkeksi kunnes huudahti "mitä h******iä tarkotatte?" ja juoksi peräämme.
olimme siivonneet ja rakentaneet väliseinää hallin perään hyvään malliin kunnes walter huudahti "Ai s*****a!"
katsoimme walteria joka oli saanut lyötyä vasaralla sormen mustaksi.
"sori pojat. menen angelan luo" walter sanoi ja poistui työmaaltamme.
"mitäs sanot nico, tekikö walter tuon tahalleen?" kysyin nicolta joka oli laskeutunut tikkailta ja istuuntunut laatikon päälle.
"jaa a, luulempa että teki niin" nico sanoi ja sytytti tupakkinsa
"ovela p******nen tuo Walter" sanoin ja istuunnuin seinän viereen ja sytytin tupakin.
istuimme hetken ja polttelimme tupakkejamme kunnes nico sanoi "eiköhän vedetä tämä yksi levyn romu kiinni tähän"
nousimme tikkaille ja ruuvasimme metalli levyn kiinni väliseinäämme.
"noin, se on ny siinä" nico sanoi ja katsoi ylpeänä rakentamaamme väliseinää.
"no totta h*****issä kun me sen rakensimme" sanoin ja naureskelimme hetken.
"käy tarkistaan walter" nico sanoi ja alko siirteleen tavaroita rakentamaamme "huoneeseen"
"okei" sanoin ja lähin käveleen kellariin vievää portaikkoa kohti
"JUMALAN SIELU! MISSÄ SE ON! TUOLLA!" james huudahti kun tuli taas tajuihin ja nappasi pullonsa pöydältä ja otti ison kulauksen ja sammui taas.
muisti kuva juoman hajusta sai kylmiä väreitä.
kun olin lääkintä osaston oven edessä kuulin puhetta oven takaa ja avasin oven nopeasti auki.
näin walterin jolla oli käsi siteissä, bill sylissään ja jane ja angela naureskeli taustalla.
"mitä v***ua sä hommaat?" kysyin walterilta ja nojasin oven pieleen
"miltä tämä sinulta näyttää? olen kuulemma tämän kersan isä" walter sanoi ja laski bilin maahan.
"aha, milloin?" kysyin hieman ärsyttävällä sävyl
"en tiedä, bill, tule mukaan" walter sanoi ja lähti billin kanssa pois.
katsoin hetken Walterin ja Bilin perään kun ne nousivat portaita ja kysyin tytöiltä "eikai Walter yrittäny mitään?"
"ei" angela sanoi ja istuuntui pöytänsä taakse
"walterilla on sisäisiä tuskia jonka huomaa jo ulkoapäin ja ..." jane puhui kun suljin oven.
"taas se alko puhuun.." ajattelin mieles kun nousin portaat ylös.
kun olin yläkerras näin nicon nostamas jamesia maasta, "alex, autappa hieman" nico sanoi minulle
"ok" sanoin ja kannoimme jamesin hallin uuden "huoneen" pedille.
"hyi h******i james haisee pahalle" sanoin kun laskimme jamesin pedille.
"totta, james nakataan jossain vaihees suihkuun" nico sanoi ja meni omalle pedilleen.
"rankka päivä on ollut. mihin walter ja bill meni" kysyin nicolta kun istuunnuin omalle pedilleni.
"ne meni ulos. ei se minua nyt haittaa kun väsyttää niin p*****esti" nico sanoi ja alkoi nukkua
"samoin" sanoin ja menin pitkälleni pedille kunnes nukahdin.
halli uusittu, Jane puhuu koko ajan ja mitä Walter ja Bill suunnittelee? seuraavaan osaan....
ja kommentteja kiitos ^_^
Ydinsota Vuosi 2198Tiistai 25.11.2008 21:12
Ydinsota Vuosi 2198.
Seikkailu Nico, Walter & Alex elämästä ydinsodan jälkeises elämäs.
ja taas jatkuu... tällähetkellä tuleekin jotain uutta :) pitäkää kiinni! koska nyt sitä mennään!!
"NICO HERÄÄ S*****A!!!"
kuulin yhtäkkiä ja kun avasin silmäni ja näin alexin vierelläni ja ojensi radiota.
"kzzz....Onk ... ketään.....olemme matk...la....tarv....e...apua....kim...umme on hyökätt...kzzz"
"voi h*****ti!" sanoin ja nousin pediltä ja pistin varusteeni päälle.
"niinpä! selviytyneitä! ja he tarvitsevat apua ja äkkiä p*****e!" alex sanoin ja alkoi potkia Walteria hereille.
"saitko koordinaatit tietoon?" kysyin Alexilta joka nakkasi Walterin maahan jotta se heräisi.
"sain! WALTER S*****A!! ÄKKIÄ YLÖS!!" Alex huusi ja samalla angela tuli paikalle.
"Angela! pistä ensi-apu tarvikkeet valmiiksi! kohta tulee porukkaa!" huusin Angelalle ja nakkelin ammuksia ja ensi-apu tarvikkeita romun lavalle.
walter ja alex tulivat auttaan romun varustamisessa.
walter kysyi yhtäkkiä "mikä päivä tänään on?" ja kuulosti niin unen pöppyrässä olevalta
"p******en unikapselit. 25. marraskuuta ja kello on jotain 21:57" alex sanoi ja nappasi carbinen syliinsä kun hyppäsi jeepin sisälle
"Walter! ota se kivääri mukaan!" sanoin ja käynnistin auton.
katsoin sivu peilistä jossa walter nosti metallisesta laatikosta ison kiväärin syliinsä ja nousi lavalle.
"PITÄKÄÄ KIINNI!" huusin ja painoin kaasun pohjaan
olimme ajaneet jokusen kymmenisen minuuttia pohjoiseen kun alex sanoi "kohta olemme lähellä"
sytytin tupakin ja katsoin eteenpäin ja huomasin pieniä välähdyksiä muutaman kilometrin päässä.
oli muutenkin aika himmeä aamu joten välähdykset oli helppo huomaa.
"tästä vasemmalle!" alex huusi kun olimme ihan lähellä aluetta jossa välähteli.
käännyin vasemmalle ja samassa edessämme oli palavia autoja tien reunoissa ja Mutaatio ihmisiä juoksi meitä kohti.
"WALTER!! ANNA ASEEN LAULAA S*****A!" huusin ja väistelin sivuilta eteen tulevia mutaatio ihmisiä.
Walter alkoi tulittaa lavalla olevalla M60 jonka luodit upposivat tehokkaasti mutaatio ihmisiin.
"TÄSSÄ!" alex huusi ja samassa vierellä räjähti auto ja menetin jeeppimme hallinnan ja ajoimme liikkeen ikkunasta sisään.
kun nostin pääni, näin edessäni toimisto tiloja. katsoin viereeni ja huomasin Alexin nousevan jeepistä, katsoin myös lavalle jossa walter nousi kiroillen.
"V***u!" sanoin ja otin kiväärini kouraan ja juoksimme syvemmälle toimisto rakennusta.
huomasin yläkertaan johtavat portaat ja vinkkasin Walterille ja alexille että seuraavat.
~ Toimisto ~
olimme kolmannessa kerroksessa menossa kun walter huudahti äkkiä "hei odottakaa! täällä on jotain!"
kuljimme käytävää eteenpäin ja huomasimme ihmisen jolla oli risainen takki, likaiset vaatteet ja haisi uitetulle koiralle.
"onko se elossa?" alex sanoi ja jatkoi portaikkoon tähtäämistä.
"en tiedä" sanoin ja katsoin kalpeaa hahmoa.
walter polvistui ja tökkäsi hahmoa.
"MITÄ H******IÄ!? ENKÖ SAA OLLA KUOLLEENAKAAN RAUHASSA!?" hahmo huusi kun säpsähti pystöön. Walter tosin hyppäsi kauemmas ja oli napannu jo nyrkkirauta puukkonsa kouraan.
"kuka V***u sä olet!?" alex huusi joka oli myös säikähtänyt.
"James... ja olen uuden maailman jumalan oikea käsi!" james sanoi nousessaan lattialta ja nappasi pullon joka oli paperi pussiin sullottuna.
"voi h*****ti! pummi!" sanoin ja lähin käveleen käytävää syvemmälle kun alex huusi yhtäkkiä takanani. "NICO! SE ON TAAS WIERDO! SE ON V***U HENGISSÄ!"
kun käännyin ympäri, näin kun james löi paperi tupon pulloonsa ja sytytti sen palamaan ja nakkasi käytävään johon alex ja walter tulitti.
samassa walter, alex ja james lähtivät juokseen toiseen suuntaan käytävää.
kun yhtäkkiä seinään rysähti iso, kömpelösti liikkuva hahmo... se oli sama mutaatio jonka kanssa tappelimme sairaalassa. lähin juokseen käytävää eteenpäin ja nakkasin taakse kranaatin.
astuin yhteen toimisto huoneeseen ja löin oven kiinni. kun käännyin ympäri, pääni viereen osui panos... näin edessäni lapsen ja naisen jonka kädessä tärisi pistooli.
"voi j*******a. meinasin ampua ihmisen" nainen sanoi ja laski pistoolin.
"mikä on nimenne?" kysyin kun pönkäsin ovea.
"nimeni on jane. olen Psykiatri. ja tämän pojan nimi on Bill" nainen vastasi
"okei. meidän pitää liikkua! ystäväni joutuivat erilleen kun löysimme pummin käytävältä" sanoin juoksessani toiselle ovelle.
"james? onko se vieläkin hengissä?" nainen sanoi kun otti pojan reppuselkäänsä
"kui niin?" kysyin janelta
" se sai jonku kohtauksen pari tuntia sitten ja luuhistui käytävälle. en tuntetu sen jälkeen siitä pulssia" jane sanoi kun tuli oven luo jolla seisoin.
"just, mut se on vielä hengissä" sanoin ja astuin toiselle käytävälle. "seuratkaa" sanoin janelle
hyvä kun kerkesimme pari metriä ovesta kun takaa huudettiin
"NICO! ODOTA!"
se oli Walter joka juoksi käytävää pitkin kohti ja pysähtyi oven luo.
"WALTER! missä on Alex ja james?" kysyin walterilta.
"james hyppäsi ikkunasta kadulle ja ite p*****e eksyin alexista kun se wierdo hyökkäs" walter sanoi kun yhtäkkiä oven läpi tuli iso nyrkki
walter hypähti pois tieltä ja molemmat katsottiin kun ovi sinkoutui seinään ja ovi aukosta tuli käytävälle iso, omituisesti liikkuva hahmo
"mikä v***u toi on!" walter huudahti.
"en tiedä. Metsästäjältä se vaikuttaa... seurannu minua tänne" sanoin, heti sen jälkeen lähdimme juokseen käytävää pitkin.
"eikös toi ollu siel sairaalassa!?" walter sanoi samaan aikaan kun juoksi "ja kuka toi on?" kysyi lisänä osottaen janea ja Billiä kohti
"se on Jane ja Bill. toiset eloon jääneet" sanoin kun yhtäkkiä jokin nappasi jalastani kiinni ja kiskaisi takaisin käytävää josta olimme juosseet.
tämä "metsästäjä" mutaatio hahmo oli tarrannu jalastani kiinni ja akoi iskeä minua sen isolla nyrkillä.
nappasin pistoolin taskustani ja olin juuri ampumassa kun metsästäjän läpi syöksähti pari panosta ja metsästäjä kääntyi ampumis suuntaan.
"KUOLE S*****AN SAASTA!" alex huusi ja ampui Carbinellaan.
metsästäjä kaatui viereeni kun oli saanu usean osuman alexilta ja alex ojensi kättään kohti ja kysyi "eiköhän häivytä v***un täältä"
nousin lattialta ja katsoin metsästäjää ja tiuskasin alexille. "V***U! se oli mun saalis s*****a!"
nauroimme alexin kanssa hetken kun kävelimme walterin, janen ja billin luo.
"nämä on?" alex kysyi minulta kun näki janen
"hän on jane, psykiatri kuulemma. ja toi poika on Bill" sanoin alexille
" en tiedä teistä mutta meidän pitäisi häipyä täältä" jane sanoi ja katsoi meitä.
samassa käytävässä kuului tuttu karjunta. se oli Wierdo joka katsoi meitä käytävän päästä.
"V***U! taas se ilmaantui!" alex sanoi ja nosti carbinea sitä kohti mutta nappasin alexia olkapäästä ja sanoin walteria katsoen " Walter, aika testata tykki?"
"VIHDOINKIN!" walter huudahti ja nappasi selässään roikkuvan kiväärinsä, samaan aikaan wierdo juoksi meitä kohti käytävää pitkin.
walter tähtäsi wierdoa ja painoi liipaisinta. kuului hirveä laukaus ja käytävää pitkin juokseva wierdo lensi heti selälleen.
"V***U MIKÄ UNELMA ASE S*****A!" walter huudahti ja katsoi asettaan.
samassa alex läpsäytti walteria takaraivoon ja sanoi "entä sitten. mutta nyt häivytään täältä!"
~ Sinne ja Takasin ehjänä? ~
juoksimme käytävää pitkin kun näimme portaat joita pitkin juoksimme alimmaiseen kerrokseen.
palasimme jeepin luo ja hyppäsin jeepin rattiin kun yhtäkkiä vieressä kuului ääni.
"ON UUSIA AIKA! UUDELLE JUMALALLE!"
se oli james, joka sammui samantien jeepin vänkärin paikalle.
jane ja bill hyppäsivät jeepin lavalle kun alex ja walter työnsivät, samaan aikaan kun itse pakitin jeeppiä pois rakennuksesta.
"noin! alex ja walter! äkkiä kyytiin!" sanoin kun alex ja walter juoksi jeeppiä kohti.
heti kun alex ja walter pääsi kyytiin painoin kaasu, samaan aikaan kun walter tulitti viimeisiä mutantti ihmisiä tieltämme.
kun näin sähkölaitoksen, avasin radioni ja painoin hälytys nappia. samassa radiosta kuului angelan ääni
"kzzz....oletteko missä?...kzzz"
"ihan juuri siellä, avaa portit. yksi eloon jääneistä on ainakin loukkaantunut" sanoin radio puhelimeen
"kzzz...portit on auki....kzz"
tämän kuultuani suljin radiopuhelimen ja kurvasimme sähkölaitoksen halliin.
"kuka näistä on loukkaantunut?" angela kysyi kun pysähdyimme.
