IRC-Galleria

kuukausi ja olen vanhentunut vuoden.
ainakin numeroiden mukaan.
sinänsä ei luotettava tieto, sillä henkinen ikäni on aivan toisella vuosikymmenellä.

olisi tänään ollut syytä käydä labrassa, mutta ehkä sitten huomenna.
ei vaan jaksanut nousta,
nyt voisin kyllä lähteä ulkoilemaan, kun taas toisaalta yhtä houkuttavaa olisi käpertyä nukkuvan rontin kainaloon.

pahasti pelkään kärsiväni talvimasennuksesta.
ei siinä mitään, sitä on jatkunut jo useita talvia.
voisin tehdä asialle jotain - ei vaan kiinnosta.

aika menee nopeasti.
tunnen kuinka se vain pyyhkäisee ohitseni jättäen muistot, jotka palaavat mieleeni ensitalvena.
en pysty käsittelemään asioita nyt, ne on määrä käsitellä etulevaisuudessa, jolloin niiden seuraukset on pakko kohdata, sillä niitä on mahdotonta enää muuttaa.
olen minäkin säälittävä, mutta ei aivan yhtä säälittävä kuin te, kanssaihmiset.

olen miettinyt ja tullut siihen tulokseen, että olen katkera typerille ihmisille.
koska noin 90% väestöstä kuuluu massaan, eli näihin typeriin ja tiedostomattomiin ihmisiin, joiden elämän tekee onnelliseksi vain se, etteivät he tiedosta olemassa oloaan ja ovat ennen näkemättömän lahjakkaita huijaamaan itselleen onnen - toki kärsivät ajoittain vastoinkäymisistä, jotka saattavat hetkellisesti antaa heille kyvyn samaistua minuun ja muihin siihen 10% kuuluvaan valioyksilöön. tämä tila heillä kestää vain sekunnin tuhannesosan, jonka jälkeen he ovat jo unohtaneet, miltä se kaikki tuntui.

ainoita realisteja ovat masentuneet - en nyt tarkoita teiniangstaajia tai trendimasentuneita, vaan aidosti sen kaiken nähneitä ihmisiä. niitä on niin kovin vähän ja minun vaikutuspiirissä ei juuri yhtään. ymmärrätte varmaan, että olen viisauteni kanssa yksin. tämä synnyttää äärimmäisen tuskan, jonka kanssa on vain opittava elämään:

toisaalta se johtaa aina kuolemaan (niin kuolemmehan kaikki, mutta niin moni sattuu kuolemaan onnellisen tietämättömänä tästä kaikesta).

kuolemiseen johtaa kaksi tietä, joista voi valita nopean tai hitaan.
Itsemurha tai hulluus.

kun tiedostat, et voi elää sen tiedon kanssa - ja minä olen jo niin kovin lähellä sitä. ei ole kuin ajan kysymys (ja aika menee liian nopeasti) kun minun resurssini terveenä pysymiseen ehtyvät.

minulla on yksi pakotie, mutta siihen en ryhdy. itsensä unohtaminen ja massaksi yhteiskunnan/kulttuurin vaikutuspiirin lyöttäytyminen. ei koskaan - en halua olla tyhmä, en kulkea talutushihnassa - mieluummin katkerana elämään kyllästyneenä älykkönä, realistina, jonka päälle lapioidaan urakalla paskaa.

minä lopetan - ei kukaan lukiessaan mitään ymmärrä. kyse on aina ymmärryksestä, ei tietämisestä.
minä olen yhteiskunnan ulkopuolella ja siellä ei voi olla kuin jumalana tai villieläimenä;

kumpi siis olen?