IRC-Galleria

Eyes are trying to stare the distant horizon
To the great unknown that is called future
Searching for the meaning to the aimless life
And the thought that may change the course off the storm

Like seasons our lives will forever change
Irrevocably through that higher purpose
That hardly none of us will ever find

Eyes sees the dark figure in front of the distant forest
The figure that reminds of something of the past
It approaches, but still unable to recognize
It's features so it's able to recognize of someone

Like seasons our lifes will forever change
Irrevocably forwards that one greater purpose
That hardly none of us will ever find

In our deepest thoughts
Where love and hate fights their everlasting fight
Lives their lifes those feelings that we live in our lifes

From virtue to the deadly sins
Thought comes one by one to test our souls
Trying to deny the joy and wellfare of our inner minds

The figure movesleisurely like the sream that searches for the sea
Keeping in the foggy mists so it can't be recognized
Until at last it touches the man with it's cold hand
And he sees the broken reflection of himself

Like seasons our lifes will forever change
Irrevocably forwards that one greater purpose
That hardly none of us will ever find

We are cattle
To those subconscious thing greater than understanding
Until the soul lets it loose and we'll watch ourselves to the eyes

And maybe we'll understand...

Sky, like the gods that cries for their agelessness
Is covering our world with its greyness
Here we all are travelling endlessly
Forwards our final verdict

Same faces from day to day passes by
Even their faces keeps changing
They all are in their way
Forwards the Elysian Fields

Without wheels of time IÂ’m wandering above this world
Observing the environments
Those endless human and the trees that awakes
Every spring from their winter sleep
Through centuries IÂ’m travelling like in seconds
Just to continue my journey
And my work will never find its ending
‘Cause my name’s the time

The journey from birth to death
Like time between the midnights
In the course thereÂ’s joy and sorrow
That keeps changing like the hours

Through the seas covered with waves
And the hills over the lands
Just for going on once again
Forwards the next stage

Without wheels of time IÂ’m wandering above this world
Observing the environments
Those endless human and the trees that awakes
Every spring from their winter sleep
Through centuries IÂ’m travelling like in seconds
Just to continue my journey
And my work will never find its ending
‘Cause my name’s the time

Olen viha, tihkuva veri
Sade, tulva, suru
Olen lihaksi tullut raivo
Kurja, tuhottu elämä
Tämä on tuska, kyynelten muuri
Ja kyyneleeni ovat parhaimmat ystäväni
Tämä, sydämeni, on kuoleva aurinko
Kukka kuihtumassa elottomaksi

Tässä pimeydessä kutsuttu mieleeni
Jäte, jonka jätit minulle
Olen paskaasi, sinun sanallinen tahrasi
Sinun kieroutunut pinnoitettu maailmasi
Minä olet sinä ja sinun eloton sielusi
Sinun sairaat ja perseelleen menneet valheesi
Maailmassani rakkautesi on kuolema
Sinun sairautesi, sinun kärventyvä nahkasi

Sidoit raajani, hautasit minut evävältä ja kasasit tämän jäätyneen mudan
Katselit kuolemaani himokkain silmin kun kaikista sanoistasi kasvoi ytimettömiä
Pilkkasit huolenpitoani ja tahrasit mieleni
Sinä saavutit minulle epäonnistumisen

Näetkö minut käärmeenä joka takertuu tiukasti kaulallesi?
Vai näetkö minut piikkinä syvällä, syvällä lihassasi?
Tunnetko minut käsinä, hyväillen hellästi lanteitasi?
Vai tunnetko minut sanoina jotka saavat silmäsi kyyneliin?

Pidätkö minua hetkenä todella tärkeänä elämässäsi?
Vai olenko sinulle tunne joka kaivertaa syvällä sielussasi?
Kuuletko minut huutona tarkoittaen enemmän kuin sanat?
Vai kuuletko minut kuiskauksena, matalana kuin ukkosen jylinä?