"tämä pummi tässä" alex sanoi, samalla kun nosti jamesia jeepistä
"entä muut?" angela sanoi kun auttoi alexia kantaan jamesin kellariin.
"muut ovat kunnossa" sanoin ja katsoin janea ja billiä.
"hieno paikka teillä" jane sanoi kun laski billin maahan jeepin lavalta.
näin kun bill katsoi walteria pitkään ja sanoi yhtäkkiä "Isä?" ja alkoi halata Walteria
"MITÄ H******IÄ!?" walter huudahti
"mitä v***ua" sanoin itsekki ja olin yhtä ymmällään kuin walter.
"tuota, missä me nukumme?" jane sanoi yhtäkkiä.
"joo, tuota.... voitte nukkua samassa paikassa kuin angela" sanoin ja osoitin portaikon suuntaan.
"hyvä, tule bill" jane sanoi ja otti billiä kädestä kiinni ja kävelivät portaikkoa kohti jossa alex tuli vastaan.
"hyvää yötä isä" bill sanoi heiluttaen meitä kohti kättään samalla kun alex oli kävelly ohi.
alex katsoi janea ja billiä kohti samalla kun käveli meidän suuntaan ja sanoi meidän luona "kuka on isä?"
"walter" sanoin ja vinkkasin alexille walterin suuntaan
"Mitä h******iä?" alex sanoi ja nappasi tupakin suuhunsa
katsoimme walteria hetken joka tollotti tyhjää portaikkoa kohti kunnes yhtäkkiä alkoi hangata hiuksiaan.
"noh?" alex kysyi walterilta.
"en tiedä kumman otan nyt. Angela vai Jane?" walter sanoi käveli siksakkia edessämme.
"turhaa yrität, et saa kummiskaan kummaltakaan" alex sanoi ja alkoi nauraa samalla kun käveli petejä kohti.
"mitä v***ua?" walter sanoi ja käveli alexin perään.
jäin hetkeksi seisomaan paikalleni ja katsoin ulos muutaman minuutin ja kävelin petejämme kohti sen jälkeen.
kun olin petien luona, huomasin walterin roikkuvan pediltä
"mitä v***ua?" sanoin kun katsoin walteria
"se nukahti tuohon... unikapselit vieläkin vaikuttaa" alex sanoi ja naureskeli
"okei" sanoin ja aloin makoilla pedilläni.
oli hetken hiljaisuus kunnes alex sanoi " jooh, ehkä vois jatkaa unia"
"juu" sanoin ja aloin itsekkin nukkua
taas tuli pitkästi tekstiä. ja uudet hahmotkin.
James, katu juoppo ja pummi
Jane, Psykiatri
Bill, pikku poika joka väittää Walteria isäksi
Kommentoikaa :) ja lisää on tulossa ;)
Seikkailu Nico, Walter & Alex elämästä ydinsodan jälkeises elämäs.
ja taas jatkuu... tällähetkellä tuleekin jotain uutta :) pitäkää kiinni! koska nyt sitä mennään!!
"NICO HERÄÄ S*****A!!!"
kuulin yhtäkkiä ja kun avasin silmäni ja näin alexin vierelläni ja ojensi radiota.
"kzzz....Onk ... ketään.....olemme matk...la....tarv....e...apua....kim...umme on hyökätt...kzzz"
"voi h*****ti!" sanoin ja nousin pediltä ja pistin varusteeni päälle.
"niinpä! selviytyneitä! ja he tarvitsevat apua ja äkkiä p*****e!" alex sanoin ja alkoi potkia Walteria hereille.
"saitko koordinaatit tietoon?" kysyin Alexilta joka nakkasi Walterin maahan jotta se heräisi.
"sain! WALTER S*****A!! ÄKKIÄ YLÖS!!" Alex huusi ja samalla angela tuli paikalle.
"Angela! pistä ensi-apu tarvikkeet valmiiksi! kohta tulee porukkaa!" huusin Angelalle ja nakkelin ammuksia ja ensi-apu tarvikkeita romun lavalle.
walter ja alex tulivat auttaan romun varustamisessa.
walter kysyi yhtäkkiä "mikä päivä tänään on?" ja kuulosti niin unen pöppyrässä olevalta
"p******en unikapselit. 25. marraskuuta ja kello on jotain 21:57" alex sanoi ja nappasi carbinen syliinsä kun hyppäsi jeepin sisälle
"Walter! ota se kivääri mukaan!" sanoin ja käynnistin auton.
katsoin sivu peilistä jossa walter nosti metallisesta laatikosta ison kiväärin syliinsä ja nousi lavalle.
"PITÄKÄÄ KIINNI!" huusin ja painoin kaasun pohjaan
olimme ajaneet jokusen kymmenisen minuuttia pohjoiseen kun alex sanoi "kohta olemme lähellä"
sytytin tupakin ja katsoin eteenpäin ja huomasin pieniä välähdyksiä muutaman kilometrin päässä.
oli muutenkin aika himmeä aamu joten välähdykset oli helppo huomaa.
"tästä vasemmalle!" alex huusi kun olimme ihan lähellä aluetta jossa välähteli.
käännyin vasemmalle ja samassa edessämme oli palavia autoja tien reunoissa ja Mutaatio ihmisiä juoksi meitä kohti.
"WALTER!! ANNA ASEEN LAULAA S*****A!" huusin ja väistelin sivuilta eteen tulevia mutaatio ihmisiä.
Walter alkoi tulittaa lavalla olevalla M60 jonka luodit upposivat tehokkaasti mutaatio ihmisiin.
"TÄSSÄ!" alex huusi ja samassa vierellä räjähti auto ja menetin jeeppimme hallinnan ja ajoimme liikkeen ikkunasta sisään.
kun nostin pääni, näin edessäni toimisto tiloja. katsoin viereeni ja huomasin Alexin nousevan jeepistä, katsoin myös lavalle jossa walter nousi kiroillen.
"V***u!" sanoin ja otin kiväärini kouraan ja juoksimme syvemmälle toimisto rakennusta.
huomasin yläkertaan johtavat portaat ja vinkkasin Walterille ja alexille että seuraavat.
~ Toimisto ~
olimme kolmannessa kerroksessa menossa kun walter huudahti äkkiä "hei odottakaa! täällä on jotain!"
kuljimme käytävää eteenpäin ja huomasimme ihmisen jolla oli risainen takki, likaiset vaatteet ja haisi uitetulle koiralle.
"onko se elossa?" alex sanoi ja jatkoi portaikkoon tähtäämistä.
"en tiedä" sanoin ja katsoin kalpeaa hahmoa.
walter polvistui ja tökkäsi hahmoa.
"MITÄ H******IÄ!? ENKÖ SAA OLLA KUOLLEENAKAAN RAUHASSA!?" hahmo huusi kun säpsähti pystöön. Walter tosin hyppäsi kauemmas ja oli napannu jo nyrkkirauta puukkonsa kouraan.
"kuka V***u sä olet!?" alex huusi joka oli myös säikähtänyt.
"James... ja olen uuden maailman jumalan oikea käsi!" james sanoi nousessaan lattialta ja nappasi pullon joka oli paperi pussiin sullottuna.
"voi h*****ti! pummi!" sanoin ja lähin käveleen käytävää syvemmälle kun alex huusi yhtäkkiä takanani. "NICO! SE ON TAAS WIERDO! SE ON V***U HENGISSÄ!"
kun käännyin ympäri, näin kun james löi paperi tupon pulloonsa ja sytytti sen palamaan ja nakkasi käytävään johon alex ja walter tulitti.
samassa walter, alex ja james lähtivät juokseen toiseen suuntaan käytävää.
kun yhtäkkiä seinään rysähti iso, kömpelösti liikkuva hahmo... se oli sama mutaatio jonka kanssa tappelimme sairaalassa. lähin juokseen käytävää eteenpäin ja nakkasin taakse kranaatin.
astuin yhteen toimisto huoneeseen ja löin oven kiinni. kun käännyin ympäri, pääni viereen osui panos... näin edessäni lapsen ja naisen jonka kädessä tärisi pistooli.
"voi j*******a. meinasin ampua ihmisen" nainen sanoi ja laski pistoolin.
"mikä on nimenne?" kysyin kun pönkäsin ovea.
"nimeni on jane. olen Psykiatri. ja tämän pojan nimi on Bill" nainen vastasi
"okei. meidän pitää liikkua! ystäväni joutuivat erilleen kun löysimme pummin käytävältä" sanoin juoksessani toiselle ovelle.
"james? onko se vieläkin hengissä?" nainen sanoi kun otti pojan reppuselkäänsä
"kui niin?" kysyin janelta
" se sai jonku kohtauksen pari tuntia sitten ja luuhistui käytävälle. en tuntetu sen jälkeen siitä pulssia" jane sanoi kun tuli oven luo jolla seisoin.
"just, mut se on vielä hengissä" sanoin ja astuin toiselle käytävälle. "seuratkaa" sanoin janelle
hyvä kun kerkesimme pari metriä ovesta kun takaa huudettiin
"NICO! ODOTA!"
se oli Walter joka juoksi käytävää pitkin kohti ja pysähtyi oven luo.
"WALTER! missä on Alex ja james?" kysyin walterilta.
"james hyppäsi ikkunasta kadulle ja ite p*****e eksyin alexista kun se wierdo hyökkäs" walter sanoi kun yhtäkkiä oven läpi tuli iso nyrkki
walter hypähti pois tieltä ja molemmat katsottiin kun ovi sinkoutui seinään ja ovi aukosta tuli käytävälle iso, omituisesti liikkuva hahmo
"mikä v***u toi on!" walter huudahti.
"en tiedä. Metsästäjältä se vaikuttaa... seurannu minua tänne" sanoin, heti sen jälkeen lähdimme juokseen käytävää pitkin.
"eikös toi ollu siel sairaalassa!?" walter sanoi samaan aikaan kun juoksi "ja kuka toi on?" kysyi lisänä osottaen janea ja Billiä kohti
"se on Jane ja Bill. toiset eloon jääneet" sanoin kun yhtäkkiä jokin nappasi jalastani kiinni ja kiskaisi takaisin käytävää josta olimme juosseet.
tämä "metsästäjä" mutaatio hahmo oli tarrannu jalastani kiinni ja akoi iskeä minua sen isolla nyrkillä.
nappasin pistoolin taskustani ja olin juuri ampumassa kun metsästäjän läpi syöksähti pari panosta ja metsästäjä kääntyi ampumis suuntaan.
"KUOLE S*****AN SAASTA!" alex huusi ja ampui Carbinellaan.
metsästäjä kaatui viereeni kun oli saanu usean osuman alexilta ja alex ojensi kättään kohti ja kysyi "eiköhän häivytä v***un täältä"
nousin lattialta ja katsoin metsästäjää ja tiuskasin alexille. "V***U! se oli mun saalis s*****a!"
nauroimme alexin kanssa hetken kun kävelimme walterin, janen ja billin luo.
"nämä on?" alex kysyi minulta kun näki janen
"hän on jane, psykiatri kuulemma. ja toi poika on Bill" sanoin alexille
" en tiedä teistä mutta meidän pitäisi häipyä täältä" jane sanoi ja katsoi meitä.
samassa käytävässä kuului tuttu karjunta. se oli Wierdo joka katsoi meitä käytävän päästä.
"V***U! taas se ilmaantui!" alex sanoi ja nosti carbinea sitä kohti mutta nappasin alexia olkapäästä ja sanoin walteria katsoen " Walter, aika testata tykki?"
"VIHDOINKIN!" walter huudahti ja nappasi selässään roikkuvan kiväärinsä, samaan aikaan wierdo juoksi meitä kohti käytävää pitkin.
walter tähtäsi wierdoa ja painoi liipaisinta. kuului hirveä laukaus ja käytävää pitkin juokseva wierdo lensi heti selälleen.
"V***U MIKÄ UNELMA ASE S*****A!" walter huudahti ja katsoi asettaan.
samassa alex läpsäytti walteria takaraivoon ja sanoi "entä sitten. mutta nyt häivytään täältä!"
~ Sinne ja Takasin ehjänä? ~
juoksimme käytävää pitkin kun näimme portaat joita pitkin juoksimme alimmaiseen kerrokseen.
palasimme jeepin luo ja hyppäsin jeepin rattiin kun yhtäkkiä vieressä kuului ääni.
"ON UUSIA AIKA! UUDELLE JUMALALLE!"
se oli james, joka sammui samantien jeepin vänkärin paikalle.
jane ja bill hyppäsivät jeepin lavalle kun alex ja walter työnsivät, samaan aikaan kun itse pakitin jeeppiä pois rakennuksesta.
"noin! alex ja walter! äkkiä kyytiin!" sanoin kun alex ja walter juoksi jeeppiä kohti.
heti kun alex ja walter pääsi kyytiin painoin kaasu, samaan aikaan kun walter tulitti viimeisiä mutantti ihmisiä tieltämme.
kun näin sähkölaitoksen, avasin radioni ja painoin hälytys nappia. samassa radiosta kuului angelan ääni
"kzzz....oletteko missä?...kzzz"
"ihan juuri siellä, avaa portit. yksi eloon jääneistä on ainakin loukkaantunut" sanoin radio puhelimeen
"kzzz...portit on auki....kzz"
tämän kuultuani suljin radiopuhelimen ja kurvasimme sähkölaitoksen halliin.
"kuka näistä on loukkaantunut?" angela kysyi kun pysähdyimme.
"tämä pummi tässä" alex sanoi, samalla kun nosti jamesia jeepistä
"entä muut?" angela sanoi kun auttoi alexia kantaan jamesin kellariin.
"muut ovat kunnossa" sanoin ja katsoin janea ja billiä.
"hieno paikka teillä" jane sanoi kun laski billin maahan jeepin lavalta.
näin kun bill katsoi walteria pitkään ja sanoi yhtäkkiä "Isä?" ja alkoi halata Walteria
"MITÄ H******IÄ!?" walter huudahti
"mitä v***ua" sanoin itsekki ja olin yhtä ymmällään kuin walter.
"tuota, missä me nukumme?" jane sanoi yhtäkkiä.
"joo, tuota.... voitte nukkua samassa paikassa kuin angela" sanoin ja osoitin portaikon suuntaan.
"hyvä, tule bill" jane sanoi ja otti billiä kädestä kiinni ja kävelivät portaikkoa kohti jossa alex tuli vastaan.
