IRC-Galleria

Elämä on outoa. Jos haluaa löytää rakkautta, löytää "ystäviä", jotka kuitenkin unohtuvat melko lyhyellä aikavälillä pois, vaikka ei välttämättä sitä haluaisi. Jos ei etsi mitään, niin silloin saattaa saada huomioita, jota kuitenkaan loppujenlopuksi edes kaipaa. Joskus tuntuu vain siltä, että valheeseen meno olisi helpompaa, kuin todellisuuden kestäminen. Ehkä olisi vain parempi nauttia valheesta?

Olisinpa tyyppimerkattu pitämään kaikista plus- ja miinusmerkkisistä ihmisistä tuplaten mahdollisuuksia, mutta ei ihmisen perusluonne voi mihinkään muuttua. Aina kun naisia luulee ymmärtävänsä, niin huomaa että ymmärtää heitä vähemmän. Mutta miksi kaikesta yksinkertaisesta muodostuu niin monimutkaista?

Olen kuitenkin löytänyt elämäni rakkauden, itseni. Tiedän miten miellyttää itseäni, enkä ole koskaan toistamieltä itseni kanssa.

Taitaa olla soittimessa jokin vika? Haluaisin vain tämän loopilla toistuvan kappaleen vaihtumaan.