Tule kävelemään kanssani
Halki ikuisuuksien laakson
Olenko se jonka vain peilit näkevät?
Kaukainen kutsu
Olen kadoksissa omissa muistoissani
Eksyneenä labyrinttiin
Kadonneessa paikassa jota muut eivät ole nähneet
Epätoivon hiljentämät huudot
Kiirivät halki ikuisuuksien laakson
Mitä järjestäni onkaan jäljellä
Tässä hauraassa ja kieroituneessa mielessä?
Olen aivan yksin
Yksin itseni kanssa
Kaijut kaikuvat päässäni
Muodottomia hahmoja kaikkialla
Uusimmat blogimerkinnät
- The Corridors Of Human Waste 07.03.
- The “Eternal” Play – Final Act 03.03.
- Soulsearch 30.03.
- My Name The Time 22.03.
- [Ei aihetta] 22.03.
- Muodonmuuttaja 16.11.
- Psychopathic Thoughts 05.11.
- Halki ikuisuuksien laakson 05.11.
- Jatkuva Paluu Todellisuuteen 03.11.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2008 (2)
- ▶ 2007 (3)
-
▼
2006 (5)
- ▶ marraskuu 2006 (4)
- ▶ lokakuu 2006 (1)
Blogi
« Uudemmat
-
Vanhemmat »
Halki ikuisuuksien laaksonSunnuntai 05.11.2006 19:44
Jatkuva Paluu TodellisuuteenPerjantai 03.11.2006 23:55
maailmassa, jossa ruumiittomat sielut vaeltavat kuin unessa ilman päämäärää
yön mustien pilvien kerääntyessä ylle talven valkoisten lakeuksien
käännän kasvoni ja näen oman ruhjotun kuvajaiseni heidän joukossaan
huudan ja mieleni tekisi juosta karkuun, mutta näkymättömät kahleet pitävät minut aloillani
maailma on painajainen josta ei voi herätä
paitsi vaipumalla uudelleen sekaan unien
elämä, tuo ihmiselon mittainen aika
vain hetki välillä mitäänsanomattomien henkäysten
en pääse karkuun, ei ole pakotietä
jäljellä ovat vain unelmat
jotka saapuvat kun suljen silmäni
vain palatakseni uudestaan tähän todellisuuteen uudestaan
painajaisten kirjo voimattomilla hartioillani
saa elämäni näyttämään kuolleelta ja turhalta
äänet jotka yrittävät sekoittaa lisää murtunutta mieltäni
kaikuvat kallossani lailla kakofonisen sinfonian
kahleet, ne repivät auki ranteeni ja tunnen veren valuvan
kirottuun maahan jossa himokkaat olennot vaanivat lihaani
tunnen vertani halajavat kynnet syvällä lihassani
ja odotan kuoleman rauhoittavaa pelastavaa armoa
en pääse karkuun, ei enää pakotietä
eikä unelmiakaan ole enää jäljellä
yritän sulkea verestävät silmäni tuloksetta
ja palaan jälleen tähän todelliseen maailmaan
ne repivät lihaani
pala palan jälkeen
jättäen jälkeensä kylmän rangan
joka vielä tärisee tuskissaan
näen pohjattoman tyhjyyden
silmissä noiden verenhimoisten olentojen
niiden repiessä himoissaan lihaani
verta, joka saa elämän puhkeamaan...
siihen mereen, jossa kaikki unelmat ovat luotu
heittäydyn ja koetan uida kauas pois
seuraavalle rannalle, josta löydän huomisen
ilman ihmisen saastaa
yön mustien pilvien kerääntyessä ylle talven valkoisten lakeuksien
käännän kasvoni ja näen oman ruhjotun kuvajaiseni heidän joukossaan
huudan ja mieleni tekisi juosta karkuun, mutta näkymättömät kahleet pitävät minut aloillani
maailma on painajainen josta ei voi herätä
paitsi vaipumalla uudelleen sekaan unien
elämä, tuo ihmiselon mittainen aika
vain hetki välillä mitäänsanomattomien henkäysten
en pääse karkuun, ei ole pakotietä
jäljellä ovat vain unelmat
jotka saapuvat kun suljen silmäni
vain palatakseni uudestaan tähän todellisuuteen uudestaan
painajaisten kirjo voimattomilla hartioillani
saa elämäni näyttämään kuolleelta ja turhalta
äänet jotka yrittävät sekoittaa lisää murtunutta mieltäni
kaikuvat kallossani lailla kakofonisen sinfonian
kahleet, ne repivät auki ranteeni ja tunnen veren valuvan
kirottuun maahan jossa himokkaat olennot vaanivat lihaani
tunnen vertani halajavat kynnet syvällä lihassani
ja odotan kuoleman rauhoittavaa pelastavaa armoa
en pääse karkuun, ei enää pakotietä
eikä unelmiakaan ole enää jäljellä
yritän sulkea verestävät silmäni tuloksetta
ja palaan jälleen tähän todelliseen maailmaan
ne repivät lihaani
pala palan jälkeen
jättäen jälkeensä kylmän rangan
joka vielä tärisee tuskissaan
näen pohjattoman tyhjyyden
silmissä noiden verenhimoisten olentojen
niiden repiessä himoissaan lihaani
verta, joka saa elämän puhkeamaan...
siihen mereen, jossa kaikki unelmat ovat luotu
heittäydyn ja koetan uida kauas pois
seuraavalle rannalle, josta löydän huomisen
ilman ihmisen saastaa
« Uudemmat
-
Vanhemmat »