IRC-Galleria

Disney-sarjakuvissa on kolme asiaa, joiden sivuamista pyritään välttämään mahdollisimman paljon: seksi, uskonto ja politiikka. Tämän tekstin myötä on kuitenkin aika murtaa tabu ja nostaa esiin Disney-hahmojen poliittiset kytkökset. Olen saanut käsiini Ankkalinnan puolueiden jäsenkirjoja, joiden riveiltä paljastuu joukko tuttuja ankkalinnalaisia.

Yllättävää kyllä, Calisotan osavaltion kaupungin Ankkalinnan puoluepoliittinen järjestelmä muistuttaa lähes täydellisesti suomalaista.

Kokoomus

Roope Ankka
Eikö RA-yhtiöt edusta raakaa kapitalismia parhaimmillaan? Roope Ankka suhtautuu valtavien tulojensa takia kriittisesti erilaisiin veroihin, joita kokoomus on pyrkinyt politiikallaan alentamaan. Roope Ankka ei tiettävästi sairastu koskaan, joten todennäköisesti julkiseen terveydenhuoltoon liittyvät arvot eivät ole hänelle kovinkaan tärkeitä.

Minni Hiiri

Sievistelevästä, elegantista ja hieman lapsenomaisen hienostelevasta tyylistään tunnettu Minni on aito kokkari. Eikö presidentti Niinistön puoliso Jenni Haukio itse asiassa pukeudukin tismalleen Minni Hiiren tavoin?
Tupu
Lakistakinhan sen jo tietää.

Vihreät

Iines Ankka
Iines edustaa trendejä seuraavana kaupunkilaisnaisena tyypillistä vihreää. Todennäköisesti Iineksen ajatukset ovat erityisen lähellä ViNOn (Vihreät nuoret ja opiskelijat) ajatuksia, sillä hänhän selkeästi kannattaa moniavioisuutta heilastelemalla sekä Akun että Hannun kanssa.
Hessu Hopo
Jotkut pitävät Hessua liian pölhönä poliittiseen ajatteluun, mutta todellisuudessa Hessullakin on suosikkipuolue: vihreät. Erityisesti puolueen nuorisojärjestön kannanotto huumeita kohtaan on varmistanut Hessun paikan viherpiipertäjien keskuudessa. Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden mukaan esimerkiksi kannabis kuuluisi rinnastaa alkoholiin lainsäädännössä, ja tämäkös on Hopolle mukavaa kuultavaa. Kai muistatte, että hänen pihallaan kasvaa jokin epämääräinen pensas, jota syömällä hän muuttuu Super-Hessuksi?
Indiana Hopo
Aku Ankan taskukirjoissa esiintyvä seikkailija-arkeologi Indiana Hopo on lähisukulaisensa Hessun tavoin vihreä. Maapallon kulttuuriperintö ja ympäristö merkitsevät hänelle paljon. Hän on valmis suojelemaan kulttuureja ja pelastamaan luontoa, minkä vuoksi hän reissaa lentokoneteitse ja kuluneella jeepillään milloin luisuen jäätiköitä pitkin, milloin rälläillen ympäri rauhoitettuja sademetsiä.

Kommunistinen puolue

Kaino-Vieno, ”Mummo”, Ankka

Mummo Ankkaa erehdytään pitämään maanviljelijätaustansa takia keskustalaisena, mutta hänen tilaansa tarkemmin perehdyttäessä päädymme yllättäviin huomioihin. Miten hänen tilansa voi olla vieläkin pystyssä, vaikka kyseessä on vaatimaton pientila? Koneistus on jäänyt olemattomiin (ainoa maataloudessa käytettävä väline taitaa olla pihalta löytyvä traktori), lehmiäkin on vain muutama. Mummo tykkää kuitenkin kutsua sukulaisia erilaisiin talkoisiin esimerkiksi omenoita poimimaan. Todennäköisesti tämän kollektiivisuuden tavoittelu ja alkeellinen maatila viittaavat siihen, että Mummo Ankka on hakenut maanviljelysoppinsa Neuvostoliitosta. Ehkä hän tavoittelee tilallaan jonkinlaista kommuunia armoisan äiti-Venäjän esimerkin mukaan?
Hansu Hanhi
Hansu elää mukana Mummo Ankan kommuunissa oikein mielellään. Vasemmiston henkeen hän kuitenkin tyytyy pääasiassa nauttimaan siitä, mitä hänelle tarjotaan. Hansu tykkää syömisestä ja nukkumisesta. Mitäpä sitä itse ponnistelemaan liikoja, muut tekevät kyllä kaiken työn.
Neiti Näpsä
Työskenneltyään vuosikymmeniä Roope Ankan henkilökohtaisena sihteerinä vapaaehtoistyöntekijään verrattavalla palkalla epäturvallisissa työolosuhteissa, joissa voi joutua kärsimään kiukuttelevasta pomosta, olemaan tekemisissä työnantajan rahojen ryöstämisestä kiinnostuneiden paatuneiden rikollisten kanssa tai saada naamalleen posautuspommista, Sirkku Neonilla Näpsä haluaa perheensä kokoomustaustasta huolimatta uskoa, että liian rikkaiden ihmisten omaisuus on takavarikoitava kansalle.

SDP

Aku Ankka
Margariinitehtaalla ja erilaisissa pätkätöissä vuodesta toiseen töitä painava Aku kannattaa työväenpuoluetta eli sosiaalidemokraatteja. Toisinaan tuittupäissään Aku voi antaa äänensä myös vasemmistoliitolle, perussuomalaisille tai kristillisdemokraateille. Aku uskoo talouden lähtevän nousuun, kun kilpailukyky ajetaan nollaan ja sosiaaliturvajärjestelmän ylläpitämiseksi otetaan lisää velkaa velan päälle.
Pormestari Pösö
Puolueiltaan laajassa kaupungissa ollaan päädytty valitsemaan pormestariksi Piri Pösö. Sika on viihtynyt virassaan jo pitkään, ja aina vaalien alla hän jaksaa myös huolestua kannatuksestaan tehden erilaisia lupauksia, jotka eivät vaalien jälkeen johda Ankkalinnan kaupungin kehityksessä mihinkään. Tyypillinen demari siis.
Lupu
Lakistakinhan sen jo tietää.

