IRC-Galleria

tänään on jälleen yksi harmaa päivä. olen kuitenkin tehnyt jotain.

kävin siellä labrassa, kuten oli tarkoitus. tein verikokeen. sattui aivan tajuttoman paljon. kyseessä oli vanhempi tummaihoinen mies. hän käytti voimaa sanan oikeassa merkityksessä. perjantaina kuulen tulokset - tuskinpa mitään erikoista.
täytyy ottaa puheeksi tämä mun masentelu/ahdistus. löysin kyllä yhden tekijän, joka edesauttaa tämän olotilan syntyä: yhteiskunnallinen vajavaisuus.
minulla ei ole rahaa, minulla ei ole sitä kautta turvaa tai ylipäänsä minkäänlaista yhteiskunnallista merkitystä tai roolia. en ole edes kuluttaja.

te kaikki rikkaat tai keskituloiset ihmiset, minäpä sanon sen, onnen mitta on jokaiselle erilainen, mutta raha, se on yksi askel kohti onnea. jos sinun ei tarvitse murehtia asioista kuten; miten maksaa vuokra, laskut, millä ostan ruokaa seuraavat kaksi viikkoa, toivottavasti lipuntarkastajat eivät nouse samaan vaunuun etc. raha ei ehkä sinänsä ole onni, mutta ylläpitää varmuutta ja yleisesti ottaen hyvinvointia - luo turvaa ja arvostusta, mahdollistaa asioita ja antaa mielihyvää.

ihminen ei liene koskaan täysin onnellinen. jos minulla olisi rahaa, jolla turvata perushyvinvointi, olisinko sen jälkeen onnellinen? olisin jossain määrin, mutta tiedän, että kahtaisin jälleen senkin jälkeen asioita, jotka lamauttaisivat minua yhtä lailla.



huomasin eilen myös erään huvittavan asian, joka ei naurata minua millään tapaa. kärsin suunnattomasti siitä, etten kykene elämään nykyhetkessä. jos joku toinen ihminen olisi minun asemassa, voisin lyödä vetoa hänen unohtavan kaiken paskan, sillä minulla on ihminen, ketä kellään muulla ei ole. en ole koskaan elämässä, en ystävä- kuin tuttavapiirissäkään tavannut samanlaista ihmistä kuin mika.
en vain tajua tätä onnea, minkä hän suo minulle. tajuan sen kyllä ehkä ensitalvena, jolloin tulen riutumaan muistoissa - kaivaten niitä, ja niiden synnyttäessä minussa kaipuuta. tämä luo tuskan, jossa elän. se luo toivottomuuden, koska olen tietoinen, etten koskaan voi kokea niitä hetkiä. ne ovat ainutlaatuisia.
(kiitti vitusti elämä)
nytkin elän muistoissa. muistan kesän 2004. se on minun kesistäni paras. vihasin sitä silloin, sen voi päätellä merkinnöistäni. nyt kaipaan sitä. ääretöntä vapautta, lämmintä kesätuulta, ennen kaikkea sitä vapautta.... ... .


epäilin eilen mielenterveyttäni. yhä epäilen. pelkään, ettei ole kuin ajan kysymys, kun kuolen. en tarkoita itsemurhaa tai auton alle jäämistä, tarkoitan hulluutta. henkinen itsemurha, joka tappaa hitaasti. kärsimykseni tulee jatkumaan, tietämättäni tai tiedostaen sen.

yhä mietin olenko se villieläin vai jumala?