IRC-Galleria

Näetkö minut käärmeenä joka takertuu tiukasti kaulallesi?
Vai näetkö minut piikkinä syvällä, syvällä lihassasi?
Tunnetko minut käsinä, hyväillen hellästi lanteitasi?
Vai tunnetko minut sanoina jotka saavat silmäsi kyyneliin?

Pidätkö minua hetkenä todella tärkeänä elämässäsi?
Vai olenko sinulle tunne joka kaivertaa syvällä sielussasi?
Kuuletko minut huutona tarkoittaen enemmän kuin sanat?
Vai kuuletko minut kuiskauksena, matalana kuin ukkosen jylinä?

Näetkö minut miehenä joka näkee taakse silmien?
Vai näetkö minut aikana joka ei enää koskaan palaa?
Huomaatko minut varjona katoavana taakse muurien?
Vai huomaatko minut ihmisenä joka minä sisimmässäni olen?

Oh, how I love the scene as blood splashes to the walls
When the pellets are exploding a skull to pieces
Brains flows silently towards the floor like a jelly
As I disappear like a shadow into the dark rain...

If I could see a shining knife as it cuts off the throat
From someone I hate, I think I would be happy
Bloodstained apartment like a paradise above the earth
Where I will sacrifice all that we must speak not

Thoughts that separates us from the animals
Are like choked feelings inside my head
Feelings that are denied in the pages of bible
Even we all sometimes have those thoughts

In my thoughts rests a picture of violently crushed corpse
That rests grotesquely, mouth distorted to grimace
A scent of decaying flesh minds me a five-star restaurant
Again I disappear thinking of the rare steak...

Thoughts that separates us from the animals
Are like choked feelings inside my head
Feelings that are denied in the pages of bible
Even we all sometimes have those thoughts

If I'll be able to explode all my enemies to pieces
Or get them infected of leprosy or plague
Would I ever get peace of mind to myself?
If I'll be able to make all my disturbed thoughts done
I'd be like a psychopath, wouldn't I?
But they are just my thoughts, no more

Tule kävelemään kanssani
Halki ikuisuuksien laakson
Olenko se jonka vain peilit näkevät?

Kaukainen kutsu
Olen kadoksissa omissa muistoissani
Eksyneenä labyrinttiin
Kadonneessa paikassa jota muut eivät ole nähneet

Epätoivon hiljentämät huudot
Kiirivät halki ikuisuuksien laakson
Mitä järjestäni onkaan jäljellä
Tässä hauraassa ja kieroituneessa mielessä?

Olen aivan yksin
Yksin itseni kanssa
Kaijut kaikuvat päässäni
Muodottomia hahmoja kaikkialla

maailmassa, jossa ruumiittomat sielut vaeltavat kuin unessa ilman päämäärää
yön mustien pilvien kerääntyessä ylle talven valkoisten lakeuksien
käännän kasvoni ja näen oman ruhjotun kuvajaiseni heidän joukossaan
huudan ja mieleni tekisi juosta karkuun, mutta näkymättömät kahleet pitävät minut aloillani

maailma on painajainen josta ei voi herätä
paitsi vaipumalla uudelleen sekaan unien
elämä, tuo ihmiselon mittainen aika
vain hetki välillä mitäänsanomattomien henkäysten

en pääse karkuun, ei ole pakotietä
jäljellä ovat vain unelmat
jotka saapuvat kun suljen silmäni
vain palatakseni uudestaan tähän todellisuuteen uudestaan

painajaisten kirjo voimattomilla hartioillani
saa elämäni näyttämään kuolleelta ja turhalta
äänet jotka yrittävät sekoittaa lisää murtunutta mieltäni
kaikuvat kallossani lailla kakofonisen sinfonian

kahleet, ne repivät auki ranteeni ja tunnen veren valuvan
kirottuun maahan jossa himokkaat olennot vaanivat lihaani
tunnen vertani halajavat kynnet syvällä lihassani
ja odotan kuoleman rauhoittavaa pelastavaa armoa

en pääse karkuun, ei enää pakotietä
eikä unelmiakaan ole enää jäljellä
yritän sulkea verestävät silmäni tuloksetta
ja palaan jälleen tähän todelliseen maailmaan

ne repivät lihaani
pala palan jälkeen
jättäen jälkeensä kylmän rangan
joka vielä tärisee tuskissaan
näen pohjattoman tyhjyyden
silmissä noiden verenhimoisten olentojen
niiden repiessä himoissaan lihaani
verta, joka saa elämän puhkeamaan...

siihen mereen, jossa kaikki unelmat ovat luotu
heittäydyn ja koetan uida kauas pois
seuraavalle rannalle, josta löydän huomisen
ilman ihmisen saastaa