Keskusta

Kulta-Into Pii
Aku Ankka -sarjakuvissa korostetaan usein Roopen ja Kulta-Into Piin eroavaisuuksia heidän tavoissaan hankkia omaisuutta: siinä missä Roope on pyrkinyt rehellisyyteen ja kovaan työhön, Kulta-Into on sortunut kepulikonsteihin. Näitä kepulikonsteja ovat olleet yhtä aikaa myönteinen ja kielteinen suhtautuminen vapaakauppa-alueiden kehittämiseen, kaupunkilaissijoittajien suosiminen vaikka suurin osa Kulta-Innon yhtiöiden sijoittajista on maaseudulta, flirttailu sekä vasemmiston että oikeiston kanssa ynnä muut ihmisressukoita hämäävät keinot.
Etsivä Kaasi
Ankkalinnan poliisilaitoksella työskentelevän, sikaria polttelevan etsivän Kaasin päällä on nähty sarjassa niin sinertävän, ruskean kuin vihreänkin sävyisiä etsiväntakkeja. Koska Kaasi on selvästi innokas kääntämään takkiaan, hänen täytyy ehdottomasti olla kepulainen.


Tupun, Hupun ja Lupun puoluetaustat erottaa heidän lakkinsa väristä.
Mustavalkoisessa kuvassa heitä ei kuitenkaan erota toisistaan, kuten ei siten puoluettakaan.

Hupu
Lakistakinhan sen jo tietää.

Perussuomalaiset

Mikki Hiiri

Mikki ei ehkä tule ensimmäisenä mieleen puhuttaessa Ankkalinnan persuista, mutta hänen sijaintinsa puoluepoliittisella kartalla on loppujen lopuksi ilmiselvä. Avustaessaan Ankkalinnan poliisia Mikki päätyy jostain syystä aina tulokseen, että syyllinen rikoksiin on joko Musta Pekka tai Mustakaapu. Jaaha, ja miksiköhän? No, totta kai sen takia, että kumpikin on mustia. Mikki Hiiri ajattelee, että Mustan Pekan ja Mustakaavun kaltaiset ulkomaalaiset rikolliset pitää karkottaa maasta. Jos Musta Pekka päätyy lähentelemään Minni Hiirtä, Mikki ryntää oitis ”pelastamaan” Minniä, vaikka Minni voisi modernina naisena selviytyä lähentely-yrityksistä varmasti itsekin. Tämän toiminnan taustalla on tietysti Mikin ajattelumalli: ”mustat miehet vievät naisemme”.
Simo Sisu
Ankkalinnan poliisipäällikkö Simo Sisu on yhdistetty Suomen Sisu -liikkeeseen.
Musta Pekka
Vaikka Musta Pekka onkin tummaihoinen, hän äänestää silti perussuomalaisia kokeakseen jollain oudolla tasolla siten kuuluvansa alkuperäisväestöön, vaaleaan ja kauniiseen, pyhään arjalaiseen kansaan. Musta Pekka ajattelee muutenkin, että maahanmuuttajien on ansaittava paikkansa maassa tekemällä töitä. Ja hänhän tekee, tosin rikoksia! Pekan huippuhetki oli perussuomalaisten vaalivoiton aikaan päästä halaamaan rasistiksi haukuttua persua. Joku saattaa sanoa Mustaa Pekkaa ”Soinin tyhmäksi neekeriksi”, mutta kyllä Pekka tietää, että hänen halaama idolinsa on vain ja ainoastaan maahanmuuttokriittinen, ei rasisti. Ei ei.

RKP

Kroisos Pennonen
Ankkalinnassa asuva hienostoporvari pukeutuu muita ankkoja tyylikkäämmin ja on syntynyt kultalusikka suussa. Mahdollisesti jopa kirjaimellisesti. Koska väite suomenruotsalaisesta eliitistä ei ole myytti, Pennonen on selvä RKP:läinen. Tiesittekö, että hänen oikea nimensä on Gråisås Pengarsson?
Roope Ankan hovimestari von Ankenström
Voi olla, että Roope Ankan hovimestarina toimivan von Ankenströmin olisi kannattavampaa äänestää vasemmistoa, jota hänen oikeutensa kiinnostaisivat. Voi olla, ettei oikeistolainen pienporvaripuolue välttämättä aja nälkäpalkalla työtä tekevän hovimestarin etuja, mutta von Ankenström äänestää silti RKP:tä, onhan hänellä itsellään hieno, ruotsinkielinen sukunimi. Ja onhan kyseisen puolueen äänestäminen aika kova statussymboli.

Sitoutumattomat

Hannu Hanhi
Hannu Hanhi ei ole kovinkaan yhteiskunnallisesti aktiivinen persoona. Joka vaaleissa hän vain menee äänestyskoppiin ja valitsee umpimähkäisesti jonkun ehdokkaan vaalilistalta silmät kiinni pitäen. Hänen äänestämänsä ehdokkaan puolue on kyseisten vaalien voittaja.

---

Teksti ei mahtunut kokonaisuudessaan Galtsuun. Kokonaisuudessaan teksti blogissani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/01/nain-ankkalinna-aanestaa.html

// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/01/nain-sinakin-saat-pillua.html

Opettaja innostuu avaisemaan tietokoneeltaan Youtuben. Hän alkaa soittaa mieleistään musiikkia: Esko Rahkosta. Luokkaan leviää kiusaantunut tunnelma, kun opettajan ja oppilaiden musiikkimakujen välillä paljastuu olevan luultua syvempi kuilu. Opettaja ei osaa lukea tilannetta, joten musiikin hiljentämisen sijaan hän laittaa sitä jopa kovemmalle. Oppilaat katsovat vaivaantuneina toisiaan ja toivovat Rahkosen kakomisen olevan jo ohi.

Kuulostaa radikaalilta, mutta oheinen kuvaus voi olla totta vielä 2010-luvun lukioissa. Myös omilta yläaste- ja lukioajoiltani on jäänyt mieleen muun muassa tilanne, jossa opettaja on tyrkyttänyt musiikkimaailmankatsomustaan oppilailleen esimerkiksi Lauri Tähkän muodossa. Tämä on tapahtunut, vaikkei tunnin aihe liittynyt Lauri Tähkään eikä hänen ns. musiikkiinsa millään tavoin. Se on ollut oppilaiden tietoista käännyttämistä. Vaikka Suomessa kansalaisella on oikeus omaan musiikkimakuun, yhä edelleenkin iskelmän ja muun humpan asema on kiistaton.

On aika tehdä jotakin asialle: vaadin musiikin kuuntelemisen ja musiikkimakunsa esittelemisen täyskieltoa kouluihin!

Aikamme monikulttuurisessa maailmassa ihmisten mieltymykset ovat pirstoutuneet. Youtuben, Spotifyn ja muiden internet-palvelujen ansiosta erilaiseen kuunneltavaan on helppo tutustua. Itse rakastan itäeurooppalaista tanssimusiikkia, kokeilevaa taidepoppia, jazzia ja bluesia, mutta toisen kuuntelutottumukset voivat ulottua esimerkiksi reggaeen, heavy metaliin ja arabialaiseen kansanrunouteen. Siten voidaan sanoa, että yksipuolisten iskelmähumppien valtakausi suomalaisissa kouluissa on ohi.