"hyvää yötä isä" bill sanoi heiluttaen meitä kohti kättään samalla kun alex oli kävelly ohi.
alex katsoi janea ja billiä kohti samalla kun käveli meidän suuntaan ja sanoi meidän luona "kuka on isä?"
"walter" sanoin ja vinkkasin alexille walterin suuntaan
"Mitä h******iä?" alex sanoi ja nappasi tupakin suuhunsa
katsoimme walteria hetken joka tollotti tyhjää portaikkoa kohti kunnes yhtäkkiä alkoi hangata hiuksiaan.
"noh?" alex kysyi walterilta.
"en tiedä kumman otan nyt. Angela vai Jane?" walter sanoi käveli siksakkia edessämme.
"turhaa yrität, et saa kummiskaan kummaltakaan" alex sanoi ja alkoi nauraa samalla kun käveli petejä kohti.
"mitä v***ua?" walter sanoi ja käveli alexin perään.
jäin hetkeksi seisomaan paikalleni ja katsoin ulos muutaman minuutin ja kävelin petejämme kohti sen jälkeen.
kun olin petien luona, huomasin walterin roikkuvan pediltä
"mitä v***ua?" sanoin kun katsoin walteria
"se nukahti tuohon... unikapselit vieläkin vaikuttaa" alex sanoi ja naureskeli
"okei" sanoin ja aloin makoilla pedilläni.
oli hetken hiljaisuus kunnes alex sanoi " jooh, ehkä vois jatkaa unia"
"juu" sanoin ja aloin itsekkin nukkua
taas tuli pitkästi tekstiä. ja uudet hahmotkin.
James, katu juoppo ja pummi
Jane, Psykiatri
Bill, pikku poika joka väittää Walteria isäksi
Kommentoikaa :) ja lisää on tulossa ;)
Ydinsota Vuosi 2198Maanantai 24.11.2008 23:29
Ydinsota Vuosi 2198.
Seikkailu Nico, Walter & Alex elämästä ydinsodan jälkeises elämäs.
pahoittelen innokkaita lukijoita viivästyksestä.
eiköhän napata kiväärit kouraan ja seikkaillaan lisää :D
24. Marraskuuta 2198
Sairaala tapahtumasta on jo kaksi viikkoa. niinkin kauan.
Alex ja Nico lähtivät hakemaan rakennus tarvikkeita ja lisää varaston täydennystä kaupungista.
olen siis Angela kanssa kahestaan täällä sähkölaitoksella vartiossa.
Öisin olemme nähneet liikettä lähi ympäristöillä mutta ne ovat olleet Radiopupuja jotka jysähtiävät h*****in makiasti miinakentillä.
Nico on myös ollut huolestuneen näkösenä radiohuoneessa muutaman päivän, kuulemma muutama eloon jäänyt on löytynyt ja ovat matkalla tänne.
v***n mahtavaa!
Walter
suljin kirjan ja pistin tupakin palamaan samalla kun poistuin huoneesta.
"Walter, olis aika viimeselle lääke piikille" Angela sanoi kun astuin huoneeseen.
seurasin Angelaa kellarin lääkintä tiloihin.
tumppasin tupakin maahan ja istuunnuin penkille.
"etkö vieläkään muista mitään Angela?" kysyin angelalta samalla kun hän valmisteli pistosta.
"valitan, en muista siitä sairaalasta mitään" angela sanoin
"mutta löysimme paperisi ja AI S*****A!!!" huusin kun angela löi piikin yhtäkkiä olkapäähän.
"noin, siinä se oli" Angela sanoi ja nakkasi vanhan piikin metalliseen roskikseen
olkapäätäni kihelmöitsi ja voin jopa tuntea kuinka lääke alkoi virrata suonissani
"V***n siistin tuntosta, hahahaha" naureskelin ja pistin uuden tupakin palamaan.
angelakin nauroi kun laittoi lääke pullon kaappiin.
"Hei Angela. nyt kun ollaan me kahestaan niin miten olisi?" sanoin hyvin viekkaasti odottaen vastausta.
"tuota..." Angela kerkesi sanoa kun Alex iski oven auki "WALTER! tule auttaan näitten tavaroitten kanssa!"
menimme ylös ja kärry oli täynnä tavaraa ja muuta hyödyllistä.
"eikai se taas?" nico sanoi ja nosti ison metallisen laatikon maahan
"siellähän se oli" Alex sanoi ja kantoi pöytää kellariin.
"annoin hänelle viimeisen pistoksen, hän on nyt kunnossa kunhan varoo hieman riehumasta" Angela sanoi ja käveli pöydän luo ja pisti tupakin palamaan.
"jaahas jaahas, taas sitä Angelaa koitit iskeä?" nico kysyi kun nosti pari laatikkoa viskiä maahan ja samalla otti itselleen yhden pullon.
"mitä v***ua se teille kuuluu jos yritin?" sanoin ärtyisellä äänellä ja nappasin itselleni pullon laatikosta ja otin kunnon kulauksen siitä.
"ei mitään, hahahah" Alex sanoi ja naureskeli samalla kun otti laatikoita joissa oli NanoMed logo kyljessä. "Angela! mihin nämä?" alex sanoi lisänä ja käveli angelan kanssa kellariin.
"noh, nyt saat muuta ajateltavaa" nico sanoi ja otti huikan pullosta.
"kui?" kysyin ärtysellä äänellä
nico polvistui ison metallisen laatikon eteen ja avasi lukot. "tämä tässä" nico sanoi ja potkaisi laatikon auki.
"Voi J*******E!" Huusin ja ryntäsin laatikon luo.
"Niinpä, löysimme asekuljetuksen jossa oli tuo, ja pari laatikkoa ammuksia" nico sanoi ja nosti maahan ammus laatikot.
"V***U! tämä on kunnon tankin tuhous kivääri p*****e!" sanoin ja nostin pitkän kiväärin jossa oli etujalat, isoille ammuksille tarkoitettu lipas, punapiste tähtäin ja kustomoitu perä ja muut tärkeät osat.
"arvelimme että pitäisit." nico sanoi ja sytytti tupakin. "olkoon se siitä että paranit nyt siitä sairaala reissusta" nico sanoi ja käveli sit petinsä luo ja nukahti.
alex ja angela tuli kans kellarista ja kävelivät petiensä luo
"rankka päivä?" kysyin ja hyppäsin oman petini yläpedille.
"totta h*******sä!" alex sanoi ja alkoi vetään sikeitä.
"Walter, ota tämä. se auttaa nukkumaan piikin takia" angela sanoi ja antoi unikapselin.
nielasin kapselin ja menin makoileen pedille kunnes kaikki pimeni.
Pahoittelen tarinan lyhyydestä. yritän nyt keretä kirjoitteleen lisää tarinoita kunhan töistä kerkiän.
Kommentteja kiitos. ^_^
Seikkailu Nico, Walter & Alex elämästä ydinsodan jälkeises elämäs.
pahoittelen innokkaita lukijoita viivästyksestä.
eiköhän napata kiväärit kouraan ja seikkaillaan lisää :D
24. Marraskuuta 2198
Sairaala tapahtumasta on jo kaksi viikkoa. niinkin kauan.
Alex ja Nico lähtivät hakemaan rakennus tarvikkeita ja lisää varaston täydennystä kaupungista.
olen siis Angela kanssa kahestaan täällä sähkölaitoksella vartiossa.
Öisin olemme nähneet liikettä lähi ympäristöillä mutta ne ovat olleet Radiopupuja jotka jysähtiävät h*****in makiasti miinakentillä.
Nico on myös ollut huolestuneen näkösenä radiohuoneessa muutaman päivän, kuulemma muutama eloon jäänyt on löytynyt ja ovat matkalla tänne.
v***n mahtavaa!
Walter
suljin kirjan ja pistin tupakin palamaan samalla kun poistuin huoneesta.
"Walter, olis aika viimeselle lääke piikille" Angela sanoi kun astuin huoneeseen.
seurasin Angelaa kellarin lääkintä tiloihin.
tumppasin tupakin maahan ja istuunnuin penkille.
"etkö vieläkään muista mitään Angela?" kysyin angelalta samalla kun hän valmisteli pistosta.
"valitan, en muista siitä sairaalasta mitään" angela sanoin
"mutta löysimme paperisi ja AI S*****A!!!" huusin kun angela löi piikin yhtäkkiä olkapäähän.
"noin, siinä se oli" Angela sanoi ja nakkasi vanhan piikin metalliseen roskikseen
olkapäätäni kihelmöitsi ja voin jopa tuntea kuinka lääke alkoi virrata suonissani
"V***n siistin tuntosta, hahahaha" naureskelin ja pistin uuden tupakin palamaan.
angelakin nauroi kun laittoi lääke pullon kaappiin.
"Hei Angela. nyt kun ollaan me kahestaan niin miten olisi?" sanoin hyvin viekkaasti odottaen vastausta.
"tuota..." Angela kerkesi sanoa kun Alex iski oven auki "WALTER! tule auttaan näitten tavaroitten kanssa!"
menimme ylös ja kärry oli täynnä tavaraa ja muuta hyödyllistä.
"eikai se taas?" nico sanoi ja nosti ison metallisen laatikon maahan
"siellähän se oli" Alex sanoi ja kantoi pöytää kellariin.
"annoin hänelle viimeisen pistoksen, hän on nyt kunnossa kunhan varoo hieman riehumasta" Angela sanoi ja käveli pöydän luo ja pisti tupakin palamaan.
"jaahas jaahas, taas sitä Angelaa koitit iskeä?" nico kysyi kun nosti pari laatikkoa viskiä maahan ja samalla otti itselleen yhden pullon.
"mitä v***ua se teille kuuluu jos yritin?" sanoin ärtyisellä äänellä ja nappasin itselleni pullon laatikosta ja otin kunnon kulauksen siitä.
"ei mitään, hahahah" Alex sanoi ja naureskeli samalla kun otti laatikoita joissa oli NanoMed logo kyljessä. "Angela! mihin nämä?" alex sanoi lisänä ja käveli angelan kanssa kellariin.
"noh, nyt saat muuta ajateltavaa" nico sanoi ja otti huikan pullosta.
"kui?" kysyin ärtysellä äänellä
nico polvistui ison metallisen laatikon eteen ja avasi lukot. "tämä tässä" nico sanoi ja potkaisi laatikon auki.
"Voi J*******E!" Huusin ja ryntäsin laatikon luo.
"Niinpä, löysimme asekuljetuksen jossa oli tuo, ja pari laatikkoa ammuksia" nico sanoi ja nosti maahan ammus laatikot.
"V***U! tämä on kunnon tankin tuhous kivääri p*****e!" sanoin ja nostin pitkän kiväärin jossa oli etujalat, isoille ammuksille tarkoitettu lipas, punapiste tähtäin ja kustomoitu perä ja muut tärkeät osat.
"arvelimme että pitäisit." nico sanoi ja sytytti tupakin. "olkoon se siitä että paranit nyt siitä sairaala reissusta" nico sanoi ja käveli sit petinsä luo ja nukahti.
alex ja angela tuli kans kellarista ja kävelivät petiensä luo
"rankka päivä?" kysyin ja hyppäsin oman petini yläpedille.
"totta h*******sä!" alex sanoi ja alkoi vetään sikeitä.
"Walter, ota tämä. se auttaa nukkumaan piikin takia" angela sanoi ja antoi unikapselin.
nielasin kapselin ja menin makoileen pedille kunnes kaikki pimeni.
Pahoittelen tarinan lyhyydestä. yritän nyt keretä kirjoitteleen lisää tarinoita kunhan töistä kerkiän.
Kommentteja kiitos. ^_^
Ydinsota Vuosi 2198 Tiistai 11.11.2008 21:19
Ydinsota Vuosi 2198.
Seikkailu Nico, Walter & Alex elämästä ydinsodan jälkeises elämäs.
tässähän pukkaa paineita kun porukka haluaa lisää tekstiä....okei....saamanne pitää!
Pitäkää kiinni Kivääreistä ja jeepistä koska se on nyt taas menoa!! hahahaaaa!
11. Marraskuuta 2198
Nico sai kunnolla paistinpannusta 9 päivä. Makasi 2 päivää tajukankaalla. ja uusi henkilö täyttää nyt tätäkin synkkää elämää täällä, Angela, Hoitaja jostain, emme tiedä enempää.
Walter ei ainkaan meinaa pysyä housuissaan. toivottavasti Nico heräis jo koska en p*****e jaksa raahata Walteria Angelan luota koko ajan.
jos Nico herää tänään niin käymme jossain täällä olevassa Sairaalassa jotta saamme kellarista muutettua sairaala tila. tosin kaasu pullot ja muut romut pitää eka poistaa sieltä.
S*****an kiirettä pukkaa joten lopetan tähän tämän kirjotuksen.
ALEX
nousin pöydän äärestä ja katsoin hetken seinässä olevaa julistetta jossa luki : Uusi Elämä - 2175
"hah! tuo vuosi kyl on p*****stä kun ne alkoivat" sanoin ja kävelin ovesta.
"Hei, Alex. mitä mieltä olet angelasta, noh? kerro, kerro" Walter hyppi lähes innosta vieressäni.
katsoin hetken aikaa walteria ja sanoin "noh mitä v***ua se sulle oikein kuuluu?"
"ai, pelaatko korttia?" walter näytti olevan aika innoissaan tai sitten sillä on todella tylsää koska olemme kyykkineet täällä jo kaksi päivää.
"noh ihan sama, kunhan et lyö niitä s*****an jokereita taas pakkaan" sanoin hieman ärtyisenä kun istuin pöytään ja avasin uuden viski pullon.
"okei okei" walter sanoi ja alkoi nauraan.
olimme pelanneet jokusen kymmenen minuuttia kunnes Walter sanoi " milloinhan Nico herää?"
"jaa a, enpä osaa sanoa" sanoin ja löin pöytään kaksi paria.
Walter katsoi silmät pyöreenä korttejani, keräsi kortit kasaan ja alkoi jakaa uudet kortit.
"pitäisikö mennä tarkistaan nico?" walter sanoi kun jakoi uudet kortit.
"Ei tarvitse. koska olen kunnossa" kuului yhtäkkiä portaitten luota.
se oli Nico ja Angela hänen takanaan.
"P*****E! heräsithän sä vihdoinkin!" Sanoin ja otin hömpsyt viski pullostani.
"noh, onneksi meil on Angela nyt. muuten olisi menny varmaan pari viikkoa toipua" Nico sanoi, naureskeli hieman ja laittoi sitten tupakin suuhunsa ja sytytti sen.
