IRC-Galleria

Ydinsota Vuosi 2199.
Seikkailu Nico, Walter & Alex elämästä ydinsodan jälkeises elämäs.

Pahoittelen viivästystä.... nauttikaa tarinasta!

---

"huh, nyt se vuosi 2175 tuli" ajattelin mielessä.
"sodatkin pitäisi kohta olla ohi..." sanoin hiljasella äänellä samalla kun katsoin julistetta.

"WALTER!" kuului huuto takaani "S*****A! 2 Linjalla tarvitaan apua!"
käännyin ympäri ja näin Kersantin hengästyneenä ja ase kourassa katsoen minua.

"kyllä, Sir!" sanoin, tein asennon ja juoksin kuljetus koneeseen.

kuljetuskone lähti samantien maasta ja lensi kohti horisontissa näkyvää 2 linjan tornia.

"Walter....kuulemma pimahdit 47 Linjalla" eräs sotilaista sanoi kun katsoin alhaalla kulkevia panssarivaunuja

"kuules sotamies.....Michael. Linja 47 ei olisi pelastunut ja pysyny meillä ellei joukkoni olisi saapunut sinne" sanoin äreällä äänellä ja sytytin tupakin.

istuin alas ja katsoin kohti kuljetuskoneen kattoa.

muistelin Linja 47 tapahtumia kun hyppäsimme koneesta ja vihollisten ilmatorjunta seulo ystäviäni ilmaan ... kun olin päässyt maahan omien linjojen sisään....olin ainut koko ryhmästä...
silloin sain Morf. 6 liika-annostuksen ja pimahin... ja kun palailin tajuihini olin seulonu vihollis linjoja ja ampunu hetki sitten vihollisten kenraalin

"noni pojat, on aika lataa ja varmistaa" puhui koneen kapteeni radion kautta ja hätkähdin tähän hetkeen.

samassa kuuluin voimistuva suhiseva ääni, kuului iso räjähdys ja kone alkoi pyöriä

"PUNAINEN! TOISTAN! KOODI PUNAINEN! MEIHIN OSUI! PITÄKÄÄ KIINNI!" kuului kapteenin kuulutus

"S*****A!" huusin kun otteeni lipesi kun kone pyöri talojen korkeudella ja lensi yhden talon ikkunasta sisään.

kun palasin tajuihin, päätäni jyskytti....koskin otsaan ja käsissäni oli verta....
samassa edessä välähti iso räjähdys ... juoksin ikkunan luo ja huomasin että olin lentäny kerrostalon toiseen kerrokseen ja näin keskellä katua roihuavan kuljetuskoneen.

"S******N H******I!" manailin kun pistin sidettä otsaani ja tarkistin pikaisesti että oliko muualla kehoa vakavia vammoja, onnekseni ei ollut...

juoksin kadulle ja katsoin ympärilleni ja näin tuhoutuneita taloja, autoja, panssarivaunuja ja sotilaitten ruumiita.

"P*****E! muistuttaa linja 47! V***U! missä on se S******N Linja 2?" ajattelin mielessäni ja juoksin konekivääri ojossa katua pitkin.

nurkan takaa näin Linja 2 lipun ja juoksin sinne

omat puolulaiset heiluttivat että pitäisi mennä äkkiä hiekkasäkkien taakse piiloon.

"Laskuvarjojääkäri Walter, Ilmottautuu!" sanoin kersantille, samassa kersantti kysyi minulta "missä ne loput joukoista on?"

"Pahoittelen, Sir! He eivät selvinneet!" sanoin kersantille

"niinkö? P*****E! ammuksen ovat vähissä, linjojamme ei ole kuin 3 paikassa enään ja yhteen emme saa yhteyttä. kaapeli on varmaan hajonnut tai jotain." kersantti sanoi ja osoitti yhdelle sotilaalle.

sotilas käveli minun ja kersantin luo ja levitti kartan pöydälle

"4 Suojan luo emme saa yhteyttä, sinä, Walter, saat käskyn korjata yhteyden ja tarkistaa tilanne" kersantti sanoi ja näytti sormella 4 suojan paikan

"Kyllä Sir, sinne ei ole kuin pari korttelia, palaan tuota pikaa" sanoin ja lähin juokseen osoitettuun suuntaan.