Musiikki kouluissa on historiallinen jäänne ajalta, jolloin suomalaiset kuuntelivat samoja kappaleita. Näin ei ole enää. Minusta opettajan kuuluu pitää musiikkimakunsa henkilökohtaisena, yksityisenä asianaan. Sitenpä opettajan on parempi saksia Chisun fanipaidan kirjaimet irti ja repiä Frederikin juliste pois luokkahuoneen seinältä. Sama koskee myös oppilaita: koska kyseessä on oma, henkilökohtainen vakaumus, se täytyy pitää samoin piilossa: ei rokkibändien fanipaitoja, ei raptähtien lainauksia puheessa, ei biisien soittamista puhelimella. Jos musiikkia soittaa ääneen, koululaiselle voisi antaa jälki-istuntoa.

Ongelmallisinta on ottaa huomioon ihmiset, jotka eivät kuuntele musiikkia. Eräässä tutkimuksessa noin viisi prosenttia vastaajista kertoi, ettei itse asiassa edes pidä musiikista. Wikianswers arvioi, että noin 10% teineistä ei kuuntele musiikkia. En tiedä, onko arviossa luultu, että esimerkiksi Euroviisut tai James Blunt olisivat muka musiikkia, mutta joka tapauksessa kyseessä on merkittävä vähemmistö. Vaikka noin moni ei kuuntele musiikkia, he joutuvat silti kestämään toisten veisuja. Heidän huomioon ottamisensa voi olla haastavaa, mutta se on joka tapauksessa tarpeellista.

Olisi toivottavaa, etteivät muut oppilaat täyskiellon tullessa kuuntelisi musiikkia edes korvanapeilla tai kuulokkellta. Kuulokkeet toimivat usein musiikin, sävelten symbolina, mikä julkisesti esille asetettuna voi loukata niitä, jotka eivät kuuntele. Samoin voisi olla hyvä, jos kauittimet poistettaisiin luokista. Mikäli niitä tarvittaisiin esimerkiksi jonkin oppimisen kannalta tärkeän äänen (kuten historiadokumentin) takia, ne voitaisiin asentaa siksi aikaa takaisin. Ainakin kauittimet voitaisiin peittää, etteivät ne olisi muistuttamassa iskelmähöpötyksien (ja musiikin yleensäkin) valta-asemasta. Näin kukaan ei loukkaannu.

Koska musiikki kuitenkin kuuluu kulttuurimme, musatuntien tilalle voitaisiin tuoda jonkinlainen yleinen musiikkitieto. Tyhjänpäiväinen kitaran rämpyttäminen, pianon pimputus ja nokkahuiluun räkiminen jäisivät pois, ja oppilaille opetettaisiin perusfaktat musiikista teoriatasolla. Oppilas saisi tietää sävelet, melodiat, sanoitusten taiat ja kaiken tarvittavan. Jokaista genreä ja soitinta käsiteltäisiin tasapuolisesti. Tunneilla kunnioitettaisiin myös niitä, jotka eivät kuuntele: asiasta kerrottaisiin ja todettaisiin, että se on täysin hyväksyttävää.

Suomalainen yhteiskunta kasvattaa jäsenensä kuuntelemaan musiikkia pienestä pitäen. Vauva kastetaan virsiä veisatessa ja sitten cd-rompulla raikaa Titi-nalle. Pikkutytöille on tarjolla isacellioteja ja justinbiebereitä. Teinit luukuttavat omia artistejaan. Cheekin kuulemiselta ei voi välttyä, yrittipä kuinka paljon tahansa (ja minä olen yrittänyt!).

Nyt tälle toiminnalle on aika panna piste. On aika vaatia kouluihin täydellistä hiljaisuutta musiikkimaunvapauden nimissä!

---

Ps. Teksti on huumoria ja pyrkii parodisoimaan aikamme mielensäpahoituskeskustelua.
http://wiki.answers.com/Q/What_percent_of_teens_listen_to_music?#slide=2
http://www.smartgirl.org/reports/2226868.html

// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/01/musiikille-tayskielto-kouluihin.html

"Teillä on monilla varmasti mielessänne opettajaanne liittyviä kysymyksiä, joten vastataan niihin nyt ensiksi. Ei, minulla ei ole minkäänlaista varsinaista pätevyyttä tähän hommaan. Ei, en ole homo, ja kyllä, olen sinkku." [vinkkaava silmänisku]

Aloitin oheisilla sanoilla viikko sitten pitämäni äidinkielen oppitunnin entisessä lukiossani – oppilaan sijasta olin tällä kertaa päässyt opettajan asemaan. Mitäs sitä nyt mitään akateemisia tutkintoja suorittamaan, suoraan töihin vain!

Joskus minusta tuntuu, että olen työurallani kuin Aku Ankka: päädyn kokeilemaan kaikenlaista työtä ilman muodollisia koulutuksia. Olen vuoden sisään ollut siivoamassa sairaalaa, olen alastonmalleillut ja joulun alla olin vielä postityöntekijänäkin. Nyt sain ainutlaatuisen tilaisuuden kokeilla äidinkielen lehtorin elämää wanhalla lukiollani yhden päivän ajan.

Opettajien sijaisuuksia myöntäessään lukioiden on otettava huomioon ensimmäiseksi tarjolla olevat opettajat ja opiskelijat (esimerkiksi historiaa opiskeleva voi toimia historian lehtorin sijaisena), mutta toisinaan sijaisen saaminen lyhyellä varoitusajalla voi olla haasteellista. Tällöin lukiot voivat mahdollisesti pestata aiemmin valmistuneita oppilaitaan lyhyisiin sijaisuuksiin. Oikeastaan kyseessä on aika nerokaskin ratkaisu – opit ovat vielä tuoreessa muistissa, eikä parin vuoden sisällä omasta valmistumisesta ehdi yleensä tapahtua suuria muutoksia opetussuunitelmissa. Muutama tuttuni on tiettävästi samoin päässyt tekemään sijaisuuksia omissa lukioissaan eri puolilla Suomea, joten tapa lienee kohtuullisen yleinen.

Olin jo marraskuussa 2013 käynyt juttelemassa sijaisuuksien mahdollisuudesta lukioni uuden rehtorin kanssa, vienyt hänelle ansioluetteloni ja vilauttanut koulu- ja ylioppilasarvosanojani. Vaikka en pitänyt chäänssejäni mitenkään valtavina (kuitenkin sijaiseksi pätevämmän opettajan tai oppilaan löytäminen on todennäköistä), ajattelin kuitenkin yrittää – kannattaahan työtä hakiessaan uskaltaa heittäytyä ja kokeilla kaikenlaista. Kerroin lisäksi, missä aineissa minulla olisi tarpeeksi annettavaa oppilaille. Näiksi oppiaineiksi arvioin äidinkielen, historian, yhteiskuntaopin, psykologian ja biologian, jotka ovat vahvuuksiani ja joissa tietomääräni ylittää paikoin lukion oppimääränkin.