"Angela~!" Walter huusi, joskenkin innokkaalla sävyllä. "Haemme lisää tavaroita sinne huoneeseen tänään"
jotenkin Walter on onnessaan kun on uusi selviytynyt ja nainen kaikenlisäksi.
"olet v***u oikeassa Walter! pistäppä sit romu ajovalmiiksi" Nico sanoi.
"miksi v***ussa minun pitää taas?" walter sanoi ja alkoi laahustaa alakertaan.
"tuota, minä taidan lähteä päivittään C12 tietoja" Angela sanoi ja poistui alakertaan.
"p*****e." nico sanoi kun Angela oli poistunut.
"noh?" kysyin nicolta
"p*****en lujaa iski paistinpannulla" nico sanoi ja nauroimme jonkin aikaa kunnes menimme hallia kohti.
"Romu on valmis ja kärry on kiinni" Walter huusi kun tulimme halliin.
"hyvä" Nico sanoi ja pisti uuden tupakin suuhunsa.
"missä h*****issä se sairaala muuten on?" kysyin nicolta
"jos oikein muistan niin Eteläises reunassa, noin 3 korttelia Cafesta" nico sanoi ja hyppäsi jeepin rattiin
"VIHDOINKIN ACTIONIA!" Walter huusi ja piti M60 kiinni
hyppäsin jeeppiin ja lähdimme ajamaan.
Nico laittoi taas portin kiinni kun olimme ajaneet sen ohitse ja käännyimme Cafe Clouddia kohti.
"Mitä kaikkea on tapahtunut tässä välissä?" nico kysyi ja kääntyi etelää kohti Cafe Cloudin kohilla.
"ei kummempia. Pete ja Black lähtivät heti kun Angela sanoi niille että olet kunnossa" sanoin ja samassa Walter huusi "WOHOOOOOOOO!"
"kukaan ei ole muuttunu siinä välissä" Nico sanoi ja naureskeli ja kysyi sitten "Entäs G-packin laita?"
"ai h*****ti! olin unohtanu sen! se on kunnossa." sanoin ja pysähdyimme sitten sairaalan eteen.
nousin jeepistä ja katsoin sairaalaa hetken.
"SIISTII" Walter sanoi ja pyöritteli innoissaan nyrkkirauta puukkojaan.
"tämä se on" Nico sanoi ja tarkisteli tutkalaitettaan
"MITÄ V***UA!? TÄMÄKÖ SE ON!!" Huusin kun näin edessäni vain sairaalan ovet jotka olivat ainuat ehjät koko sairaalasta kun kaikki muut olivat ränsistyneet.
kävelimme sisään ja näimme erittäin hiljaisen aulan ja odotushuoneen.
~HospitalOfEmptyHall's~
katselimme ympäriinsä hallia. jokapuolella oli maalit hieman lähteneet ja joillakin tuoleilla oli jopa luurangot vielä istumassa.
"hmm, mitä kaikkea meidän pitää ottaa oikein mukaan täältä?" Nico kysyi ja katsoi minua kohti
"oota hetki, katon listasta jonka tein"
kaivoin paperin palan taskustani jossa luki...
Sairaalasta mukaan ~
- 3 pakettia lääkkeitä
- Auto-Med MemoryChip
- 15 Tehopiikitys purkkia ja piikkiä
- Veitsiä
- Pöytä
- Verhoja
- lamppuja
- vara Nanovalo putkeja
- MedicBook 2165 Edit. kirja
- Auto-Med huolto osia
- F-Aid Spraypack ja muut F-Aid settei
"Okei" Nico sanoi ja alkoi ladella ohjeita.
"Walter! sinä menet kaikki lääke, piikit, F-Aid ja muut tarpeelliset lääkkeet"
"Okei, hoituu" Walter sanoi ja alkoi nauraa kun juoksi käytäävää pitkin kohti leikkaus osastoja veitset kourassa.
"Alex. Sinä voisit etsiä niit Auto-Med tavaroita, varmaankin röntgen osaston suunnasta löytyis"
"Okei, mitä itse aidot tehtä?" kysyin nicolta.
"Etsin MedicBookin tästä vastaanotosta ja ehkä jotain muuta tietoa" Nico sanoi ja meni ovesta sisään vaastaanotto tiskin taakse.
kävelin Röntgen osastoa kohti. tosin suuntaa oli vaikea tietää koska merkit oli osittain rappautunut pois.
Näin vieressäni kaksois ovet johonkin huoneeseen. koitin avata ovea mutta se näytti olevan lukossa. ja en nähny ympärilläni mitään jolla murtaa ovea. katsoin ikkunasta sisään ja näin leikkuu pöydän ja hirveänä laitteita ympäri huonetta.
"nojaa, ei tuolla ole varmaan mitään" sanoin itsekseni ja kävelin syvemmälle käytävää.
jonkin aikaa kun kävelin näin oven jossa luki himmeästi "Rönt__n O_asto" ja astuin ovesta sisään.
näin aikalailla hyvä kuntosen näköisen Auto-Med C18 koneen.... tosin kiekot oli hajonneet.
avasin Auto-Med koneen luukun ja näin siellä MemoryChipin joka oli vielä paikallaan.
käynnistin Auto-Medin ja aloin selaileen sen muistia.
"jaahas mitäs täältä oikein löytyy" sanoin itsekseni ja aloin poistella vanhoja potilas tietoja
yhtäkkiä silmiini pisti punasella tekstillä varustettu kirjoitus jossa luki "DNAsäteily Ohjelma"
painoin tekstiin jolloin ruutuun avautui lista DNAsäteilyllä olleita ihmisiä. kun koitin avata lisää tietoa henkilöistä ruutuun tuli teksti jossa luki " Anna Koodi : _ "
"p*****e! ja tuohan saa keltä tahansa?" ärtyilin ja katsoin vieressä lattialla makaavaa luurankoa.
"sinulta ei taida tietoa herua" sanoin naureskellen ja sammutin Auto-Medin ja revin tarpeelliset osat siitä irti.
kannoin tavaroita kohti aulaa jossa Walter oli jo
"hehehe, löytykö?" walter sanoi naureskellen ja sytytti tupakin.
"joo, entä sinä?" sanoin ja laitoin tavaroita kärryyn.
"joo! kaikki paitsi että Nico ei ole tullut ollenkaan" Walter sanoi ja käveli sisään.
"Mitä v***ua?" sanoin ja kävelin aulaan ja menin odotus aulaan.
kävelimme Walterin kanssa odotusaulan tiskin taakse vievästä ovesta sisään ja näimme Nicon pöydällä istumassa ja selaamassa papereita.
"mitä h******iä sä viel täällä teet?" kysyin nicolta.
"Ette arvaa mitä löysin!" Nico sanoi ja näytti paperia jossa luki DNAsäteily henkilökunta ja siellä luki Angela ja kuvassa oli juuri samannäköinen henkilö kuin Angela johon törmäsimme Cafe Cloudis.
"MITÄ H******IÄ!" Walter huusi ja katsoi paperia.
"minäkin löysin DNAsäteily operointi huoneen, se oli siel Röntgen osastol" sanoin ja katsoin itsekkin paperia.
"niinkö?" nico sanoi ja otti MedicBook kirjan ja pari muuta syliin ja käveli ovesta ulos
"kyllä" sanoin ja kävelimme Walterin kanssa perässä. kun olimme aulassa, kuuluin yhtäkkiä hirveä ryminä röntgen osaston luota.
nico nakkasi kirjat kärryyn ja otti kiväärinsä ja tuli miedän luokse.
"tuollako se on?" nico kysyi, "niin mikä?" kysyin nicolta, "röntgen osasto?" nico kysyi vielä.
"kyllä" sanoin ja samassa kuului erittäin kova meteli. aivan kuin laseja olisi särkynyt ja isoja tavaroita olisi osunut johonkin.
latasimme aseet ja kävelimme kohti röntgen osastoa.
"Mitä H******iä!?" sanoin ja näin oven joka oli aikasemmin lukossa sepposen selällään ja iso monitori oli näköjään tullu siitä läpi.
"olkaa valppaina" nico sanoi ja käveli kivääri ojossa sisään.
sisällä oli yhtä iso kaaos kuin olin nähnyt aikasemmin.
lattialla oli muutama paperi joissa luki DNAsäteily.
"mitä v***ua?!" Walter sanoi ja osotti monitoria jossa himmeästi loisti jotain
nico katsoi hetken monitoria ja huudahti yhtäkkiä "P*****E! NYT H*****IN ÄKKIÄ POIS TÄÄLTÄ!"
hetkeä epäröimättä lähimme juokseen kohti aulaa, juuri kun näimme aulan, edessämme oli joku musta hahmo kontalleen.
"V***U!" Nico huusi ja jarrutti äkkiä.
"MIKÄ H*****TI!?" Walter huusi.
"MIKÄ V***U TOI ON?" huusin perään.
hahmo ampaisi meitä kohti juoksuun ja lähimme juokseen sitä pakoon...
~HospitalHorror~
Nico huusi " se on säteilymutaatio johon on sekaantunut kokeilun takia jonku pedon DNA:ta"
Samassa kuului takanamme iso rysäys ja nico lensi selälleen sairaala pedin päälle ja huusi kiitäessään syvemmälle käytävää "P*****EEEEEE!!
"Voi v***u!" Walter huusi vieres ja vastaan tuli risteävä käytävä ja näimme nicon avaavan oven ja huusi "TÄNNE!"
juoksimme ovesta sisään ja pönkäsimme oven.
"NICO! PÄÄSI!" Walter huudahti yhtäkkiä samaan aikaan kun mutaatio ryskytti ovea.
"haava aukesi taas, ei hätää" nico sanoi ja veti hieman siteitä päähänsä.
katsoin huonetta jossa olimme ja sanoin muille "katsokaa"
"oho!" nico sanoi ja perään walter sanoi "SIISTIÄ!"
edessämme avautui vartijoitten tilat ja kaapissa komisti rynnäkkö haulikko.
Walter ampaisi kaapin luo, hajoitti lukon ja otti haulikon.
"V***u! Sehän on vielä ladattu!" walter huudahti kun oli tutkaillu asetta
"yks ja v***un sama! mutaatio on ulkopuolella ovea!" sanoin ärtyisenä
samassa ovi lensi auki ja mutaatio hyppäsi sisään. Walter vetäsi samantien pari laakia haulikosta kunnes mutaatio löi hänet kaappia vasten.
"P*****E!" nico huusi ja veti kiväärillä mutaatiota kunnes mutaatio nakkasi niconkin seinään.
"V***U!" Huusin ja ammuin Carbinella jossa oli PowerTecin räjähtäviä panoksia.
mutaatio hyppäsi minua kohti ja onneksi kerkesin väistää juuri oikeaan aikaan ja mutaatio lensi päin vartioitten metalli pöytää.
nico otti laukusta pienen pommin ja nakkasi mutaatiota kohti ja nappasi Walterista kiinni ja huusi "SEURATKAA!"
juoksimme ovesta ulos ja nico nakkasi walterin sairaala pedille jolla nico oli osunut seinään jonkin aikaa sitten. hyppäsin pedille ja nico potkaisi pedin liikkeelle kunnes yhtäkkiä takana oleva huone räjähti sen verran kovalla paineella että menimme hirveällä vauhdille pedin kyydissä käytävää pitkin kiitäen, yhtäkki peti osui johonkin ja lensimme ja löin pääni aulan odotus tuoleihin.
kun heräsin, näin nicon raahaavan Walteria pois liekehtivästä käytävästä.
"MITÄ H******IÄ!?" Huusin nicolle.
"Sori! ei olisi pitäny käyttää p*****en Napalm räjähdettä" nico sanoi ja raahasi walteria.
"V***N SIISTIÄ!" Walter huusi riemuissaan vaikka hänen kädestään valui verta.
"TURPA KII WALTER! JA HÄIVYTÄÄN H******IN TÄÄLTÄ!" huusi walterille ja nicolle.
"auta sitten hieman" Nico sanoi ja autoin nicoa kantamaan walterin jeepin lavalle.
ja lähdimme ajamaan kohti sähkölaitosta kun sairaala takanamme paloi.
~BackToHome~
"v***u kun korvissa humisee" sanoin nicolle.
"sori, mun vika mut en voinut muuta." nico sanoi ja pyyhki verta otsastaan.
aikamme ajettua tulimme sähkölaitokselle, nico avasi portin ja ajoimme sisään
Angela oli vastassa ja kun hän huomasi walterin kunnon hän huusi meille.
"kantakaa Walter äkkiä Auto-Mediin!"
kannoimme walterin kellarin Auto-Mediin ja katsoimme kun walteria skannattiin.
"käsi poikki, kylkiluu ja ruhjeita joka puolella, mitä tapahtui?" Angela sanoi samalla kun naputteli hoidon päälle Auto-Medissä.
"olimme sairaalassa hakemassa tavaraa ja mutaatio hyökkäsi" sanoin samalla kun katsoin walteria joka makasi Auto-Medis.
"löysimme papereita myös sinusta mutta ne tuhoutuivat tosin" nico sanoi ja katsoi kans Walteria.
"hahahah! oletteko kateellisia?" walter naureskeli Auto-Medis makoilessa.
"turpa kii walter" sanoin ärtyisenä ja istuin penkille ja aloin sitoa sidettä pääsä olevaan haavaan.
nico sitoi kans haavansa poistui yläkertaan.
kävelin yläkertaan kun olin saanu sidottua haavani. kun tulin halliin nico nakkasi viski pullon minulle ja sanoi "rankka päivä?"
"noh mitäs luulet" sanoin ja vedin kulauksen pullosta.
istuimme molemmat omille pedeillemme ja katsoimme hallin ovesta ulos.
"v***un radioaktiivisuus!" nico sanoi ja veti ison kulauksen pullosta.
"niinpä" sanoin ja menin makoileen pedilleni ja sytytin tupakin.
nico veti jonkin aikaa viskiä ja meni sit nukkumaan.
puhaltelin hetken savu renkaita pedilläni ja nousin välil juomaan hieman viskiä.
angela tuli kellarista ja nappasi tupakin suuhun ja alkoi polttaa sitä.
"kuis Walter" kysyin angelalta. "ihan hyvässä kunnossa toipumassa" angela sanoi ja tuojotti jonkinaikaa ulos kunnes meni takas kellariin.
