IRC-Galleria

tänään on jälleen yksi harmaa päivä. olen kuitenkin tehnyt jotain.

kävin siellä labrassa, kuten oli tarkoitus. tein verikokeen. sattui aivan tajuttoman paljon. kyseessä oli vanhempi tummaihoinen mies. hän käytti voimaa sanan oikeassa merkityksessä. perjantaina kuulen tulokset - tuskinpa mitään erikoista.
täytyy ottaa puheeksi tämä mun masentelu/ahdistus. löysin kyllä yhden tekijän, joka edesauttaa tämän olotilan syntyä: yhteiskunnallinen vajavaisuus.
minulla ei ole rahaa, minulla ei ole sitä kautta turvaa tai ylipäänsä minkäänlaista yhteiskunnallista merkitystä tai roolia. en ole edes kuluttaja.

te kaikki rikkaat tai keskituloiset ihmiset, minäpä sanon sen, onnen mitta on jokaiselle erilainen, mutta raha, se on yksi askel kohti onnea. jos sinun ei tarvitse murehtia asioista kuten; miten maksaa vuokra, laskut, millä ostan ruokaa seuraavat kaksi viikkoa, toivottavasti lipuntarkastajat eivät nouse samaan vaunuun etc. raha ei ehkä sinänsä ole onni, mutta ylläpitää varmuutta ja yleisesti ottaen hyvinvointia - luo turvaa ja arvostusta, mahdollistaa asioita ja antaa mielihyvää.

ihminen ei liene koskaan täysin onnellinen. jos minulla olisi rahaa, jolla turvata perushyvinvointi, olisinko sen jälkeen onnellinen? olisin jossain määrin, mutta tiedän, että kahtaisin jälleen senkin jälkeen asioita, jotka lamauttaisivat minua yhtä lailla.



huomasin eilen myös erään huvittavan asian, joka ei naurata minua millään tapaa. kärsin suunnattomasti siitä, etten kykene elämään nykyhetkessä. jos joku toinen ihminen olisi minun asemassa, voisin lyödä vetoa hänen unohtavan kaiken paskan, sillä minulla on ihminen, ketä kellään muulla ei ole. en ole koskaan elämässä, en ystävä- kuin tuttavapiirissäkään tavannut samanlaista ihmistä kuin mika.
en vain tajua tätä onnea, minkä hän suo minulle. tajuan sen kyllä ehkä ensitalvena, jolloin tulen riutumaan muistoissa - kaivaten niitä, ja niiden synnyttäessä minussa kaipuuta. tämä luo tuskan, jossa elän. se luo toivottomuuden, koska olen tietoinen, etten koskaan voi kokea niitä hetkiä. ne ovat ainutlaatuisia.
(kiitti vitusti elämä)
nytkin elän muistoissa. muistan kesän 2004. se on minun kesistäni paras. vihasin sitä silloin, sen voi päätellä merkinnöistäni. nyt kaipaan sitä. ääretöntä vapautta, lämmintä kesätuulta, ennen kaikkea sitä vapautta.... ... .


epäilin eilen mielenterveyttäni. yhä epäilen. pelkään, ettei ole kuin ajan kysymys, kun kuolen. en tarkoita itsemurhaa tai auton alle jäämistä, tarkoitan hulluutta. henkinen itsemurha, joka tappaa hitaasti. kärsimykseni tulee jatkumaan, tietämättäni tai tiedostaen sen.

yhä mietin olenko se villieläin vai jumala?

kuukausi ja olen vanhentunut vuoden.
ainakin numeroiden mukaan.
sinänsä ei luotettava tieto, sillä henkinen ikäni on aivan toisella vuosikymmenellä.

olisi tänään ollut syytä käydä labrassa, mutta ehkä sitten huomenna.
ei vaan jaksanut nousta,
nyt voisin kyllä lähteä ulkoilemaan, kun taas toisaalta yhtä houkuttavaa olisi käpertyä nukkuvan rontin kainaloon.

pahasti pelkään kärsiväni talvimasennuksesta.
ei siinä mitään, sitä on jatkunut jo useita talvia.
voisin tehdä asialle jotain - ei vaan kiinnosta.