Viimein tilaisuus opettamiseen koitti. Olisin voinut saada jopa kolmen päivän sijaisuuden, mutta valitettavasti vain yksi päivä kävi muiden töiden takia. Tiistaina 14. tammikuuta kävelin lukiolleni ensimmäistä kertaa osana henkilökuntaa. (Jatko-opintojasi pohtiva yhdeksäsluokkalainen, tule sinäkin Siilinjärven lukioon – kolmen vuoden kuluttua olet jo opettamassa!)

Kaksi oppituntia sisältävä päivä alkoi toisen vuositason ryhmällä. Käsittelin tunnin aikana kirjallisuuden tyylikausia, romantiikkaa ja realismia. Käytettävissäni oli onneksi valmis diaesitys, joten minun ei tarvinnut nopealla varoitusajalla ruveta säheltämään kasaan mitään omaa materiaalia. Tunnin aikana selostin diat läpi täydennellen niitä omilla huomioillani: onnekseni jotkin romantiikan ajan klassikkoteokset olen tullut lukeneeksi, samoin realismin merkittävistä venäläiskirjailijoista (mm. Gogol ja Dostojevski) useimmat ovat minulle tuttuja. Toisella tunnilla erittelimme Pekka Haaviston puheen argumentointia eli teimme argumentaatioanalyysin. Lisäksi omistin lopputunnin kirjoituksista puhumiselle: kerroin omia pohdintojani eri aihealueiden tärkeydestä ja siitä, kuinka suhteellisen helppoa äidinkielestä on saada halutessaan laudatur.


Kansankynttilä, auktoriteetin huipentuma, lähes pätevä äikänmaikka työympäristössään. Kuvan otti innokas oppilaani Maiju, joka ei edes kurssille varsinaisesti kuulunut, mutta halusi tulla kuuntelemaan vierailevaa luennoitsijaa.

Opetustyyliltäni huomasin olevani rento ja hieman piikittelevä pallonhukkaaja. Pyrin lisäämään varsinaiseen asiaan (ainakin minusta) mielenkiintoisia faktoja. Esimerkiksi romantiikan ajan satujen raadollisuudesta puhuessa mainitsin, ettei Andersenin alkuperäisessä sadussa merenneito koskaan saa prinssiään, vaan muuttuu vaahdoksi meressä, ja ettei alkuperäisissä tarinan kuvituksissa merenneidoilla nähdä Disney-elokuvien tapaan lapsellisia simpukkarintaliivejä. Koska oppilaita ei näyttänyt viittaaminen hirveästi kiinnostavan, pommitin kysymyksilläni satunnaisesti istumajärjestyksestä valitsemiani oppilaita: "Paavo, mitä ajattelet tämän puheen tehokkuudesta? Loiko se sinussa uskoa suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuteen?"

Koska tunsin monet oppilaat entuudestaan, opettajan auktoriteettini ei ehkä ollut aivan täydellinen. Samoin uskalsin vitsailla oppilaille tavallista opettajaa rohkeammin. "Mie ajattelin sun olevan sellainen innokas hikke mutta siehän oletkin pahin kaikista kun pyydät päästä pois tunnilta jo varttia ennen sen loppumista!" Oli oikeastaan huvittavaa huomata, että etenkin abeista eniten uskalsivat tunnilla pulista juuri läheisimmät tuttuni.

Luokan edessä heiluminen ei itsessään ollut jännittävä tilanne, mutta jälkikäteen työpäivän jälkeen olo tuntui, että olisin voinut antaa enemmänkin. Pari hyvää kysymystä tai mielenkiintoista juttua olisi voinut vielä kertoa, mutteivät ne muistuneet luennoidessa mieleen.

Opettajan elämän kokeileminen oli huippuhauskaa – ehkäpä sitä voisi harkita tekevänsä jopa tulevaisuudessa ihan oikeasti elääkseen. Työn etuja on kiinnostavuus, nuorten persoonien tapaaminen ja oikeus tietynlaiseen boheemiuteen: koulumaailma ei aseta työntekijöilleen yhtä tarkkoja ulkonäkövaatimuksia kuin esimerkiksi konservatiivinen sairaalamaailma. Tässä hommassa on lisäksi oikeus olla luova. Viime kuukausien aikana taidemallina ja lehtorisijaisena saadut kokemukset koulumaailmasta työympäristönä ovatkin monta kertaa sairaalamaailmaa mieluisampia.

Oppituntien lopuksi oli hienoa nähdä työni tulokset. Abit kiittelivät erityisesti tunnin lopuksi kirjoituksiin annettuja vinkkejä, eli ainakin jotain oli jäänyt käteen. Kakkosvuositasolaisia kuulustellessani eräs oppilas osasi kertoa realismin ankeudesta verrattuna romantiikkaan.

Eräs oppilaista muisti Pienen merenneidon simpukkarintaliivit. Siihen tunti olikin hyvä lopettaa.

---

// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/01/opettajana.html

Katoavaista on kauneus
muistot häipyy hämärään
Lyhyt on matkas maailmassa
mut sun fotot jää elämään

Ota kuva tästä hetkestä
Todisteeks tilanteesta jonka unohdat
Ota kuva tästä hetkestä
Kuinka olit joskus elävä ja ah-niin-ihana
Ota kuva tästä hetkestä

Nauti siitä mitä saat
huominen huono olla voi
Et voi tietää vaik
kuolinkellot sul silloin jo soi
Vain silmänräpäys
ja kaikki on pois

Kuvasi sun
Suurimmat jäljet
Jotka tänne pystyt jättämään
Ei sun kyyneleet ei sun tarinat
Koskaan yllä siihen
Mi pystyt kameran ees tekemään

Ota kuva tästä hetkestä
Sillä lyhyt on aika tääl vieraillessa
Ota kuva tästä hetkestä
Todisteeks et oot ollut olemassa

Ota kuva tästä hetkestä

---

// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/01/ota-kuva-tasta-hetkesta.html

Joka tammikuu yhä useammat suomalaiset ja etenkin suomalaisnuoret sortuvat niin sanottuun tipattomaan tammikuuhun, jonka tarkoituksena on viettää koko tammikuu juomatta alkoholia. Tipattoman tammikuun perustelut ovat usein terveydellisiä ja eettisiä: yhä useammat haluavat antaa maksalleen edes yhden kuukauden pituisen breikin ja lisäksi näyttää, että ilman viinaakin voi muka olla hauskaa. Todellisuudessa tipaton tammikuu on kuitenkin pahempi huijaus kuin LU Jaffa -keksipakettien uudistus – tippa ei tapa, mutta kokonainen tipaton kuukausi voi koitua ihmiselle jopa hengenvaaralliseksi.