"hyvä juttu" ajattelin mielessäni, tumppasin tupakin maahan ja menin pitkälleni pedille kunnes nukahin...
Huh.... pahoittelen "Tarina jakoja" mutta toivottavasti pidätte tarinasta.
Kommentteja kiitoksia. en tosin tiedä kuinka hyvin kirjoitin koska alkaa oleen paineita tarinan kirjoittamisessa :D mut ens tarinaan :D
Seikkailu Nico, Walter & Alex elämästä ydinsodan jälkeises elämäs.
tässähän pukkaa paineita kun porukka haluaa lisää tekstiä....okei....saamanne pitää!
Pitäkää kiinni Kivääreistä ja jeepistä koska se on nyt taas menoa!! hahahaaaa!
11. Marraskuuta 2198
Nico sai kunnolla paistinpannusta 9 päivä. Makasi 2 päivää tajukankaalla. ja uusi henkilö täyttää nyt tätäkin synkkää elämää täällä, Angela, Hoitaja jostain, emme tiedä enempää.
Walter ei ainkaan meinaa pysyä housuissaan. toivottavasti Nico heräis jo koska en p*****e jaksa raahata Walteria Angelan luota koko ajan.
jos Nico herää tänään niin käymme jossain täällä olevassa Sairaalassa jotta saamme kellarista muutettua sairaala tila. tosin kaasu pullot ja muut romut pitää eka poistaa sieltä.
S*****an kiirettä pukkaa joten lopetan tähän tämän kirjotuksen.
ALEX
nousin pöydän äärestä ja katsoin hetken seinässä olevaa julistetta jossa luki : Uusi Elämä - 2175
"hah! tuo vuosi kyl on p*****stä kun ne alkoivat" sanoin ja kävelin ovesta.
"Hei, Alex. mitä mieltä olet angelasta, noh? kerro, kerro" Walter hyppi lähes innosta vieressäni.
katsoin hetken aikaa walteria ja sanoin "noh mitä v***ua se sulle oikein kuuluu?"
"ai, pelaatko korttia?" walter näytti olevan aika innoissaan tai sitten sillä on todella tylsää koska olemme kyykkineet täällä jo kaksi päivää.
"noh ihan sama, kunhan et lyö niitä s*****an jokereita taas pakkaan" sanoin hieman ärtyisenä kun istuin pöytään ja avasin uuden viski pullon.
"okei okei" walter sanoi ja alkoi nauraan.
olimme pelanneet jokusen kymmenen minuuttia kunnes Walter sanoi " milloinhan Nico herää?"
"jaa a, enpä osaa sanoa" sanoin ja löin pöytään kaksi paria.
Walter katsoi silmät pyöreenä korttejani, keräsi kortit kasaan ja alkoi jakaa uudet kortit.
"pitäisikö mennä tarkistaan nico?" walter sanoi kun jakoi uudet kortit.
"Ei tarvitse. koska olen kunnossa" kuului yhtäkkiä portaitten luota.
se oli Nico ja Angela hänen takanaan.
"P*****E! heräsithän sä vihdoinkin!" Sanoin ja otin hömpsyt viski pullostani.
"noh, onneksi meil on Angela nyt. muuten olisi menny varmaan pari viikkoa toipua" Nico sanoi, naureskeli hieman ja laittoi sitten tupakin suuhunsa ja sytytti sen.
"Angela~!" Walter huusi, joskenkin innokkaalla sävyllä. "Haemme lisää tavaroita sinne huoneeseen tänään"
jotenkin Walter on onnessaan kun on uusi selviytynyt ja nainen kaikenlisäksi.
"olet v***u oikeassa Walter! pistäppä sit romu ajovalmiiksi" Nico sanoi.
"miksi v***ussa minun pitää taas?" walter sanoi ja alkoi laahustaa alakertaan.
"tuota, minä taidan lähteä päivittään C12 tietoja" Angela sanoi ja poistui alakertaan.
"p*****e." nico sanoi kun Angela oli poistunut.
"noh?" kysyin nicolta
"p*****en lujaa iski paistinpannulla" nico sanoi ja nauroimme jonkin aikaa kunnes menimme hallia kohti.
"Romu on valmis ja kärry on kiinni" Walter huusi kun tulimme halliin.
"hyvä" Nico sanoi ja pisti uuden tupakin suuhunsa.
"missä h*****issä se sairaala muuten on?" kysyin nicolta
"jos oikein muistan niin Eteläises reunassa, noin 3 korttelia Cafesta" nico sanoi ja hyppäsi jeepin rattiin
"VIHDOINKIN ACTIONIA!" Walter huusi ja piti M60 kiinni
hyppäsin jeeppiin ja lähdimme ajamaan.
Nico laittoi taas portin kiinni kun olimme ajaneet sen ohitse ja käännyimme Cafe Clouddia kohti.
"Mitä kaikkea on tapahtunut tässä välissä?" nico kysyi ja kääntyi etelää kohti Cafe Cloudin kohilla.
"ei kummempia. Pete ja Black lähtivät heti kun Angela sanoi niille että olet kunnossa" sanoin ja samassa Walter huusi "WOHOOOOOOOO!"
"kukaan ei ole muuttunu siinä välissä" Nico sanoi ja naureskeli ja kysyi sitten "Entäs G-packin laita?"
"ai h*****ti! olin unohtanu sen! se on kunnossa." sanoin ja pysähdyimme sitten sairaalan eteen.
nousin jeepistä ja katsoin sairaalaa hetken.
"SIISTII" Walter sanoi ja pyöritteli innoissaan nyrkkirauta puukkojaan.
"tämä se on" Nico sanoi ja tarkisteli tutkalaitettaan
"MITÄ V***UA!? TÄMÄKÖ SE ON!!" Huusin kun näin edessäni vain sairaalan ovet jotka olivat ainuat ehjät koko sairaalasta kun kaikki muut olivat ränsistyneet.
kävelimme sisään ja näimme erittäin hiljaisen aulan ja odotushuoneen.
~HospitalOfEmptyHall's~
katselimme ympäriinsä hallia. jokapuolella oli maalit hieman lähteneet ja joillakin tuoleilla oli jopa luurangot vielä istumassa.
"hmm, mitä kaikkea meidän pitää ottaa oikein mukaan täältä?" Nico kysyi ja katsoi minua kohti
"oota hetki, katon listasta jonka tein"
kaivoin paperin palan taskustani jossa luki...
Sairaalasta mukaan ~
- 3 pakettia lääkkeitä
- Auto-Med MemoryChip
- 15 Tehopiikitys purkkia ja piikkiä
- Veitsiä
- Pöytä
- Verhoja
- lamppuja
- vara Nanovalo putkeja
- MedicBook 2165 Edit. kirja
- Auto-Med huolto osia
- F-Aid Spraypack ja muut F-Aid settei
"Okei" Nico sanoi ja alkoi ladella ohjeita.
"Walter! sinä menet kaikki lääke, piikit, F-Aid ja muut tarpeelliset lääkkeet"
"Okei, hoituu" Walter sanoi ja alkoi nauraa kun juoksi käytäävää pitkin kohti leikkaus osastoja veitset kourassa.
"Alex. Sinä voisit etsiä niit Auto-Med tavaroita, varmaankin röntgen osaston suunnasta löytyis"
"Okei, mitä itse aidot tehtä?" kysyin nicolta.
"Etsin MedicBookin tästä vastaanotosta ja ehkä jotain muuta tietoa" Nico sanoi ja meni ovesta sisään vaastaanotto tiskin taakse.
kävelin Röntgen osastoa kohti. tosin suuntaa oli vaikea tietää koska merkit oli osittain rappautunut pois.
Näin vieressäni kaksois ovet johonkin huoneeseen. koitin avata ovea mutta se näytti olevan lukossa. ja en nähny ympärilläni mitään jolla murtaa ovea. katsoin ikkunasta sisään ja näin leikkuu pöydän ja hirveänä laitteita ympäri huonetta.
"nojaa, ei tuolla ole varmaan mitään" sanoin itsekseni ja kävelin syvemmälle käytävää.
jonkin aikaa kun kävelin näin oven jossa luki himmeästi "Rönt__n O_asto" ja astuin ovesta sisään.
näin aikalailla hyvä kuntosen näköisen Auto-Med C18 koneen.... tosin kiekot oli hajonneet.
avasin Auto-Med koneen luukun ja näin siellä MemoryChipin joka oli vielä paikallaan.
käynnistin Auto-Medin ja aloin selaileen sen muistia.
"jaahas mitäs täältä oikein löytyy" sanoin itsekseni ja aloin poistella vanhoja potilas tietoja
yhtäkkiä silmiini pisti punasella tekstillä varustettu kirjoitus jossa luki "DNAsäteily Ohjelma"
painoin tekstiin jolloin ruutuun avautui lista DNAsäteilyllä olleita ihmisiä. kun koitin avata lisää tietoa henkilöistä ruutuun tuli teksti jossa luki " Anna Koodi : _ "
"p*****e! ja tuohan saa keltä tahansa?" ärtyilin ja katsoin vieressä lattialla makaavaa luurankoa.
"sinulta ei taida tietoa herua" sanoin naureskellen ja sammutin Auto-Medin ja revin tarpeelliset osat siitä irti.
kannoin tavaroita kohti aulaa jossa Walter oli jo
"hehehe, löytykö?" walter sanoi naureskellen ja sytytti tupakin.
"joo, entä sinä?" sanoin ja laitoin tavaroita kärryyn.
"joo! kaikki paitsi että Nico ei ole tullut ollenkaan" Walter sanoi ja käveli sisään.
"Mitä v***ua?" sanoin ja kävelin aulaan ja menin odotus aulaan.
kävelimme Walterin kanssa odotusaulan tiskin taakse vievästä ovesta sisään ja näimme Nicon pöydällä istumassa ja selaamassa papereita.
"mitä h******iä sä viel täällä teet?" kysyin nicolta.
"Ette arvaa mitä löysin!" Nico sanoi ja näytti paperia jossa luki DNAsäteily henkilökunta ja siellä luki Angela ja kuvassa oli juuri samannäköinen henkilö kuin Angela johon törmäsimme Cafe Cloudis.
"MITÄ H******IÄ!" Walter huusi ja katsoi paperia.
"minäkin löysin DNAsäteily operointi huoneen, se oli siel Röntgen osastol" sanoin ja katsoin itsekkin paperia.
"niinkö?" nico sanoi ja otti MedicBook kirjan ja pari muuta syliin ja käveli ovesta ulos
"kyllä" sanoin ja kävelimme Walterin kanssa perässä. kun olimme aulassa, kuuluin yhtäkkiä hirveä ryminä röntgen osaston luota.
nico nakkasi kirjat kärryyn ja otti kiväärinsä ja tuli miedän luokse.
"tuollako se on?" nico kysyi, "niin mikä?" kysyin nicolta, "röntgen osasto?" nico kysyi vielä.
"kyllä" sanoin ja samassa kuului erittäin kova meteli. aivan kuin laseja olisi särkynyt ja isoja tavaroita olisi osunut johonkin.
latasimme aseet ja kävelimme kohti röntgen osastoa.
"Mitä H******iä!?" sanoin ja näin oven joka oli aikasemmin lukossa sepposen selällään ja iso monitori oli näköjään tullu siitä läpi.
"olkaa valppaina" nico sanoi ja käveli kivääri ojossa sisään.
sisällä oli yhtä iso kaaos kuin olin nähnyt aikasemmin.
lattialla oli muutama paperi joissa luki DNAsäteily.
"mitä v***ua?!" Walter sanoi ja osotti monitoria jossa himmeästi loisti jotain
nico katsoi hetken monitoria ja huudahti yhtäkkiä "P*****E! NYT H*****IN ÄKKIÄ POIS TÄÄLTÄ!"
hetkeä epäröimättä lähimme juokseen kohti aulaa, juuri kun näimme aulan, edessämme oli joku musta hahmo kontalleen.
"V***U!" Nico huusi ja jarrutti äkkiä.
"MIKÄ H*****TI!?" Walter huusi.
"MIKÄ V***U TOI ON?" huusin perään.
hahmo ampaisi meitä kohti juoksuun ja lähimme juokseen sitä pakoon...
~HospitalHorror~
Nico huusi " se on säteilymutaatio johon on sekaantunut kokeilun takia jonku pedon DNA:ta"
Samassa kuului takanamme iso rysäys ja nico lensi selälleen sairaala pedin päälle ja huusi kiitäessään syvemmälle käytävää "P*****EEEEEE!!
"Voi v***u!" Walter huusi vieres ja vastaan tuli risteävä käytävä ja näimme nicon avaavan oven ja huusi "TÄNNE!"
juoksimme ovesta sisään ja pönkäsimme oven.
"NICO! PÄÄSI!" Walter huudahti yhtäkkiä samaan aikaan kun mutaatio ryskytti ovea.
"haava aukesi taas, ei hätää" nico sanoi ja veti hieman siteitä päähänsä.
katsoin huonetta jossa olimme ja sanoin muille "katsokaa"
"oho!" nico sanoi ja perään walter sanoi "SIISTIÄ!"
edessämme avautui vartijoitten tilat ja kaapissa komisti rynnäkkö haulikko.
Walter ampaisi kaapin luo, hajoitti lukon ja otti haulikon.
"V***u! Sehän on vielä ladattu!" walter huudahti kun oli tutkaillu asetta
"yks ja v***un sama! mutaatio on ulkopuolella ovea!" sanoin ärtyisenä
samassa ovi lensi auki ja mutaatio hyppäsi sisään. Walter vetäsi samantien pari laakia haulikosta kunnes mutaatio löi hänet kaappia vasten.
"P*****E!" nico huusi ja veti kiväärillä mutaatiota kunnes mutaatio nakkasi niconkin seinään.
"V***U!" Huusin ja ammuin Carbinella jossa oli PowerTecin räjähtäviä panoksia.
mutaatio hyppäsi minua kohti ja onneksi kerkesin väistää juuri oikeaan aikaan ja mutaatio lensi päin vartioitten metalli pöytää.
nico otti laukusta pienen pommin ja nakkasi mutaatiota kohti ja nappasi Walterista kiinni ja huusi "SEURATKAA!"
juoksimme ovesta ulos ja nico nakkasi walterin sairaala pedille jolla nico oli osunut seinään jonkin aikaa sitten. hyppäsin pedille ja nico potkaisi pedin liikkeelle kunnes yhtäkkiä takana oleva huone räjähti sen verran kovalla paineella että menimme hirveällä vauhdille pedin kyydissä käytävää pitkin kiitäen, yhtäkki peti osui johonkin ja lensimme ja löin pääni aulan odotus tuoleihin.
kun heräsin, näin nicon raahaavan Walteria pois liekehtivästä käytävästä.
