IRC-Galleria

maailmassa, jossa ruumiittomat sielut vaeltavat kuin unessa ilman päämäärää
yön mustien pilvien kerääntyessä ylle talven valkoisten lakeuksien
käännän kasvoni ja näen oman ruhjotun kuvajaiseni heidän joukossaan
huudan ja mieleni tekisi juosta karkuun, mutta näkymättömät kahleet pitävät minut aloillani

maailma on painajainen josta ei voi herätä
paitsi vaipumalla uudelleen sekaan unien
elämä, tuo ihmiselon mittainen aika
vain hetki välillä mitäänsanomattomien henkäysten

en pääse karkuun, ei ole pakotietä
jäljellä ovat vain unelmat
jotka saapuvat kun suljen silmäni
vain palatakseni uudestaan tähän todellisuuteen uudestaan

painajaisten kirjo voimattomilla hartioillani
saa elämäni näyttämään kuolleelta ja turhalta
äänet jotka yrittävät sekoittaa lisää murtunutta mieltäni
kaikuvat kallossani lailla kakofonisen sinfonian

kahleet, ne repivät auki ranteeni ja tunnen veren valuvan
kirottuun maahan jossa himokkaat olennot vaanivat lihaani
tunnen vertani halajavat kynnet syvällä lihassani
ja odotan kuoleman rauhoittavaa pelastavaa armoa

en pääse karkuun, ei enää pakotietä
eikä unelmiakaan ole enää jäljellä
yritän sulkea verestävät silmäni tuloksetta
ja palaan jälleen tähän todelliseen maailmaan

ne repivät lihaani
pala palan jälkeen
jättäen jälkeensä kylmän rangan
joka vielä tärisee tuskissaan
näen pohjattoman tyhjyyden
silmissä noiden verenhimoisten olentojen
niiden repiessä himoissaan lihaani
verta, joka saa elämän puhkeamaan...

siihen mereen, jossa kaikki unelmat ovat luotu
heittäydyn ja koetan uida kauas pois
seuraavalle rannalle, josta löydän huomisen
ilman ihmisen saastaa