Tohtori Madand Krezi raottaa tipattoman tammikuun haitallisia terveysvaikutuksia:
- Merkittävin tekijä on, että yksilön sosiaalinen elämä kärsii. Alkoholi on loistava syy kokoontua yhteen viettämään aikaa. Mikä voisi olla parempi vaihtoehto kuin korkata frendien kanssa muutama bisse perjantai-illan kunniaksi?

Krezi varoittaa, että tipattoman tammikuun kaltaiset tuhoisat trendit voivat jopa lisätä huumeiden käyttöä. Kun kaveriporukalla ei voidakaan enää nauttia yhdessä olutta, yhdessäolon syyksi tarvitaankin kovia huumeita.
- Tiedän tapauksia, jossa alkoholin sijaan on ruvettu käyttämään huumausaineita, kuten kannabista, kokaiinia, jopa heroiinia ja Kimbleäkin! Krezi kertoo huolestuneena.

Muitakin negatiivisia vaikutuksia alkoholittomuudella esiintyy. Krezi mainitsee merkittävimpinä fyysisenä oireena maksan toiminnan: kun maksa ei saakaan päivittäistä kaljalavallistaan, se voi laiskistua ja toiminta voi heiketä.
- Alkoholin käytöllä tiedetään olevan hyödyllisiäkin terveysvaikutuksia. Niistä ei kuitenkaan puhuta, sillä valtiovalta haluaa pilata kaiken hauskan!

Muiksi ongelmiksi Krezi mainitsee lisääntyvän ahdistuksen ja unettomuuden.
- Kyllä minua ainakin alkaa nukuttaa hyvin, kun juon illan päätteeksi laadukasta Kontion nelosolutta. Sitä on saatavilla kaikissa Suomen Alkoissa ja vähänkin itseään kunnioittavissa ravintoloissa, Krezi kertoo käyttäen itseään esimerkkinä ja naukaten pienen hömpsyn työpöydällään kauniisti kuplivasta, kultaisesta kaljasta kimmeltävästä Kontion kolpakostaan.


Nämäkin kaljat jäävät juomatta tipattoman tammikuun takia.

Kontio-konsernin toimitusjohtaja ja Suomen Yhdistyneiden Panimojen Liiton puheenjohtaja Bjorn "Otso" Wellgoes ihmettelee puheita tipattomasta. Hän kauhistelee ilmiön kasvanutta suosiota ja on tyrmistynyt etenkin kuultuaan, että erityisesti nuorten keskuudessa alkoholiton kuukausi on suositumpi vuosi vuodelta.
- Eivätkö nykynuoret ymmärrä ollenkaan, mihin tällainen kehitys tulee johtamaan? Vähemmän juotua olutta tarkoittaa vähemmän tapahtunutta kulutusta, mikä johtaa kansantalouden kasvun hidastumiseen!
Wellgoes epäilee, etteivät nuoret ymmärrä markkinatalouden toiminnasta mitään.
- Nyt meneillään on taantuma. On aika kuluttaa, jotta kansantalouden pyörät saadaan jälleen pyörimään.
Alkoholin käytön vähentymisestä koituvat säästöt ovat Wellgoesin näkökulmasta ongelma. Lisäksi hän arvelee, että tipaton vähentää nuorten tarvetta lähteä ulos ravintoloihin. Omaisuuden säästäminen voi johtaa passivisoitumiseen. Wellgoesin mukaan tipaton tammikuu luo tilaa oleskeluyhteiskunnalle. Hän haluaakin, että nuoret eivät jää vain kotiin makaamaan.
- Menkää vittu kaljalle.
Omakohtaisena suosikkinaan Wellgoes pitää Kontio-konsernin uutta kolmosolutta Mesikämmen, jota on maustettu hieman hunajalla. Se antaa oluelle pehmeän ja täyteläisen maun.

Suomen Oluttotaalikieltäytyjien puheenjohtaja vastaa nasaalisella äänellään puhelimeen. Nipsu Jänönen puolustaa julkisuudessa tipatonta tammikuuta. Hän on myös avoimesti homoseksuaali, kommunisti ja vegaani.
- Ei joka kuukausi tarvitse juoda! Jos ihmiset vain kokeilisivat, oluellekin löytyisi monia paljon terveellisempiä ja eettisesti parempia vaihtoehtoja. Esimerkiksi soijasta saatava uute on lähes yhtä herkullista kuin [Kontion taivaallinen] olut. Pidän myös kengänpohjasta puristetusta yrttiteestä, toinen suosikkini.

Ongelmallista voi kuitenkin olla, ettei kummallakaan Jänösen mainitsemalla juomalla pääse humalaan – eihän niissä ole edes alkoholia!
- Tärkeintä ei olekaan päihtymystila, vaan se, että saa huomiota erilaisilla elämäntavoillaan, Jänönen selittää.
Jänösen mukaan kansantalous ei päätöntä räkäkännäystä tarvitse. Täytyy löytää uusia keinoja, miten suomalaista kansantaloutta voitaisiin saada kasvuun.
- Voisiko esimerkiksi olla mahdollista, että tilaamme Afrikasta hedelmiä, viipaloimme ne valmiiksi täällä ja myymme kalliimmalla Amerikkaan, Jänönen pohdiskelee.

Bjorn "Otso" Wellgoes tyrmää täysin Jänösen pohdiskelut.
- Entä kansantalous? Ymmärtääkö Jänönen siitä mitään? Tuskin! Minä tiedän näistä asioista kuule jotain. Joka päivä on hyvä olutpäivä. Minun mieltäni ainakin lämmittää, että kotiin tullessani voin maistaa uutta Kontion luomuolutta nimeltä "Karhunkynsi", jota on saatavilla vain rajoitettu, 7.500.000 kappaleen erä. Kansatalouden moottori tarvitsee kaljaa polttoaineekseen. Tuollainen toiminta rapauttaa yhteiskuntaa!

Pyydettäessä Jänöseltä vastausta Wellgoesin kritiikkiin, hän toteaa tässä taas kerran nähtävän, ettei "Wellgoesin kaltaisten kanssa vaan voi keskustella".
- Jänösellä taisi mennä pupu pöksyyn, Wellgoes arvioi asiasta kuultuaan.

Sovittelevana ja ratkaisukeskeisenä bisnesnerona tunnettu Wellgoes on kuitenkin valmis kompromisseihin, toisin kuin lapsellinen Jänönen.
- Meillä on monenlaista olutta tarjolla. Jopa Jänösen kannattaisi muistaa, että olut on kasvikunnan tuote. Homokommunisteille meiltä löytyy esimerkiksi ainutlaatuinen jouluolut "Punainen sateenkaari", jonka luulisi kelpaavan hänellekin.