"MITÄ H******IÄ!?" Huusin nicolle.
"Sori! ei olisi pitäny käyttää p*****en Napalm räjähdettä" nico sanoi ja raahasi walteria.
"V***N SIISTIÄ!" Walter huusi riemuissaan vaikka hänen kädestään valui verta.
"TURPA KII WALTER! JA HÄIVYTÄÄN H******IN TÄÄLTÄ!" huusi walterille ja nicolle.
"auta sitten hieman" Nico sanoi ja autoin nicoa kantamaan walterin jeepin lavalle.
ja lähdimme ajamaan kohti sähkölaitosta kun sairaala takanamme paloi.
~BackToHome~
"v***u kun korvissa humisee" sanoin nicolle.
"sori, mun vika mut en voinut muuta." nico sanoi ja pyyhki verta otsastaan.
aikamme ajettua tulimme sähkölaitokselle, nico avasi portin ja ajoimme sisään
Angela oli vastassa ja kun hän huomasi walterin kunnon hän huusi meille.
"kantakaa Walter äkkiä Auto-Mediin!"
kannoimme walterin kellarin Auto-Mediin ja katsoimme kun walteria skannattiin.
"käsi poikki, kylkiluu ja ruhjeita joka puolella, mitä tapahtui?" Angela sanoi samalla kun naputteli hoidon päälle Auto-Medissä.
"olimme sairaalassa hakemassa tavaraa ja mutaatio hyökkäsi" sanoin samalla kun katsoin walteria joka makasi Auto-Medis.
"löysimme papereita myös sinusta mutta ne tuhoutuivat tosin" nico sanoi ja katsoi kans Walteria.
"hahahah! oletteko kateellisia?" walter naureskeli Auto-Medis makoilessa.
"turpa kii walter" sanoin ärtyisenä ja istuin penkille ja aloin sitoa sidettä pääsä olevaan haavaan.
nico sitoi kans haavansa poistui yläkertaan.
kävelin yläkertaan kun olin saanu sidottua haavani. kun tulin halliin nico nakkasi viski pullon minulle ja sanoi "rankka päivä?"
"noh mitäs luulet" sanoin ja vedin kulauksen pullosta.
istuimme molemmat omille pedeillemme ja katsoimme hallin ovesta ulos.
"v***un radioaktiivisuus!" nico sanoi ja veti ison kulauksen pullosta.
"niinpä" sanoin ja menin makoileen pedilleni ja sytytin tupakin.
nico veti jonkin aikaa viskiä ja meni sit nukkumaan.
puhaltelin hetken savu renkaita pedilläni ja nousin välil juomaan hieman viskiä.
angela tuli kellarista ja nappasi tupakin suuhun ja alkoi polttaa sitä.
"kuis Walter" kysyin angelalta. "ihan hyvässä kunnossa toipumassa" angela sanoi ja tuojotti jonkinaikaa ulos kunnes meni takas kellariin.
"hyvä juttu" ajattelin mielessäni, tumppasin tupakin maahan ja menin pitkälleni pedille kunnes nukahin...
Huh.... pahoittelen "Tarina jakoja" mutta toivottavasti pidätte tarinasta.
Kommentteja kiitoksia. en tosin tiedä kuinka hyvin kirjoitin koska alkaa oleen paineita tarinan kirjoittamisessa :D mut ens tarinaan :D
Ydinsota Vuosi 2198Sunnuntai 09.11.2008 18:44
Ydinsota Vuosi 2198.
Seikkailu Nico, Walter & Alex elämästä ydinsodan jälkeises elämäs.
Kiitoksia palautteesta.... tässä tarinassa tulette näkemään kauppiaan ja Pilot Peten.... ja uuden hahmon joka sekoittaa poikien päivät totaalisesti.... kuka hän on? mistä hän on eksynyt poikien alueelle...ja miksi kauppias ei kerro nimeään???
9. Marraskuuta 2198
Tere taas....törmäsimme ensimmäiseen säteilyDNA muutokses olleen mutantin ja annoimme sille nimeksi Wierdo....sopiva sille p******elle.
tänään en ole sil tuulel et kirjoittaisin paljon tähän päivyriin... joten lähdemme Walterin, Alexin kanssa Cafe Clouddiin. Kauppias ja Pilot Pete ...
katsoin ulos ikkunasta kun helikopteri laskeutui siilon päälle. Kaksi mustaa hahmoa laskeutui siilon päältä ja kävelivät kohti rakennustamme.
... näytettävästi saapuivat paikalle joten menemme Cafe Cloudiin viettämään taas aikaa.
~Nico
suljin kirjan ja jätin sen pöydälle. otin tupakin suuhuni ja sytytin sen.... raavein hieman päätäni ja kävelin alakertaan jossa Kauppias ja Pilot Pete olivat jo Walterin ja Alexin kanssa juttelemassa.
"Nico! tulithan sinä! eiköhän mennä Cafe Clouddiin?" Alex huusi minulle ja tumppasi oman tupakkinsa maahan.
"kyllähän sitä voitaisi mennä" vastasin ja tumppasin oman tupakkini maahan. "entäs Pete ja...." sanoin ja katsoin kauppiasta.
"Black" kauppias vastasi ja laski huppunsa päältä.
"BLACK!! VIIMEKSI NIMESI OLI MR. REX!!" Walter huusi yhtäkkiä samassa Alex nousi Walterin vieres huusi "TURPA KIINNI JA ENTÄ SITTEN" ja löi samalla Walteria turpaan.
"Hahaha okei Black hahaha" Walter naureskeli maassa.
"onko romu tankattu?" kysyin
"on se , ja tässä on avaimet" Alex sanoi ja nakkasi avaimet minulle
"eiköhän hypätä kyytin" sanoin kaikille ja nousimme jeeppiin ja lähdimme kohti Cafe Cloud.
katsoin pikaisesti Kauppias "Black" kohti, hän oli erittäin ränsistyneen näkönen ja näytti tarvitsevan unta ja kunnolla....hänen toinen silmänsä kohil oli silmä lappu ja hänen vasen käsi oli kokonaan vaihettu mekaaniseen käteen... näyttäis pärjäävän hyvin niin....
Pilot Pete taas näytti ihan hyvä kuntoselta.... osittain puhtaat vaatteet päällä ja huivi hulmusi tuulen mukaan....tosin hänen päässään olevat arvet on mietityttäny minua ja tietenkin hänen käytös....siis sillä tavalla että hän ei polta eikä juo jota ihmettelen hyvin paljon näinä aikoina.
pysähdyimme Cafe Cloudin eteen ja kävelimme sisään.
"mitä teille saisi olla?" kysyin kaikilta
"KALJAA!" Walter ja Alex huusi yhtä aikaa
"ei mitään minulle" sanoi "Black"
"jotain alkoholitonta jos mahdolista" sanoi Pete.
kävelin tiskin taakse ja otin hyllyltä pari , hieman lämpimän oloista kaljaa ja nakkasin Walterille ja Alexille. Petelle tosin nakkasin pullon Tonic Vesi juoman...jotta hän pääsisi kans "tunnelmaan"
otin itselleni lasiin viskiä ja istuunnuin tiskin taakse.
"Mites on mennyt Pete?" kysyin peteltä
"ihan hyvin, ei ole ollu ongelmia koska olen armeija tukikohdassa eli miinakenttiä ympärilläni" pete vastasi.
"ja missä päin tämä tukikohta on?" Alex kysyi
"Sektorilla A15G3, eli suunnilleen 350 mailia täältä" Pete sanoi ja otti hömpsyn pullosta ja yski koska ei ollu tottunu Tonic veteen.
naureskelimme hieman sitä ja walter sanoi "Black"lle " entäs sinä Black, mites sul on menny"
"Hyvin, aseita ja ammuksia löytyy aivan hirveästi joka paikasta" Black sanoi ja naureskeli.
"hyvä juttu" sanoin ja olin sytyttämäs tupakin kun takahuonees tippui jotain
nappasin pistoolin laukustani ja eräänlaisen tutkan jolla näin että takahuoneessa on liikettä.
laitoin tutkan laukkuuni ja osoitin pistoolillani takahuoneeseen johtavalle ovelle.
"Mitä Nico? eikai Wierdo???" Alex sanoi ja nappasi kiväärinsä pöydältä.
seisoin takahuoneen oven edessä ja pidin oven kahvasta kiinni ja katsoin olan yli taakseni jossa kaikki Blackia ja Peteä mukaan lukien olivat valmiina tulittaan jos on tarve.
Avasin äkkiä oven ja osoitin pistoolilla eteenpäin, samassa iso pyöreä musta esine osui naamaani ja kaikki pimeni...
hämärästi kuulin joitain sanoja ympäriltäni...
kuulin naisen äänen mutta en saanu selvää mitä he puhuivat....
korvissani humisi...
tajuni alkoi palata takaisin ja näin kun olimme pysähtyneet ja Alex nappasi minut ulos jeepistä ja taas pimeni...
näin taas hieman että minua raahattiin portaita alas....
sitten näin Auto-Med C12 koneen edessäni ja minut pistettiin pöydälle makuulleen ja näin että Alex huusi minulle jotain ja lätki hieman naamalleni..... koskin päätäni ja katsoin kättäni ja se oli veressä....
katsoin viereeni ja joku tuntematon hahmo näppäili Auto-Med C12 näppäimiä ja kun käänsin katseeni kattoon näin kun Auto-Med C12 koneen kiekot alkoivat liikkua ja menetin tajuntani....
kun palasin tajuihini näin naisen istumassa vieressäni ja näin himmeästi nimi lapun jossa luki "Angela"
"oletko kunnossa?" Angela kysyi
"olen, kait....mitä tapahtui?" kysyin
"anteeksi, luulin sinua mutantiksi ja löin paistin pannulla" Angela sanoi ja muuttui hieman punaiseksi kasvoiltaan
"ai jaa?" sanoin ja samassa päätäni alkoi hieman jomottaa...
"Walter! Alex! Nico heräsi" Angela huusi ja samassa ovi pamahti auki ja Alex tuli viereen huutaan
"V***U!! OLETKO KUNNOS?! OLIT AIVAN SAATANAN PAHASSA KUNNOSSA!! EI H*****TI!"
"NICO! ota tästä hömpsy!" Walter sanoi vieressä ja kaatoi samassa viskiä suuhuni.
"MITÄ V***UA!?" Alex huusi ja löi Walterin kumoon.
Angela katsoi Walteria ja naureskeli hieman ja samassa huomasin siteet hänen otsassaan ja katsoin hänen vaatetuksiaankin
"Olet lääkäri Angela?" sanoin käheällä äänellä kun olin saanu viskiä väärään kurkkuun.
"Hoitaja, tosin en muista mitään paitsi se että mikä olen ammatiltani ja nimeltäni" Angela sanoi.
"ai, muistiinmenetys?" Alex kysyi Angelalta
"kyllä, kait...en muista yhtään" Angela sanoi ja käveli kellarin seinän vieres olevan pedin luo ja kysyi
"Eikai haittaa jos asustelen täällä jotta muistini palaa?"
"ei minua ainakaan haittaa" Alex sanoi
"eikä minua" sanoin käheästi
"Kyllähän se onnistuu jos vähän ..." Walter sanoi ja samas Alex nappasi Walteria niskasta ja raahasi ovea kohti ja sanoi Walterille "Pidä sinä vaan suusi kiinni ja lue niitä sinun lehtiäsi".
"mutta ku.." Walter kerkesi aloittaa kunnes ovi meni kiinni perässä.
"katsotaan jossain vaihees sinulle kunnon paikka missä nukut" sanoin Angelalle...
oli hiljasta, vaivalloisesti nuosin hieman ja huomasin Angelan nukkumassa nurkassa olevassa pedissä
hymyilin hieman ja menin makuulleen.
"ihme että selviytyneitä on tällä alueella" ajattelin mielessäni...
samassa päänsärky kasvoi ja menetin tajuni
noniin.... mystinen uusi henkilö on Hoitaja Angela.
kertokaa palautetta uudesta tarinan käänteestä ja tähyilkää seuraavaa osaa :)
Seikkailu Nico, Walter & Alex elämästä ydinsodan jälkeises elämäs.
Kiitoksia palautteesta.... tässä tarinassa tulette näkemään kauppiaan ja Pilot Peten.... ja uuden hahmon joka sekoittaa poikien päivät totaalisesti.... kuka hän on? mistä hän on eksynyt poikien alueelle...ja miksi kauppias ei kerro nimeään???
9. Marraskuuta 2198
Tere taas....törmäsimme ensimmäiseen säteilyDNA muutokses olleen mutantin ja annoimme sille nimeksi Wierdo....sopiva sille p******elle.
tänään en ole sil tuulel et kirjoittaisin paljon tähän päivyriin... joten lähdemme Walterin, Alexin kanssa Cafe Clouddiin. Kauppias ja Pilot Pete ...
katsoin ulos ikkunasta kun helikopteri laskeutui siilon päälle. Kaksi mustaa hahmoa laskeutui siilon päältä ja kävelivät kohti rakennustamme.
... näytettävästi saapuivat paikalle joten menemme Cafe Cloudiin viettämään taas aikaa.
~Nico
suljin kirjan ja jätin sen pöydälle. otin tupakin suuhuni ja sytytin sen.... raavein hieman päätäni ja kävelin alakertaan jossa Kauppias ja Pilot Pete olivat jo Walterin ja Alexin kanssa juttelemassa.
"Nico! tulithan sinä! eiköhän mennä Cafe Clouddiin?" Alex huusi minulle ja tumppasi oman tupakkinsa maahan.
"kyllähän sitä voitaisi mennä" vastasin ja tumppasin oman tupakkini maahan. "entäs Pete ja...." sanoin ja katsoin kauppiasta.
"Black" kauppias vastasi ja laski huppunsa päältä.
"BLACK!! VIIMEKSI NIMESI OLI MR. REX!!" Walter huusi yhtäkkiä samassa Alex nousi Walterin vieres huusi "TURPA KIINNI JA ENTÄ SITTEN" ja löi samalla Walteria turpaan.
"Hahaha okei Black hahaha" Walter naureskeli maassa.