Näetkö minut miehenä joka näkee taakse silmien?
Vai näetkö minut aikana joka ei enää koskaan palaa?
Huomaatko minut varjona katoavana taakse muurien?
Vai huomaatko minut ihmisenä joka minä sisimmässäni olen?

Oh, how I love the scene as blood splashes to the walls
When the pellets are exploding a skull to pieces
Brains flows silently towards the floor like a jelly
As I disappear like a shadow into the dark rain...

If I could see a shining knife as it cuts off the throat
From someone I hate, I think I would be happy
Bloodstained apartment like a paradise above the earth
Where I will sacrifice all that we must speak not

Thoughts that separates us from the animals
Are like choked feelings inside my head
Feelings that are denied in the pages of bible
Even we all sometimes have those thoughts

In my thoughts rests a picture of violently crushed corpse
That rests grotesquely, mouth distorted to grimace
A scent of decaying flesh minds me a five-star restaurant
Again I disappear thinking of the rare steak...

Thoughts that separates us from the animals
Are like choked feelings inside my head
Feelings that are denied in the pages of bible
Even we all sometimes have those thoughts

If I'll be able to explode all my enemies to pieces
Or get them infected of leprosy or plague
Would I ever get peace of mind to myself?
If I'll be able to make all my disturbed thoughts done
I'd be like a psychopath, wouldn't I?
But they are just my thoughts, no more

Tule kävelemään kanssani
Halki ikuisuuksien laakson
Olenko se jonka vain peilit näkevät?

Kaukainen kutsu
Olen kadoksissa omissa muistoissani
Eksyneenä labyrinttiin
Kadonneessa paikassa jota muut eivät ole nähneet

Epätoivon hiljentämät huudot
Kiirivät halki ikuisuuksien laakson
Mitä järjestäni onkaan jäljellä
Tässä hauraassa ja kieroituneessa mielessä?

Olen aivan yksin
Yksin itseni kanssa
Kaijut kaikuvat päässäni
Muodottomia hahmoja kaikkialla

maailmassa, jossa ruumiittomat sielut vaeltavat kuin unessa ilman päämäärää
yön mustien pilvien kerääntyessä ylle talven valkoisten lakeuksien
käännän kasvoni ja näen oman ruhjotun kuvajaiseni heidän joukossaan
huudan ja mieleni tekisi juosta karkuun, mutta näkymättömät kahleet pitävät minut aloillani

maailma on painajainen josta ei voi herätä
paitsi vaipumalla uudelleen sekaan unien
elämä, tuo ihmiselon mittainen aika
vain hetki välillä mitäänsanomattomien henkäysten

en pääse karkuun, ei ole pakotietä
jäljellä ovat vain unelmat
jotka saapuvat kun suljen silmäni
vain palatakseni uudestaan tähän todellisuuteen uudestaan

painajaisten kirjo voimattomilla hartioillani
saa elämäni näyttämään kuolleelta ja turhalta
äänet jotka yrittävät sekoittaa lisää murtunutta mieltäni
kaikuvat kallossani lailla kakofonisen sinfonian

kahleet, ne repivät auki ranteeni ja tunnen veren valuvan
kirottuun maahan jossa himokkaat olennot vaanivat lihaani
tunnen vertani halajavat kynnet syvällä lihassani
ja odotan kuoleman rauhoittavaa pelastavaa armoa

en pääse karkuun, ei enää pakotietä
eikä unelmiakaan ole enää jäljellä
yritän sulkea verestävät silmäni tuloksetta
ja palaan jälleen tähän todelliseen maailmaan

ne repivät lihaani
pala palan jälkeen
jättäen jälkeensä kylmän rangan
joka vielä tärisee tuskissaan
näen pohjattoman tyhjyyden
silmissä noiden verenhimoisten olentojen
niiden repiessä himoissaan lihaani
verta, joka saa elämän puhkeamaan...

siihen mereen, jossa kaikki unelmat ovat luotu
heittäydyn ja koetan uida kauas pois
seuraavalle rannalle, josta löydän huomisen
ilman ihmisen saastaa