Nämäkin tölkit jäävät tyhjentämättä ja palauttamatta kauppoihin tipattoman tammikuun takia.

Lääkäri Madand Krezi yhtyy Wellgoesiin.
- Mitä vielä odotat? Ratkea ryyppäämään jo tänään! Jos aamulla on paha olo, sen sammuttaa tasoittava Kontion kalja!

On siis täysin selvää, että tipaton tammikuu on naurettava trendi, joka vain tuhoaa ihmisen terveyden ja lisäksi heikentää kansantaloutta. Tohtori vahvistaa väitteen.
- Näin on! Minä lähden ostamaan mäyräkoiran heti vuoroni jälkeen. Kippis ja kulaus, tai kuten meillä täällä Valko-Venäjällä sanotaan, "pryvitannia i hlytok"!

---

// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/01/ei-tippa-tapa-mutta-tipaton-kyllakin.html

Nokia 3310 heräilee tyynenä 12-vuotissyntymäpäivänsä aamuna olohuoneessamme ja katselee kohti tulevaa vuotta.

Paljon onnea vaan
Paljon onnea vaan
Paljon onnea mun kaunis Nokia 3310
Paljon onnea vaan <3

Tänään rakas kännykkäni juhlii 12-vuotissyntymäpäiväänsä!

Takana oleva vuosi on sujunut jokseenkin tasaisesti, vain viimeisen parin kuukauden aikana on esiintynyt jonkinasteista bugausta: 3310 on kuvitellut olevansa latauksessa, vaikkei olisikaan (ja sitten valittanut latauksen epäonnistumista). Samoin kaksi näppäintä on ollut aika ajoin jumissa. Nämä pienet ongelmat ovat todennäköisesti jälkioireita viime lokakuun alkupuolelta, jolloin elettiin kriisiaikoja. Olin entisen seurustelukumppanini kämpillä. Hänen koiransa sattui kusemaan sisälle ja osa kultasateesta roiskui myös puhelimeni päälle. 3310 tilttasi totaalisesti. Ehdin jo pelätä pahinta, mutta asetin pikkuiseni lataukseen ja kuivasin roiskeet varovaisesti kuivalla talouspaperilla. Noin neljän tunnin kuluttua puhelin heräsi taas eloon, ja uskalsin sen myötä pyyhkiä sen hygieniasyistä kostealla talouspaperilla. Loppu hyvin, kaikki hyvin, vaikka kahdessa näppäimessä ongelmia onkin tuosta päivästä lähtien ollut.

Kesällä uutena sekoiluna puhelimeen ilmestyi välkkyvä tekstiviesti. Olin heinäkuussa kuskina ja naureskelin tekstiviestitse kaverilleni Sallalle, kuinka humalassa eräs kuskattavistani onkaan. Kyseisen henkilön aiemmin illalla nähnyt Salla pisti viestin "You don't say... :D", jossa vain ensimmäinen sana "You" näkyy koko ajan – muut sanat ja merkit välkkyvät. Toista kertaa vastaavaa ei ole tapahtunut, mutta tekstari on tallessa ja avatessa se alkaa välkkyä vielä nykyisinkin.

Tuleva vuosi asettaa 3310:lle uusia haasteita. Luvassa on todennäköisesti liittymän (ja siten SIM-kortin) vaihto. Lisäksi veteraaniluuri ansaitsee hemmottelua, joten ajattelin ostaa uuden akun, onhan edellisen ostosta jo kolme vuotta.

Viime vuosina olen saanut huomata, että ensimmäistä kertaa minusta oikeasti tuntuu, että kapulani olisi jäämässä kehityksen jalkoihin: älypuhelimiin saatavat tekstiviesti- ja soitto-ohjelmat, joilla voi viestiä ilmaiseksi internetin kautta, ovat jotain, mihin puhelinvanhus ei kykene. Joka tapauksessa, siinä missä monet jotkut aikansa eläneet kännykät (kuten aikoinaan suositut simpukkapuhelimet tai värinäytölliset pikseli-Nokiat) ovat jo haudassa, niin 3310 porskuttaa edelleen.Toivottavasti porskuttaa jatkossakin.

HÄN ottaa onnitteluja vastaan! ^^

// http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/01/happy-birthday-to-you.html

Kohukauhutar Johanna Tukiaisen nuorempi sisko Julia Tukiainen löytyi kuolleena kotoaan viime joulukuussa. Tapaukseen ei epäillä liittyvän rikosta, vaan tiettävästi Jullen kuolema liittyy hänen sairastamaansa tyypin 1 diabetekseen, joka oli pahentunut syksyn aikana. Vakava diabetes yhdistettynä alkoholismiin ei ollut terveydelle hyväksi. Siirappinen glamour ja sokerjtaati eivät nähtävästi matchaa yhteen kovinkaan hyvin.

Maailma tulee muistamaan Julian. Noh, ainakin hänen siskonsa, vähintään. Miksei Jullelle ole tehty omaa Wikipedia-artikkelia?

Koska olen sivunnut kirjoituksissani vuosien varrella Tukiaisia usein (viime vuonna muun muassa ehdotin Johannaa seuraavan vuoden Euroviisu-ehdokkaaksi ja järjestin penkkarikysymysteni pohjalta kootun Tuksu-tietovisan), koen tämänkin aiheen nostamisen tärkeäksi. Vaikka tämän kirjoituksen alussa heitinkin pientä läppää, kuolema (myös glamour sellainen) on vakava asia.

Suhteeni Tukiaisiin – tai no, Tukiaiseen, jäljellä on enää Johanna – ai niin, Jasmine lisäksi, mutta hei, se on ihan nobody – on varsin ristiriitainen. En tiedä, pitäisikö itsepetoksessa elävää ja ulkonäöstään liikoja luulevaa naikkosta vihata vai rakastaa. Voiko Tuksun kaltaiseen ilmiöön suhtautua vakavasti vai ainoastaan nauraen? Jollain tasolla olen vuosien varrella jopa tykästynyt Tukiais-siskoksiin: heidän elämänsä kaikessa kaoottisuudessaan on ollut minulle jonkinasteista viihdettä. Huonot biisit, henkimaailmaa koskevat selitykset, mauttomat tanssiesitykset... Ne kaikki ovat aiheuttaneet sääliä ja joskus jopa tuntuneet hieman ikäviltäkin, mutta valehtelisin, ellen myöntäisi sitä tosiasiaa, että mitä useimmiten ne ovat nostaneet myös hymyn huulelleni. Heitä kohtaan voi tuntea jopa sympatiaa.

