Että voi välittää toisesta ja haluta olla sen kans, vaikka oikeesti tietää, että se toinen ei oo sitä mitä haluaa. Että se ei oo se tyyppi, jonka kans on kaikista ihaninta, kaikista eniten. Et sen kans ei saa tehdä niitä juttuja, mitä haluais. Kait se on niin. Ihan älytöntä lukee kirjaa, jos on seurusteleva pari, joka muistuttaa niin paljon jotain. Siin se jätkä on koko ajan työmatkoilla ja sit sitä muijaa suututtaa, ku se jätkä tulee väsyneenä kotiin eikä oo heti yli ihana. Ja sit se tyttö repee heti, raivostuu ja sit onki koko näkeminen pilalla. Kymmenen sekunttia ja koko parin päivän yhdesolo pilalla, niin, että molemmat toivoo, et voi ku ei oltais nähty... Ikävän kestää, mut entä se pelko siitä seuraavasta tapaamisesta? Siitä, ku tietää, et sillä sekunnilla, ku avaa oven selviää miten viikonloppu menee. Molemmat on väsyneitä ja pahalla päällä liian suuresta ikävästä, ja riita tulee ihan liian helposti. Miks? Siks ku se toinen ei oo sitä, mitä oikeesti haluaa. Se voi kyl olla ihana ja tärkee, mut.. Ei se vaan oo Se. Ja vähän se ärsyttää. Harmi, ku toista ei voi muuttaa, mä ehkä haluaisin;) Ha haa, joo... Tietää, et seuraavasta kommentista tulee riita, mut haluu sanoo sen.. Ku tietää, et tilanne pysyy aina muuten ihan sama ja sitä ei halua.. Eli ei oo tyytyväinen toiseen, mut haluaa kuitenki olla sen kans. Miks? Ihan tyhmää. Ehkä suhteis pitäis tehä työsopimus. Johon kirjattais ylös molempien tehtävät ja vastuualueet, mitä ei saa tehdä ja mitä pitää tehdä jne. Se ois hyvä. Ja et aina, jos tulis riitaa, selvitettäis ne heti. Ei mitään miettimisii jne. Ku sit ne jää ja sama riita nousee hetken päästä uudestaan.. Ja sit on se fiilis, et TAAS me tapellaan tästä samasta asiasta. No kait nyt, jos sitä ei ikinä tapella loppuun ja läpi kunnolla. Tos kirjas ne tappelee samoista asioista, eikä pääse niitä riitoja loppuun. Ärsyttävää!! Haluan kirjotttaa kirjan, mis parit riitelee. Ja ne riidat kestää aina kakskyt sivuu ja ne saa ne loppuun. Se vois toimii parisuhde-oppaana;) Joo, sit ku Anni on psykologi, se suosittelis mun kirjaa asiakkailleen. Ja musta tulis rikas!! Ja sit saisin ostaa jonku ihanan miehen, ei tarvis yrittää muokata sitä, ku se ois vaan het alusta asti niiiin ihana:)
"Mut kyl tää lapsi muuttaa tilanteen, sit se on enemmän kotona eikä riidellä ja niin. Sen on pakko kans sit yrittää enemmän, ollaan sit perhe"
"Uskotko?"
"Joo joo, miksei se sit onnistuis? Ku molemmat yrittää sit enemmän."
"Hmm.. Ette yrittäny toistenne takia, mut lapsen takia?"
"No toistemme joo, mut nyt viel enemmä, ku on tää lapsikin."
"Eli se toinen ei kiinnosta niin paljon, että olisit silloin yrittäny "enemmän"?"
"No totta kai kiinnostaa!! Miten niin? Älä kärjistä mun sanomisia!! Tää tilanne on nyt vaan toinen, nyt on ns. pakko yrittää."
"Mut ilman muksuu ei olisi? Eli silloin se lähtis todellisista haluista, ja kiinnostuksesta. Tai siis olis lähteny..."
"Onhan kaikilla huonot hetket! Meil nyt vaan kävi näin ennen ku saatiin ne selvitettyä, tää lapsi siis tuli ihan hyvään aikaan."
"Rikkinäiseen suhteeseen? Onko oikeesti syntymättömän ihmisen tehtävä pelastaa huono suhde?"
"Mitä?? Miten voit sanoo noin?"
"Siks, ku oon sitä mieltä. Lapsi, ihminen, varmasti arvostaa sitä, et se haluttiin pelastamaan suhde. Että äiskä toivoo lapsen tekevän vanhempien suhteesta hyvän. "Voi sua pikkumuksuu, äiti ja isä ei tykkää toisistaan, mut sun takia ne nyt on yhes.". Sai heti aika rankan tehtävän. Hurraa sen lapsuudelle... Saapa hyvän kuvan suhteista."
"Et oo tosissas...? Et taida ymmärtää mitää! Jos olisit suhtees ni ymmärätisit, mut sinkut ei tajuu mitään suhteista!!"
"No pystyn ajatella järkevästi. Että en ikinä asettais lasta suhteen pelastajan -rooliin. Jos kaks aikuista ihmistä ei saa tehtyä suhdettaan hyväksi, miten pieni lapsi siin onnistuu? Lapsi, jonka pitäis saada kasvaa ja kehittyä tasapainoisessa ja turvallisessa ympäristössä."
"Et voi sanoo noin, ku et oo ite siin tilantees!"
"Niinpä, juuri sitä tarkotan. En halua ikinä siihen tilanteeseen."