IRC-Galleria

tänään oli vipa päivä, oli kyl ihan hirvee. Huh huh. Paska reissu, mut tulipahan tehtyä (lämmöllä Annia lainaten;) ). Aika koomas menee nää vipat päivät. Täytyy ehtii joka paikkaan ja näkeen kaikki tyypit ennen lähtöö jne. Tänään kyl vaan löhöän (sit ku oon kiertäny muutaman paikan kautta Seinäjoelle ja käyny luistelemas ja pakannu kamoja ja ja ja...). Voi mua raukkaa. Ehkä paree, et tää menee näin. En ehkä kestäis odottaa lähtöö ilman tekemistä ja kiirettä. Mähän sekoisin. Niin, siis enemmän. Kyllä, se on mahdollista.

Vähän jännittää siel Luxis olla yksin ajatusten kans. Mut toisaalta odotan sitä murskaavaa ikävää, onhan se hieno tunne. Pitkästä aikaa taas tuntis jotain KUNNOLLA. Eipä oo tarvinnu suuria tunteita hetkeen vatvoa, sellasta tasasta menoa vaan. Ja se olo, ku sit näen pitkästä aikaa kaverit jne. Sitä odotan, vähän se on kans hienoo.
Mä kaipaan ikävää. Sitä, et kaipaa jotain. On tyhmää, ku ei kaipaa ja halua mitää. Ku ei odota jotain niin paljoa, et muuta ei pysty edes miettiin. Nyt toi lähtöki on tullu niin lähelle, et ei sitä sillei enää "kaipaa", ei oo enää hirvee angsti pois täältä.

Nyt täytyy taas rientää avautumasta ostaan mummalle maitoa. Muiks.