Jollain tasolla olen aina ajatellut, että tämä viihde olisi kuitenkin koska tahansa siskosten lopetettavissa. Olen monesti ajatellut, että joskus niin tulee vielä tapahtumaan. Itse asiassa uskoin aina, että nimenomaan Julia olisi se, joka selviää. Uskoin aina, että Julia olisi heistä kahdesta se, joka pääsisi pois glamouroravanpyörästä, pois loputtomien bileiden ja itsensä nolaamisten noidankehästä. Johanna ehkä romahtaisi lopullisesti, tulisi murhatuksi, sekoaisi aiempaakin pahemmin tai mitä tahansa mitä luovinkaan mainosalaa opiskeleva hipsteri pystyisi ikinä keksimään, mutta uskoin joulukuun seitsemänteentoista päivään asti, että Julia olisi se, joka selviäisi. Hän kävelisi pois tilanteesta voittajana.

Nyt Julia on kuollut. Ehkä hän silti on jollain tasolla voittaja: mahdollisesti ensimmäistä kertaa hänet otetaan vakavasti. Ehkä hän lähti ajoissa, ennen kuin hänen isosiskonsa tarina etenee vielä surullisempaan suuntaan.

"Tässä on mun taulu, minun maalaama tauluni. Siinä lukee että 'HYPPÄÄ, OTAN SINUT KIINNI'."

Lepää rauhassa Julle. <3

// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/01/rest-in-peace-julia-tukiainen.html

Yleensä ihmiset täyttävät internetissä tylsiä "raksi ruutuun" -testejä, joissa kysellään itsestäänselvyyksiä lähtien täyttäjän ruokatottumuksista ("[x] olen syönyt perunamuussia") puhelimen käyttöön ("[x] olen saanut tänään tekstiviestin").

Tämä testi ei ole sellainen testi. Tässä jo parin raksin saaminen on kova saavutus.

Täytä oheinen testi. Jos saat rakseja, et saa mitään hienoa titteliä, mutta todennäköisesti jo yksi raksi saattaa vaatia selitystä. Kaikki 50 juttua ovat tapahtuneet oikeassa elämässä jollekulle, joko testin alkuperäiselle kirjoittajalle tai hänen kavereilleen.

[] Olen saanut kuulla yllättäen äidiltäni perhejuhlassa minun ja sisarusteni olevan kaikkien vahinkolapsia.
[] Olen herännyt aamulla kotoani ja lattiallani on lojunut itselleni täysin tuntemattoman naisen vaatteita. Soitettuani kaikki edellisiltana tapaamani kaverit läpi olen varmistunut, etteivät vaatteet kuulu kellekään heistä. Ai niin, tämä on tapahtunut kahdesti.
[] Olen ollut harrastamassa seksiä säätöni kanssa, jolloin paikalle on ilmestynyt kaverini, joka on ruvennut katsomaan touhuiluamme ja ”tarkastamaan tekeekö se nyt oikein”. Asian edettyä kinasteluksi riita päättyi, kun äitini syöksyi huoneeseen ja raahasi vastustelevan kaverini pois.
[] Olen käynyt pitkänpuoleisen keskustelun oman peilikuvani kanssa.
[] Olen kävellyt kotiin kolmelta yöllä ulkona, housujeni napit auki ja sukupuolielimeni esillä, siinä toivossa että joku ottaisi minulta suihin.
[] Olen vienyt baarissa tapaamani humalaisen autokouluopettajani ajelulle, jonka aikana opettajani ehdotti suudelmaa ja lähenteli minua.
[] Olen kuullut leviteltävän huhua, jonka mukaan luokkalaiseni haluaisi panna minua rintojeni väliin.
[] Olen paskantanut kondomiin ja heittänyt sen naapurin pihalle.
[] Olen saanut suuseksiä prostituoidulta, joka on ilmoittanut pian homman aloittamisen jälkeen yhdynnän olevan tuplasti suuseksin hintaista. Poistuin tilanteesta lompakko tyhjänä.
[] Olen yllättäen huutanut ääneen kaupassa ”TÄÄLLÄ ON VITUN TYLSÄÄ” ja poistunut paikalta.
[] Olen ollut töissä kioskilla, jonne asiakkaaksi on ilmaantunut vanha mies, joka on antanut meille itse kirjoittamansa painetun kirjan, johon on lisännyt ”kioskin tytöille” omistetun seksikohtauksen.
[] Olen käynyt kaupassa kylpytakki päälläni, kylpytakin alla minulla tosin oli juhlavaatteet.
[] Olen ajanut manuaalivaihteista autoa avattu maitopurkki kädessäni.
[] Olen lähtenyt työpäivän päätteeksi asiakkaideni kanssa saunomaan.
[] Olen maannut laiturinnokassa aamuviideltä täysin ilman vaatteita ottaen rajatonta rusketusta.
[] Olen meinannut syödä sydämenmuotoisen saippuapalasen, koska luulin sitä keksiksi.
[] Olen huomannut pukukopissa asioidessani kuukautisteni alkaneen etuajassa. Kaverini oli onneksi viereisessä sovituskopissa, joten hän sujautti minulle koppien välisen seinän alta tamponin. Vahinko oli kuitenkin ehtinyt jo tapahtua, ja se näkyi valkoisissa farkkushortseissani poistuessamme liikkeestä.
[] Olen esittänyt bussissa olevani raskaana, jottei minun tarvinnut antaa istuinpaikkaani vanhukselle.
[X] Olen saapunut kaverini luokse ja alkanut tiskata hänen keittiössään likaisia astioita aamukuudelta.
[] Olen alkanut käyttää dyykkaamiani luontaistuoteunilääkkeitä.