"onko romu tankattu?" kysyin
"on se , ja tässä on avaimet" Alex sanoi ja nakkasi avaimet minulle
"eiköhän hypätä kyytin" sanoin kaikille ja nousimme jeeppiin ja lähdimme kohti Cafe Cloud.
katsoin pikaisesti Kauppias "Black" kohti, hän oli erittäin ränsistyneen näkönen ja näytti tarvitsevan unta ja kunnolla....hänen toinen silmänsä kohil oli silmä lappu ja hänen vasen käsi oli kokonaan vaihettu mekaaniseen käteen... näyttäis pärjäävän hyvin niin....
Pilot Pete taas näytti ihan hyvä kuntoselta.... osittain puhtaat vaatteet päällä ja huivi hulmusi tuulen mukaan....tosin hänen päässään olevat arvet on mietityttäny minua ja tietenkin hänen käytös....siis sillä tavalla että hän ei polta eikä juo jota ihmettelen hyvin paljon näinä aikoina.
pysähdyimme Cafe Cloudin eteen ja kävelimme sisään.
"mitä teille saisi olla?" kysyin kaikilta
"KALJAA!" Walter ja Alex huusi yhtä aikaa
"ei mitään minulle" sanoi "Black"
"jotain alkoholitonta jos mahdolista" sanoi Pete.
kävelin tiskin taakse ja otin hyllyltä pari , hieman lämpimän oloista kaljaa ja nakkasin Walterille ja Alexille. Petelle tosin nakkasin pullon Tonic Vesi juoman...jotta hän pääsisi kans "tunnelmaan"
otin itselleni lasiin viskiä ja istuunnuin tiskin taakse.
"Mites on mennyt Pete?" kysyin peteltä
"ihan hyvin, ei ole ollu ongelmia koska olen armeija tukikohdassa eli miinakenttiä ympärilläni" pete vastasi.
"ja missä päin tämä tukikohta on?" Alex kysyi
"Sektorilla A15G3, eli suunnilleen 350 mailia täältä" Pete sanoi ja otti hömpsyn pullosta ja yski koska ei ollu tottunu Tonic veteen.
naureskelimme hieman sitä ja walter sanoi "Black"lle " entäs sinä Black, mites sul on menny"
"Hyvin, aseita ja ammuksia löytyy aivan hirveästi joka paikasta" Black sanoi ja naureskeli.
"hyvä juttu" sanoin ja olin sytyttämäs tupakin kun takahuonees tippui jotain
nappasin pistoolin laukustani ja eräänlaisen tutkan jolla näin että takahuoneessa on liikettä.
laitoin tutkan laukkuuni ja osoitin pistoolillani takahuoneeseen johtavalle ovelle.
"Mitä Nico? eikai Wierdo???" Alex sanoi ja nappasi kiväärinsä pöydältä.
seisoin takahuoneen oven edessä ja pidin oven kahvasta kiinni ja katsoin olan yli taakseni jossa kaikki Blackia ja Peteä mukaan lukien olivat valmiina tulittaan jos on tarve.
Avasin äkkiä oven ja osoitin pistoolilla eteenpäin, samassa iso pyöreä musta esine osui naamaani ja kaikki pimeni...
hämärästi kuulin joitain sanoja ympäriltäni...
kuulin naisen äänen mutta en saanu selvää mitä he puhuivat....
korvissani humisi...
tajuni alkoi palata takaisin ja näin kun olimme pysähtyneet ja Alex nappasi minut ulos jeepistä ja taas pimeni...
näin taas hieman että minua raahattiin portaita alas....
sitten näin Auto-Med C12 koneen edessäni ja minut pistettiin pöydälle makuulleen ja näin että Alex huusi minulle jotain ja lätki hieman naamalleni..... koskin päätäni ja katsoin kättäni ja se oli veressä....
katsoin viereeni ja joku tuntematon hahmo näppäili Auto-Med C12 näppäimiä ja kun käänsin katseeni kattoon näin kun Auto-Med C12 koneen kiekot alkoivat liikkua ja menetin tajuntani....
kun palasin tajuihini näin naisen istumassa vieressäni ja näin himmeästi nimi lapun jossa luki "Angela"
"oletko kunnossa?" Angela kysyi
"olen, kait....mitä tapahtui?" kysyin
"anteeksi, luulin sinua mutantiksi ja löin paistin pannulla" Angela sanoi ja muuttui hieman punaiseksi kasvoiltaan
"ai jaa?" sanoin ja samassa päätäni alkoi hieman jomottaa...
"Walter! Alex! Nico heräsi" Angela huusi ja samassa ovi pamahti auki ja Alex tuli viereen huutaan
"V***U!! OLETKO KUNNOS?! OLIT AIVAN SAATANAN PAHASSA KUNNOSSA!! EI H*****TI!"
"NICO! ota tästä hömpsy!" Walter sanoi vieressä ja kaatoi samassa viskiä suuhuni.
"MITÄ V***UA!?" Alex huusi ja löi Walterin kumoon.
Angela katsoi Walteria ja naureskeli hieman ja samassa huomasin siteet hänen otsassaan ja katsoin hänen vaatetuksiaankin
"Olet lääkäri Angela?" sanoin käheällä äänellä kun olin saanu viskiä väärään kurkkuun.
"Hoitaja, tosin en muista mitään paitsi se että mikä olen ammatiltani ja nimeltäni" Angela sanoi.
"ai, muistiinmenetys?" Alex kysyi Angelalta
"kyllä, kait...en muista yhtään" Angela sanoi ja käveli kellarin seinän vieres olevan pedin luo ja kysyi
"Eikai haittaa jos asustelen täällä jotta muistini palaa?"
"ei minua ainakaan haittaa" Alex sanoi
"eikä minua" sanoin käheästi
"Kyllähän se onnistuu jos vähän ..." Walter sanoi ja samas Alex nappasi Walteria niskasta ja raahasi ovea kohti ja sanoi Walterille "Pidä sinä vaan suusi kiinni ja lue niitä sinun lehtiäsi".
"mutta ku.." Walter kerkesi aloittaa kunnes ovi meni kiinni perässä.
"katsotaan jossain vaihees sinulle kunnon paikka missä nukut" sanoin Angelalle...
oli hiljasta, vaivalloisesti nuosin hieman ja huomasin Angelan nukkumassa nurkassa olevassa pedissä
hymyilin hieman ja menin makuulleen.
"ihme että selviytyneitä on tällä alueella" ajattelin mielessäni...
samassa päänsärky kasvoi ja menetin tajuni
noniin.... mystinen uusi henkilö on Hoitaja Angela.
kertokaa palautetta uudesta tarinan käänteestä ja tähyilkää seuraavaa osaa :)
Ydinsota Vuosi 2198Torstai 06.11.2008 22:08
Seikkailu Nico, Walter & Alex elämästä ydinsodan jälkeises elämäs.
Kiitoksia kiinnostuksestanne :)
6. Marraskuuta 2198
Kiitti V***sti Alex.
haimme romuläjään uuden moottorin huoltsikalta joka on ihan naapuris, kop kop ...
onneksi siel oli toinen samanlainen romu... tosin siit oli renkaat sulannu...taitanu olla kuuma...
en p*****e ole innostunu tähän ihmeen kirjaan nimiämme ja outoja tekstejä sen lomas et jos hypitään p***eet paljaana happo satees ja sulataan niin joku tulee lukeen et täs ne kolme idioottia elivät...
"mitä v***ua!?" nico huusi yhtäkkiä selän takana. näköjään oli hakemas radioita.
samassa nico läimäytti takaraivoon. "hahahaha okei okei, kirjoitan jotain ~älykästä~ tänne" sanoin nicolle.
"ja parasta olisi...ja pidä kiirettä. kohta lähemme hakeen lisää safkaa, viinaa ja tupakkeja....varastot on loppumas ja sit tutkitaan tuo pirun ~City Bank~ " nico sanoi ja poistui huoneesta.
unohdetaan edelliset. elikkä romu ajokunnos, löysimme samal kärrynkin siihen. täytämme varastomme ja tutkimme City Bankin.... sieltä on alkanu kuulua omituisia ääniä ja valoja 8 kerrokses.
kuka edes rakensi semmosen pilven piirtäjä pankin keskelle kaupunkia....tylsää....
mut nyt viinan hakuun.... Walter Over and Out
laitoin kirjan laatikkoon ja otin nyrkkirauta veitseni pöydältä ja laitoin tuppeihin.... vetäsin kunnon kulauksen lopuista viskeistä samalla kun kävelin alakerran hallille.
samas kun sain avattua hallin oven, näin romuläjämme ja siinä oli..... KONEKIVÄÄRI asennettuna lavalle.
"MISTÄ TE TUON OLETTE SAANUT??" huusin. ja juoksen romuläjäämme kohti.
"V***u etkö muista?" alex sanoi hallin ulko-oven luota ja sytytti tupakin, veti syvään henkeä ja puhalsi ison savu pilven ilmaan. " me otettiin siitä romusta josta löysimme tähän romuun moottorin, siinä oli takapenkil tämä tykki" alex sanoi ja käveli sitten oman laukkunsa luo ja alkoi ladata Carbinen lippaita.
"J*******A!! tämä on oikea unelma!!" huusin ja aloin halaileen asetta.
"Mitä H******iä?!? hae perus pakettis autoon ja lähetään ostoksille" Nico sanoi yhtäkkiä vieressäni, löi laukkunsa ja pultti lukkoisen kiväärin kuskin penkin taakse.
"okei, okei" sanoin ja juoksin petini luo, nappasin laukkuni ja juoksin auton luo jossa nico ja Alex jo odottivat.
"Vihdoinkin s*****a!" alex tiuski vänkäri paikal. "olet yks etana lähöis Walter" alex sanoi ja puhalsi taas tupakki savun ilmaan.
"entä sit, olet vaan kateellinen kun saan ol tämän M60 kans täs laval" sanoin ja nappasin itelle tupakin suuhun ja sytytin sen.
"noni! turpa kii molemmat s*****a!" nico sanoi ja käynnisti jeepin ja painoi kaasua porttia kohti.
katsoin kun nico painoi jeepis olevaan ohjaimeen et sähkölaitoksen portit sulkeutui. emmehän halua Radiopupuja popsiin porkkanoita meille...
oli yllättävän lämmin iltapäivä, ehkä +21C vaikka talvi pitäisi normaalisti olla.
"HAHAHAHA" nauroin. "mitä naurat s*****a?" alex huusi ikkunasta samal kun kurvasimme City bankin vierestä. "pitäisi olla talvi p*****e!" huusin takas Alexille. "niinpä" Nico sanoi ja alkoi nauraa alexin kanssa.
ajoimme rakennuksien keskelle kulkevaan kujalle. olimme pelastajamme luona.... VIINA KAUPAN!!
"Asiaa" Alex sanoi ja hieroi käsiä ja sanoi perään "se sama satsi Nico?"
"tietenkin, 3 laatikkoa p******en kirkasta" nico sanoi pieni virne naamassaan.
alex meni takaoven kautta sisään, johon olimme lyöneet oman lukon jotta "muut" eivät pääse sisään ja muutenkin etuovi on panssaroitu turvaverkol ja rekka on osin tuhonnut toisen ikkunan.
"Walter..." nico sanoi yhtäkkiä. "mitä mieltä itse olet City Bankista? mitähän siel on meitä odottamas?" nico sanoi vielä lisänä.
"jaa a. toivottavasti ei Pupuja HAHAHAHA" sanoin ja nauroin.
alex tuli kolmen laatikon kanssa kärryn luo ja nico lukitsi takaoven ja sen jälkeen hyppäsivät autoon.
"seuraava pysäkki, PowerTec Weapons!" nico huusi ja painoi kaasua.
olimme hetkessä tien yli suoraan PowerTec liikkeen takana.
menimme takaovesta sisään ja haimme monta laatikkoa panoksia ja nico kantoi pari laatikollista raketinheitin panoksia.
"mihin sä nuita tarvit?" alex sanoi kun löimme panoksia kärryyn. "mistä sitä tietää" nico sanoi ja laittoi laatikot kärryyn ja hyppäsi autoon.
käännyimme ympäri ja lähimme ajaan katua pitkin kohti kauppaa.
"liha, liha, liha, liha, LIHAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!" Alex huusi kurkku suoraan auton ikkunasta.
"no joo joo" nico sanoi ja alkoi nauraan.
kun pysähdyimme kaupan pihaan, Nico otti kiväärinsä penkin takaa esille.
"nytkö!?" alex huusi ja latasi Carbinen äkkiä.
"ehkä, liikken tunnistin alko palaan täl alueel hetki sit" nico sanoin ja veti kiväärin selän taakse remmien avul.
"voi pojat! vihdoinkin jotain Actionia" sanoin ja nappasin pistoolit koteloistani ja pyöräytin ne käsiini.
nico katsoi pientä laitetta kädessään ja piti toista kättään laukussaan.
samassa auto kääntyi katolleen toises pääs parkkipaikkaa.
"RADIOPUPU S*****A!!!" Alex huusi ja alkoi ampua Carbinellaan jossa oli PowerTec uusimpia panoksia... BulletToHead, eli läpäiseviä teho panoksia.
käänsin M60 piipun radiopupua kohti, latasin ja aloin tulittaan.
radiopupuun osui mut se vain hidastui. Nico käveli radiopupua kohti ja nakkasi jotain sitä kohti ja huomasimme alexin kans et äkkiä lasit päähän.
kun saimme lasit vedettyä päähän, välähti.... oli hetken hiljasta ja sit edessä olikin osittain käryävä pupun raato....
"P*****E!! Nico!! Ei nuita kranaatteja!" alex huusi ja käveli kaupan sisälle.
"sori kauheasti!" nico sanoi ja käveli perään.
jonkin ajan päästä Alex ja Nico toivat pari kärryllistä kuiva muonaa ja muuta mitkä ei ollut pilaantunu täs muutamien vuosien aikana.
nousimme kaikki autoon ja ajoimme sähkölaitosta kohti ja nico painoi portin auki.
"puretaan lasti ja otetaan kärry irti ja sit tutkitaan tuo p******en pankki" Nico sanoi ja kantoi tavaroita sisätiloihin.
kannoimme tavaroita sisälle ja sit minä ja Alex otimme kärryn irti... samassa jyrähti.
"mitä h******iä!?" Alex huusi ja juoksi ulos.
seurasin aleksia ja nico istui pihal yhen auton romun konepellil ja naureskeli. Hänen sylissään oli pommiviritin.