olin juossu korttelin verran kunnes huomasin kaapelin menevän yhen talon sisään.
astuin sisään ovesta, ase valmiina kävelin huoneesta toiseen seuraten samalla kaapelia

kuulin yhdestä huoneesta puhetta, menin lähemmäs ovea joka johti tähän huoneeseen ja näin 3 tummaan armeija kuvioon pukeutunutta sotilasta joilla oli vasta puolen merkit olkapäissään.

nappasin kranaatin taskustani ja nakkasin huoneeseen.
kuulin kun sotilaat huusi jotain ja huone räjähti, kun olin astunu askeleen huomasin edessäni olevan kenraalin nostaen pistoolin minua kohti. epäröimättä painoin liipaisintani konekivääristä ja kenraali luuhistui maahan.

löysin yhdestä huoneesta kaapelin joka oli poikki. korjasin kaapelin ja huomasin ikkunasta 4 suojan.
hyppäsin ikkunasta pihalle ja juoksin 4 suojan luo.

"Voi H******I!" sanoin kun huomasin minkälainen kaaos 4 suojassa oli tapahtunut.

ruumiita lojui ympäriinsä, kun olin polvistunut tarkistamaan yhtä ruumista vierestäni kuului ääni "hei....sotilas....täällä näin...."

katsoin vasemmalle ja huomasin pahasti haavottuneen sotilaan. menin sotilaan luo ja aloin katsoa hänen haavojaan sotilas sanoi minulle "suojaan....mene äkkiä suojaan....pommit.....ydinpommit....ne laukaistaan kohta" samassa hän menehtyi.

"P*****E!" sanoin ja nappasin tupakihin suuhun kunnes näin taivaaseen kaartuvan kauhistuttavat savupilarit

"S*****A, SE OLI SITTENKIN TOTTA!" huusin ja juoksin suojan sisään ja näin portaat jotka johtivat alaspäin. juoksin portaita hetken kunnes huomasin osittain auki olevan panssarioven.

Juoksin sisälle ja suljin panssarioven ja sytytin lampun aseestani.

kävelin käytävää eteenpäin ja näin pienen generaattorin, käynnistin sen ja huomasin että olin pienessä pommisuojassa jossa ei ollut ketään, samassa maa tärisi ja valot välkkyivät.

~ 2 kuukautta myöhemmin ~

"S*****A! Ruoka loppu!" ärähin kun nakkasin viimeisen papupurkin nurkkaan.

"tohtiskohan ulos jo mennä" ajattelin mielessäni. " P*****e! kuolen tänne jos en mene ulos" totesin ja menin panssari oven luo

Avasin oven ja kävelin portaita ylös kunnes edessäni oli peltilevy tukkona, työnsin sen kumoon ja valo sokaisi hieman.

kun silmäni tottuivat valoon näin ympärilläni tuhoutuneita taloja, palaneita luurankoja ja hiekkaa aavikkoa.

"voi h******i. mitähän sitä nyt pystyy tekeen" sanoin ja nappasin tupakin suuhun ja sytytin sen.

olin kävellyt hetken aikaa kunnes radioni yhtäkkiä vastasi viestiä
"Kzzz...Kuul..ekoo....k...kaan?....jos....kuul...tte....astatkaa.....kzzz"

painoin radion nappia ja kysyin kuka siellä oli. radiosta kuului "Kzzz.....o....miss....olet....kzzz"

"4 Suojan lähellä" vastasin radioon kunnes ei kuulunut mitään.
mietein mielessäni että voiko täällä olla yhtään elämää enään...

kesti jonkinaikaa kun edestä huomasin pienen savupilven... kun se läheni huomasin että se oli jeeppi jossa oli yksi ihminen kuskina

jeeppi pysähtyi eteeni ja kuskin paikalta nousi hieman rähjäsen näköinen mies
"Nico, kuulit radio viestini... hyvä" mies sanoi katsoen ympärilleensä "onko muita?"

"ei ole, olin ainut joka selvisi" sanoin ja katsoin nicoa jonkinaikaa

"p*****e, enhän tiedä edes nimeäsi sotilas" nico kysyi astuessaan jeepin rattiin

"Walter, olen....tai olin laskuvarjojääkäri" sanoin.
"okei, walter, hyppää kyytiin... tiedän missä olemme turvassa" nico sanoi

hyppäsin jeepin lavalle ja lähdimme liikkeelle

"olet varmaan väsynyt, mikset ottaisi nokosia, sinne on aika pitkä matka" nico sanoi sytyttäessään tupakin

otin rennon asennon lavalla ja nukahin....

---

tässä hieman Flashback tarinaa päähenkilöistämme.

kommentoikaa :)