[] Olen nukkunut kolme kuukautta riippumatossa omassa olohuoneessani.
[] Olen juossut keskellä päivää yliopiston kampuksen ympäri talvella alasti.
[] Olen viettänyt aikaa poikaporukassa, jonka jokaista jäsentä eräs henkilö oli luullut tytöksi.
[] Olen saanut baarissa tiedusteluja vastakkaisen sukupuolen edustajalta siitä, milloin ”hormonihoitoni” alkoivat. Hän ei suostunut millään uskomaan, etten ole transsukupuolinen.
[] Olen yrittänyt avata kynsiliimapurkkia, mutta epäonnistuttuani pyytänyt saksalaista vanhusta avaamaan sen minulle, ja hänen epäonnistuttuaan samassa yrityksessä hän antoi minulle korvaukseksi suklaapatukan.
[] Olen uinut kaupungin keskustan koristealtaassa vaatteet päälläni.
[] Olen hävittänyt kotiini kahdeksan dildoa eikä minulla ole minkäänlaista aavistusta niiden nykyisestä sijainnista.
[] Olen ottanut koulun ruokalassa jälkiruokakuppipinosta yhden kupin, ja tämä sai aikaan sen, että pino kaatui kaataen samalla myös muut pinot mukanaan.
[] Olen asioinut monimutkaisen keskustelun myyjän kanssa, jossa minä kyselin asioita suomeksi ja myyjä vastasi aina viroksi.
[] Olen laittanut käytetyn pikkuhousunsuojasiteeni postilaatikkoon, joka sattui olemaan satunnaisesti matkani varrella.
[] Olen pessyt hampaani lihaksien rentouttamiseen tarkoitetulla Ice Power –kylmägeelillä.
[] Olen ollut kahden henkilön kanssa autoilemassa, kunnes näille kahdelle henkilölle on tullut keskenään niin paha riita, että paikalle tarvittiin poliisin apua. Poliisi pidätti ja vei kummatkin mukanaan, ja huomasin auton olevan lukossa ja avaimien olevan toisella heistä. Onneksi paikan päälle osui joku tyyppi, joka sai ovet auki ja auton käyntiin.
[] Olen kourinut tuntemattomia nuoria naisia Star Wars –hahmoksi pukeutuneena.
[] Olen pessyt hiukseni kananmunalla.
[] Olen löytänyt itselleni seurustelukumppanin Habbo Hotellista täysi-ikäisyyden kynnyksellä.
[X] Olen murtautunut kaverini asuntoon ikkunasta viedäkseni hänen keittiöönsä Muumi-limpparia.
[] Olen saanut sisarukseni Facebookin käyttööni hänen unohdettuaan sen auki ja laittanut hänen tunnuksillaan kaveripyyntöjä potilaille mielisairaalasta, jossa hän on työskennellyt laitoshuoltajana.
[] Olen tunnustanut sisarukselleni kylmänviileästi vihaavani Tuure Kilpeläistä.
[X] Olen saanut pizzeriassa elohiiren kulmakarvoihini, minkä myötä kulmakarvani alkoivat pomppoilla hallitsemattomasti ylös ja alas, enkä pystynyt lopettamaan sitä (kuten en pystynyt lopettamaan nauruanikaan).
[] Olen ottanut kakkani vessanpöntöstä, juossut vessasta ulos ja viskannut sen orapihlaja-aidan alle.

[] Olen ripotellut suolaa kirjahyllyyni, jotta saisin sillä karkotettua aaveen/hengen, joka erottuu eräässä ottamassani kuvassa juuri kirjahyllyn kohdalla.
[] Olen ollut matkalla ulkomaille ja kuullut lempibändinikin olevan menossa samaan suuntaan, joten vitsailin että ehkäpä bändi sattuu samaan junaan. Niin sattuikin, päädyimme lopulta jutustelemaan matkan ajan.
[] Olen tullut luulluksi työasuni takia lentoemännäksi, bussikuskiksi, sihteeriksi ja seiloriksi. Bussikuskiksi luullut yritti ostaa minulta lippua kotiinsa.
[] Olen kuvannut lukuisia videoita siitä, kuinka pidän muovista tekosormea sormessani puhuen samalla tavallista ääntäni matalammalla äänellä. Tämä on johtanut herra Sormen joulukalenteriin, jossa olen joka päivä kuvannut uuden videon herra Sormesta.
[] Olen sopinut erään henkilön kanssa harrastavani seksiä hänen kanssaan, sillä kummallekaan ei ole irronnut vähään aikaan. Kävelin kaupungin toiselle puolelle hänen luokseen vain saadakseni huomata, että avaimensa kotiinsa unohtanut naapuri on jäänyt kyläilemään.
[] Olen valanut itseeni ketsuppia ja jäänyt makaamaan lattialle odottaen nuorempaa sisarustani, joka voisi löytää minut ”murhattuna”.
[] Olen ollut töissä baarissa ja minulta on tultu ostamaan seksiä ja viinaa yhtä aikaa. En ollut myymässä enkä myynyt kumpaakaan.
[] Olen opetellut tylsyyksissäni ulkoa Wikipediasta artikkelit komodonvaraanista ja Kiinan hallitsija-dynastioista.
[] Olen jäänyt hetkeksi juttelemaan vanhalle työpaikalleni hakiessani lappuja työttömyyspäivärahaa varten, ja keskustelu johtikin siihen, että sain vanhan työpaikkani takaisin.
[X] Olen neuvonut tuntemattomalle kysyjälle, missä ravintolan vessat ovat, ja kiitokseksi hän on suudellut minua kädelle.

Jotkut jutut voivat vaikuttaa sangen uskomattomilta, mutta useimpiin on löydettävissä yksinkertainen, looginen selitys. Useimmiten se on alkoholi. Tällä kertaa kerrotut stoorit olivat näköjään yllättävän härskejä!

Aiempi "random-lista":
ErQ

// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/01/testaa-randomiutesi-3.html

Maailma ei ole koskaan sitä, miltä se näyttää ulospäin. Minä tiedän sen. Olen hullun armoilla. Olen mielipidevanki Suomessa vuonna 2013. Minut on pakotettu kuuntelemaan ei-ihQua musiikkia. En tiedä, kuunteleeko kukaan tuota kappaletta koskaan. Tuskin. Toivon silti, että joku kuuntelisi. Haluan tehdä selväksi, ettei se ole sitä, mitä siitä on väitetty. Olen täysin normaali, täysissä järjissäni oleva ihminen. Olen Tarja Sievinen, 23-vuotias dj Kuusmäeltä, ja tämä on minun tunnustukseni ja näkemykseni siitä, mikä biisi oli ihQutus joulukuussa 2013.

Joulukuun 2013 ihQuinta musiikkia on Calvin Harris, Alesso ja Hurts yhteistyöllään Under Control. Under Control on teknisesti erinomainen tanssikappale. Vuosi 2013 on ollut skotlantilais-dj Calvin Harrisin vuosi – hänen tuotantonsa on soinut ahkerasti niin suomalaisilla kuin kansainvälisilläkin tanssilattioilla. Jo muutama vuosi sitten I'm Not Alone -hitillään itsensä läpi lyöneellä Harrisilla on omanlainen soundimaailmansa, jota hän on vienyt viime aikoina yhä vain parempaan suuntaan. Vuoden aikana häneltä on kuultu ennakkoluulottomia musiikillisia kokeiluja esimerkiksi jordanialaislaulaja Ayah Mararin kanssa, ja duetto Ellieh Gouldingin kanssa on ollut menestys. Ehkä juuri ennakkoluulottomuus yhdistettynä laadukkaaseen tanssimusiikkiin on ollut Harrisin tie onnistumiseen. Tätä samaa ennakkoluulottomuutta edustaa myös yhteistyö Hurts-yhtyeen kanssa.