"Radiopupu hyppäs taloon ja en voinu vastustaa kiusausta" nico sanoi ja naureskeli.
"v***n siistiä" alex sanoi ja löi tupakin suuhun, käveli jeepin luo ja hyppäs kuskin paikalle. "nyt minä ajan s*****a".
otimme aseemme ja kävelimme jeepin luo ja ajoimme pankin eteen.
"pirun iso paska läjä" Nico sanoi ja katsoi pankin oven edes ylöspäin.
"totta h******s" Alex sanoi ja käveli pankin sisään.
"venatkaa mua!" huusin ja juoksin perään.
~ Battle In The Bank
"Huhuuu!! onko aivot pihalla!!" Alex huusi ja katseli aulas ympäriinsä.
"mitä oikein luulet? katso nyt tuota!" nico sanoi hieman ärtyseen sävyyn ja näytti tuolissa istuvaa luurankoa.
"SIISTIÄ" sanoin riemuissani.
"noni, eiköhän mennä portaikolle ja mennä 8 kerrokseen" nico sanoi ja käveli portaikkoa kohti.
minä ja alex kävelimme perässä. kun olimme portaikon oven edes, nico repi oven auki sorkka raudalla auki.
kävelimme jonkin aikaa ylemmäs. 6 kerrokses nico pysähtyi äkkiä.
"mitä?" alex sanoi ja kääntyi nicoa kohti.
katsoin myös nicoa kohti. Nico kuunteli portaikkoa hieman ja avasi radion....
~" Kzzz ...Krhzzz ... onk...trrrr ... än olem....krzzzz ...kis 8 kerrok...toimist...nees....kzzzzz"~
"mitä H******iä!?" alex sanoi.
"kuten arvelin. Nauhoitus. Täällä on joku, joku joka osaa käyttää hieman elektronikkaa" nico sanoi ja löi kivääriin räjähe panoksen ja pistooliinsa lävistävät luodit.
"S*****A!!" Alex sanoi ja vaihtoi Carbinen lippaan BulletToHead panoksilla varustettuun lippaaseen.
Vaihdoin myös omista pistooleistani lippaat ja otin sitten nyrkkirautapuukkoni käsiini.
kävelimme 8 kerroksen ovelle ja nico avasi oven. Omituinen haju levisi tästä kerroksesta.
kävelimme käytävää pitkin 8 kerroksen aulaan, samassa ovi hajosi takanamme ja kuulimme huudon.
"LIHAG VIHGOINKI!!" käännyimme ympäri ja näimme ison, mutautuneen ihmis hahmon... samassa hän nosti kätensä ja huusi.
viereisistä huoneista ryntäsi yhtäkkiä Radioaktiivises säteilys mutautuneita ihmis mutaationeita.
viilsin viereeni tullutta mutaatiolta kaulan auki ja juoksin länsi käytävää pitkin.
Nico nakkasi maahan omatekoisen TickToDie nimittämäänsä kranaatin ja Alex juoksi pohjoista kohti ja ampui edestään mutaationeita.
"p*****e! olemme totaalisesti hajalla ja hukassa tämmöisessä tilassa" ajattelin mielessäni ja iskin eteeni tullutta mutaatiota naamaan että voin kuulla oikein luitten rutinan kun sen kallo hajosi.
näin oven edessä ja takanani juoksi useita mutaatioita, samassa kun avasin oven...sen takana oli 3 kerrosta tyhjää... näin yläpuolellani rauta putken ja hyppäsin siihen kiinni, samalla kun takanani juosseet mutaatiot tippuivat alas.
hyppäsin takaisin ovesta sisään, laitoin hetkes puukot tuppeen ja vedin pistoolini esiin.
"Ihanaa, vihdoinkin kunnon Actionia" ajattelin ja vedin virneen naamaan kun juoksin käytävää takaisin ja tulitin edessäni olevia muutamia mutaatio ihmisiä. juuri kun olin tulemas aulaan, eteläisessä käytäväs räjähti ja iso hahmo vilahti silmieni edessä....
"SINÄ S******N PASKA KUOLET NYT P*****E!!!" Nico huusi räjähtäneen käytävän suunasta.
"V***N SIISTIÄ!" huusin ja ammuin itäiseltä käytävältä tulevia mutaatioita.
tulitimme itäistä käytävää kohti nicon kanssa kun yhtäkkiä pohjoisen käytävän suunnasta alkoi lennellä ruumiin palasia aulaan.
"S*****A!! MIS SE ISO PASKA LÄJÄ ON!!" Alex tuli huutaen käytävää pitkin aulaan ja ampui viimeiset eloonjääneet mutaatiot.
"ALIG ARVIGHOIN TEIDÄGHT" kuuluin aulan seinän vierestä, se oli se iso mutaatiohahmo.
samassa Nico posautti tältä hahmolta jalan palasiksi ja hahmo lyyhistyi maahan selälleen.
"MITÄ TEIT TÄÄLLÄ OLLEILLE IHMISILLE!" Nico huusi ja piti jalallaan hahmoa maassa ja piti kiväärinsä piippua kohti hahmon päätä.
"SÖIGHN NE, KUTENGH SYÖNGH TEIDÄGHKIN" mutaatio hahmo sanoi ja koitti nousta iskeäkseen Nicoa.
"SYÖ P***A P******NEN!!" Nico huusi ja ampui mutaatio hahmoa päähän.
"olisin itse halunnut tehdä tuon!" alex tiuski ja pisti tupakin suuhun ja sytytti sen.
katoin innossani reijitettyä mutaatio hahmoa.... "Wierdo" sanoin vaistomaisesti....
"mit?" Alex ja Nico sanoi yhtä aikaa... "niin ... Wierdo, tuo paska saiskoon nimekseen Wierdo" sanoin ja katoin alexia ja nicoa kohti.
oli hetken hiljasta ja yhtäkkiä aloimme nauraan.
"Vihdoinki sul leikkaa Walter" Alex sanoi ja käveli portaikkoa kohti.
"Vihdoinki?" sanoin ja kävelin perään.
Kun olimme ulkona pankista ja nousimme jeeppiin. Nico sanoi yhtäkkiä "se tulee viel vastaan, siis meidän Wierdo".
"kui niin" sanoimme alexin kanssa yhteen ääneen
"se on SäteilyDNA Mutaatio" Nico sanoi ja käynnisti auton ja alkoi ajaa sähkölaitosta kohti.
"ai s*****a" alex sanoi ja sytytti tupakin.
SäteilyDNA.... pitkästä aikaa kuulen taas tuota... koe henkilöitä joille tehtiin SäteilyDNA muutos jotta niistä tulisi yli-inhimillisiä....mutta kokeet meni sekasin koska ydin pommit alkoi sadella silloin ja DNA:t meni sekaisin useassa ja osat muuttuivat...
saavuimme hallin sisälle ja kävelimme petejä kohti. "miten niin vihdoin?" kysyin alexilta. "ei mitään" alex sanoi ja hyppäsi petiinsä....
"Nico. Mitä alex tarkoitti tuolla pankissa?" kysyin nicolta...
"huomenna, okei? olen p******en väsynyt" nico sanoi ja laahusti petiinsä ja löi hallista valot pois.
"okei" sanoin ja samas Alex huusi "Turpa kii jo S*****A!! ja nakkas kengällä päähän"
"HAHAHAHA, okei okei" naureskelin ja hyppäsin petiini.
Huhhuh.....tulipa tarinaa....kertokaa sit mielipiteenne ^_^
Ydinsota Vuosi 2198Torstai 30.10.2008 19:46
Ydinsota Vuosi 2198.
Seikkailu Nico, Walter & Alex elämästä ydinsodan jälkeises elämäs.
Kiitoksia kaikille jotka pyytävät lisää materiaalia :)
30. Lokakuuta. 2198
en tajua vieläkään miksi minun pitäisi kirjoittaa jotain tänne...
happosateet ainakin loppu tänä aamuna... justiinsa valmistellaan etsimään jeepin romuun uutta moottoria... täys p***a koko romu kun Walter on tuhonnu sen...
nojaa... kuiva lihaa tekee pirusti mieli ja tupakit on lopummas....viinaksista puhumattakaan...
jos toi Nico löytäis alueen kartan tuolta varastosta jossa oli vaikka minkälaista romua.
onneksi olemme saanu tehtyä jonkinlaiset suojat tämän sähkölaitoksen ympärille jotta radioaktiiviset p***at ei pääse yllättään. voin sanoa et Radiopuput ei ole ihana näky.... mutaatioista puhumattakaan.
Alex-
P.s. Walter on täys sekopää....
Löin kirjan laatikkoon ja poistuin huoneesta. samassa Nico juoksi portaat ylös Walter perässä ja huusi "Alex äkkiä ylös!"
"mitä h*******ä?!?" ja juoksin perään.
samassa kun saimme avattua katolle johtavan oven kirkas oranssin värinen valo häikäisi meitä.
"Aurinko... vihdoinkin se näkyy!" Nico sano ja tähyili horisonttia kohti.
Walter hyppäsi kaiteen päälle ja veti viskiä kurkusta alas.
"tuotapa ei ole näkyny pitkään aikaan. happosateet hieman estäny tuon p********n pilkistämistä" sanoin ja seurasin Nicoa katolle.
"onneksi ei ole Radiopuput pomppinu. HAHAHAHA" nico nauroi hetken, laitto tupakin suuhun ja sytytti sen ja meni varastoa penkomaan.
"hehe...niinpä....löytyykö sieltä mitään?" kysyin nicolta joka penko varastoa.
"kyllähän se nyt löyty....pitää miettiä mitä näil kanistereil teemme... osis on bensaa ja joitain kaasu pullojakin on tääl." nico sanoi ja tuli ulos varastosta pienen paperin kanssa.
"eiköhän lyödä tavaroita kasaan jotta voidaan etsiä se pirun moottori siihen romuun?" kysyin Nicolta ja Walterilta, joka oli tullu kans ylös kuunteleen.
"ei se s*****a ole mikään romu!" Walter huusi meille.
"Kyllä se p*****e on kun et ole sitä saanu korjatuksi" huusin takas.
"Walter, mene korjaan jeeppi siihen kuntoon että ei tarvi kuin moottori laittaa ja pääsemme sillä kulkeen...ok?" Nico sanoi ja meni portaita alas.
"päivitän ympäristömme tähän karttaan kans ja lyön sen halliin" nico huusi ennenkuin meni takaisin sisälle.
"Okei okei , P*****e..." Walter tiuski ja meni myös sisälle.
"yllättävän hiljaista on ollut....liiankin hiljaista sateitten jälkeen." mietein itsekseni.
"normaalisti ne olisi tullut esiin.... varmaan johtuu siitä räjähdyksestä jonka löimme metro tunneliin ennen sateita." mietein.
"ALEX!! TUU AUTTAAN NÄITTEN TAVAROITTEN KANS S*****A!" Nico huusi.
"juu" sanoin ja menin sisälle.
Kiitoksia viime kertaisesta palautteesta ja lisää kyselisin :)
Seikkailu Nico, Walter & Alex elämästä ydinsodan jälkeises elämäs.
Kiitoksia kaikille jotka pyytävät lisää materiaalia :)
30. Lokakuuta. 2198
en tajua vieläkään miksi minun pitäisi kirjoittaa jotain tänne...
happosateet ainakin loppu tänä aamuna... justiinsa valmistellaan etsimään jeepin romuun uutta moottoria... täys p***a koko romu kun Walter on tuhonnu sen...
nojaa... kuiva lihaa tekee pirusti mieli ja tupakit on lopummas....viinaksista puhumattakaan...
jos toi Nico löytäis alueen kartan tuolta varastosta jossa oli vaikka minkälaista romua.
onneksi olemme saanu tehtyä jonkinlaiset suojat tämän sähkölaitoksen ympärille jotta radioaktiiviset p***at ei pääse yllättään. voin sanoa et Radiopuput ei ole ihana näky.... mutaatioista puhumattakaan.
Alex-
P.s. Walter on täys sekopää....
Löin kirjan laatikkoon ja poistuin huoneesta. samassa Nico juoksi portaat ylös Walter perässä ja huusi "Alex äkkiä ylös!"
"mitä h*******ä?!?" ja juoksin perään.
samassa kun saimme avattua katolle johtavan oven kirkas oranssin värinen valo häikäisi meitä.
"Aurinko... vihdoinkin se näkyy!" Nico sano ja tähyili horisonttia kohti.
Walter hyppäsi kaiteen päälle ja veti viskiä kurkusta alas.
"tuotapa ei ole näkyny pitkään aikaan. happosateet hieman estäny tuon p********n pilkistämistä" sanoin ja seurasin Nicoa katolle.
"onneksi ei ole Radiopuput pomppinu. HAHAHAHA" nico nauroi hetken, laitto tupakin suuhun ja sytytti sen ja meni varastoa penkomaan.
"hehe...niinpä....löytyykö sieltä mitään?" kysyin nicolta joka penko varastoa.
"kyllähän se nyt löyty....pitää miettiä mitä näil kanistereil teemme... osis on bensaa ja joitain kaasu pullojakin on tääl." nico sanoi ja tuli ulos varastosta pienen paperin kanssa.
"eiköhän lyödä tavaroita kasaan jotta voidaan etsiä se pirun moottori siihen romuun?" kysyin Nicolta ja Walterilta, joka oli tullu kans ylös kuunteleen.
"ei se s*****a ole mikään romu!" Walter huusi meille.
"Kyllä se p*****e on kun et ole sitä saanu korjatuksi" huusin takas.
"Walter, mene korjaan jeeppi siihen kuntoon että ei tarvi kuin moottori laittaa ja pääsemme sillä kulkeen...ok?" Nico sanoi ja meni portaita alas.
"päivitän ympäristömme tähän karttaan kans ja lyön sen halliin" nico huusi ennenkuin meni takaisin sisälle.
"Okei okei , P*****e..." Walter tiuski ja meni myös sisälle.
"yllättävän hiljaista on ollut....liiankin hiljaista sateitten jälkeen." mietein itsekseni.
"normaalisti ne olisi tullut esiin.... varmaan johtuu siitä räjähdyksestä jonka löimme metro tunneliin ennen sateita." mietein.
"ALEX!! TUU AUTTAAN NÄITTEN TAVAROITTEN KANS S*****A!" Nico huusi.
"juu" sanoin ja menin sisälle.
Kiitoksia viime kertaisesta palautteesta ja lisää kyselisin :)