IRC-Galleria

Ydinsota Vuosi 2199.
Seikkailu Nico, Walter & Alex elämästä ydinsodan jälkeises elämäs.

Valmiita tai ei....täältä tulee tarinaa....

---

"Hei! Alex! Mitä Äijä?" mustaan aukinaiseen kauluspaitaan pukeutunu mies käveli luokseni ja taputti olkapäälle...

"Jack! mitäs täs....VIP tiloihinko taas naisia vikittelemäänkö tulos?" sanoin Jackille pieni virne naamas

Jack naurahti "tottahan h******ssä Alex" ja käveli sisään

"hohhoijaa, taas aika rauhallinen ilta, johtuukohan että sota vei yli puolet asiakkaista" ajattelin mielessäni ja katsoin kylttejä joissa luki Bar RedStar

"Alex, tule sisälle, täällä tarvitaan apua" kuului nappi kuulokkeesta

kävelin sisälle kun vara portsari tuli ovelle, Discossa ja baari tiskeil oli porukkaa juhlimassa. Perällä näin RedStarin johtajan heiluttavan kättään.

"mitäs täällä on nyt hätänä?" kysyin johtajalta.

"Tämä herra tässä on ahistellut työntekijöitä ja muutenkin on rähissy muille asiakkaille" johtaja sanoi

katsoin miestä joka oli kalju ja toljotti päihtyneillä silmillä minua

"Herra, Poistuisitteko ystävällisesti?" kysyin kalju päiseltä mieheltä
"Paina sinä V**..." mies sanoi kun nappasin selästä kii ja nakkasin ovesta ulos.

"Kiitos taas Alex, voit pitää loppu illan vapaata kun muutenkin olit viime yönä ylitöis" johtaja sanoi ja meni takaisin baarin sisälle

"vihdoinkin ilta vapaata" ajattelin mielessäni ja menin sisälle.

Poistuin takahuoneen kautta pois RedStarista ja kävelin kämppääni kohti ja sytytin tupakin.

"loppuis sota niin sais enempi palkkaa" ajattelin mielessäni.

aikani kävellessä pääsin kämppäni oven eteen ja avasin oven ja astuin kämppäni sisään.
avasin radion, otin jääkaapistä kaljan ja istahin sohvalle.

kuuntelin hetken radioata, "jaha, ja sota vain kovenee" sanoin ja avasin kalja pullon.

jatkoin radion kuuntelua ja olin jo juonut joku 4 tai 5 kaljaa kun yhtäkkiä radiosta alkoi kuulua varoitus viesti

"Pommi Varoitus! Siirtykää lähimmälle Pommi suojalle välittömästi! Pommi Varoitus! Siir.." ja viesti jatkui radios

"Mitä v****a!? " sanoin ja nousin sohvaltani ja aloin kerätä joitakin tavaroita.

poistuin kämpästäni ja juoksin lähimmän pommi suojan luo

"SEIS! Odottakaa jonossa" sotilas sanoi Pommi suojan ovella

"Täh? Eihän näihin pitäisi olla jonoa?" sanoin ja katsoin tukosta suojan oven edessä
"mikä täällä on sit hätänä?" kysyin sotilaalta

"Pysykää vain jonossa, herra" Sotilas sanoi

"V***u tämä on turhaa" sanoin ja juoksin kotini luo kun naapurini huusi ovelta.
"ALEX! Oliko siellä tukosta?"

"Oli, pitäis äkkiä päästä suojaan kun pommeja pitäisi kohta tippua" sanoin iäkkäälle naapurilleni

naapurini naurahti ja sanoi "Tule, kellarissa on vanha pommi suojan ovi, mennään sinne"

juuri kun olin astumassa sisälle, kuulin kovan metelin ja katsoin taivaalle ja näin harmaitten pilareitten nousevan taivaalle

"S*****A!" Huudahdin ja juoksimme naapurin kanssa kellarin pommi suojaan
naapurini pisti suojan oven kiinni ja sanoi minulle " en tiedä pitääkö tämä ovi mutta ei voida muuta"

ja samassa suoja tärisi ja valot sammuivat...

~ 2 Kuukautta myöhemmin ~

"Olisikohan nyt turvallista mennä ulos?" kysyin naapuriltani

"kait, lepään vielä hetken" naapuri sanoi ja torkahti seinän viereen.

avasin suojan oven ja kävelin ulos, kirkas valo paistoi silmiini ja kun silmäni alkoivat tottua valoon näin vain hajonneita taloja, tuhoutuneita autoja ja täydellisen hiljaisuuden

juoksin kellarin pommi suojan sisään ja aloin herättää naapuriani

"Tule, me selvisimme" sanoin ja puistelin naapuriani ilman vastausta, sitten kokeilin pulssia...

"ai..." sanoin kun en tuntenut naapurin pulssia.

Peittelin naapurini ruumiin viltillä ja nappasin laukun ja metallisen pesäpallo mailan ja kävelin ulos.

katselin ympärilleni ulkona kunnes muistin Pommi suojat ja lähin juokseen niitten luo.

Pommi suojien luona huomasin vain tuhoutuneita autoja ja hiiltyneitä luurankoja lojuvan suojan ovien edessä.

"Voi S*****A!" sanoin ja katselin ympärilleni, kävelin suojan ovelle mutta käännyin saman tien pois kun suojan sisältä tuli aivan hirveä palaneitten ruumiitten haju

kävelin muutaman metrin päähän kunnes kuulin takaani kohisevan äänen
käännyin ympäri ja näin ihmisen jonka ihot olivat pahasti palaneet ja mutatoituneet radioaktiivisuuden takia.

tämä ihmisen mutaatio juoksi minua kohti ja huitaisin pesäpallo mailallani.
kuului epämielyttävä rusahus ja mutaatio ihmisellä oli syvä jälki päässään ja mailani oli veressä.

kuulin suojasta lisää ääniä ja lähin juokseen katua pitkin eteenpäin.

olin juossu varmaan tunnin kun kuulin auton äänen, katsoin äänen suuntaan ja näin auton tulevan kohti ja aloin heiluttaan käsiäni.

auto pysähtyi luokseni ja kysyin kuskilta "Kuka olet?"

Kuski nousi autosta ja sytytti tupakin "Nico, ja tämä tässä on Walter, jonka juuri löysin"

"Mitä H*****iä!? WALTER!! LINJA 47!" Huudahdin
"nojaa, V***n sama, olen Alex....olisko nakata röökiä?" kysyin nicolta

Nico tarjosi tupakin ja sytytin sen ja vedin kunnolla keuhkot täyteen savua.

"mihin olette menossa? täällä ei ole turvallista ja pitäisi johonkin turvaan päästä kun kaikkialla on pelkkiä V***n kuolleita luurankoja" kysyin nicolta ja jatkoin tupakkini polttoa

"hyppää kyytiin, olen menossa tuohon sähkölaitokseen jossa olen selviytynyt jo 2 kuukautta pommien putoamisesta lähtien." nico sanoi ja hyppäsi auton rattiin

"Okei, hyvä. tulen messiin, minusta saattaa olla hyötyä" sanoin nicolle ja hyppäsin auton kyytiin

sähkölaitokselle päästyämme kannoin walterin sohvalle joka nukkui h*****in sikeästi.
"Serkkuni komppanjan selviytyjistä, vai että tapaan sen nyt" sanoin mielessäni ja menin taitettavan sängyn luo ja nukahin...

---

ja taas on tarina valmis....