Keittäjä kysyi tänään töissä, joko on joulumieli. Jouduin vastaamaan, että se vähän jo meni... Pari viikkoa sitten olin ihan innoissani, mutta nyt on hiipunut. Ehkä se tästä taas nousee.
Oon nyt kotosalla järkkäämäs porukoitten juhlia. Nooh, ajauduin menneisyyteen. Pengoin vanhoja rojujani, yritin selvittää poisheitettävät ja Seinäjoelle lähtevät. Hankalaa! Osa saa jäädä vielä(kin). Nyt pitäis syöksyä leipomaan, mutta mumma häärää keittiössä. Ja mä ku en halua sinne muita. Mietin töissä työkaverille, että koskahan annan jonkun tehdä mulle ruuan. Siihen voi mennä aikaa. Niin, että oon itte samas tilassa. Se ei varmaan onnistuisi, olisin koko ajan häärimäs mukana:D Ja mua itteä ärsyttää, jos joku tulee häirittemään, ku teen keittiös jotain. Kun yritän tehdä jotain tehokkaasti, haluan tehdä sen rauhassa.
Juoksu teki taas hyvää. Ja ihan hyvin meni, vaikka eilen kävin luovuttamas verta. Ei se hirveesti näköjään voimia vieny. Saa kyl nähä miten käy huomisen pumpin. Sunnuntaina pyrin siihen, että en pääse sählyyn. Että oon niin väsyny ja huonovointinen, että sählyssä ennen pyörtymistä oksentaisin. Toivottavasti kaikki menee suunnitelmien mukaan;) No, jos me päivä tääl riehutaan juhlia valmistaen ja kahdelta alkaa vieraita tulemaan, niin eiköhän sitä irrotteluhimoa illalla löydy! Tai sit meen nukkumaan ajoissa, että jaksan sunnuntai-sählyyn... Pah. Bileet la ja sillä selvä.
Kyllähän se tästä, kiire on kova ettei asioita ehdi miettiä. Se on hyvä. Toisaalta ei ehdi miettiä niitä kivoja tulevaisuuden juttuja, uusia tuttuja ja kokemuksia ja kaikkee mahtavaa mitä tää elämä tuo tullessaan!
P.S. Kiva Katja nähdä sua. Oot aika ihana, muista tykätä musta<3