aika menee nopeasti.
tunnen kuinka se vain pyyhkäisee ohitseni jättäen muistot, jotka palaavat mieleeni ensitalvena.
en pysty käsittelemään asioita nyt, ne on määrä käsitellä etulevaisuudessa, jolloin niiden seuraukset on pakko kohdata, sillä niitä on mahdotonta enää muuttaa.
olen minäkin säälittävä, mutta ei aivan yhtä säälittävä kuin te, kanssaihmiset.

olen miettinyt ja tullut siihen tulokseen, että olen katkera typerille ihmisille.
koska noin 90% väestöstä kuuluu massaan, eli näihin typeriin ja tiedostomattomiin ihmisiin, joiden elämän tekee onnelliseksi vain se, etteivät he tiedosta olemassa oloaan ja ovat ennen näkemättömän lahjakkaita huijaamaan itselleen onnen - toki kärsivät ajoittain vastoinkäymisistä, jotka saattavat hetkellisesti antaa heille kyvyn samaistua minuun ja muihin siihen 10% kuuluvaan valioyksilöön. tämä tila heillä kestää vain sekunnin tuhannesosan, jonka jälkeen he ovat jo unohtaneet, miltä se kaikki tuntui.

ainoita realisteja ovat masentuneet - en nyt tarkoita teiniangstaajia tai trendimasentuneita, vaan aidosti sen kaiken nähneitä ihmisiä. niitä on niin kovin vähän ja minun vaikutuspiirissä ei juuri yhtään. ymmärrätte varmaan, että olen viisauteni kanssa yksin. tämä synnyttää äärimmäisen tuskan, jonka kanssa on vain opittava elämään:

toisaalta se johtaa aina kuolemaan (niin kuolemmehan kaikki, mutta niin moni sattuu kuolemaan onnellisen tietämättömänä tästä kaikesta).

kuolemiseen johtaa kaksi tietä, joista voi valita nopean tai hitaan.
Itsemurha tai hulluus.

kun tiedostat, et voi elää sen tiedon kanssa - ja minä olen jo niin kovin lähellä sitä. ei ole kuin ajan kysymys (ja aika menee liian nopeasti) kun minun resurssini terveenä pysymiseen ehtyvät.

minulla on yksi pakotie, mutta siihen en ryhdy. itsensä unohtaminen ja massaksi yhteiskunnan/kulttuurin vaikutuspiirin lyöttäytyminen. ei koskaan - en halua olla tyhmä, en kulkea talutushihnassa - mieluummin katkerana elämään kyllästyneenä älykkönä, realistina, jonka päälle lapioidaan urakalla paskaa.

minä lopetan - ei kukaan lukiessaan mitään ymmärrä. kyse on aina ymmärryksestä, ei tietämisestä.
minä olen yhteiskunnan ulkopuolella ja siellä ei voi olla kuin jumalana tai villieläimenä;

kumpi siis olen?

oon kirjoittanut näemmä ahkeraan. ei kai siinä mitään.

unirytmi sekaisin.
varton aina kunnes mika lähtee duuniin.
sinne hän lähti juuri.
raukka.
ulkona on niin kylmä.

nyt ei vaan aivot pelaa,
mutta mun tunne-elin, sydän, se todellakin rakastaa.
fantastinen tunne.
ei vaatinut kuin vajaat 8kk seurustelua,
että se viimein alkoi toimia kunnolla
-tosin nyttemmin mun vasemmasta käsivarresta on alkanut lähteä tunto
...ajoittain.

kai sitä on pakko alkaa nukkumaan,
aamulla äidille.

outo tunne tämä. pelkään intuitioni olleen oikeassa.

olen rakkauden kyllästämä - onneton mutta niin onnellinen kuin vain onneton voi olla.

eilinen oli ihana päivä, vaikka suunnaton vitutus varjostikin päivää.
iltaa kohti asiat tuntuivat loksahtavan kohdilleen ja minä, minä tunsin kuinka sydämeni rakasti ja huomasin, kuinka intuitioni oli tuonut minulle jotain niinkin hyvää.
kauan kesti, mutta pääasia oli, että luotin kerrankin valinneeni oikein.
epävarmuuteni on poistunut ja voin vain rakastaa.
-kumpa muutkin elämän osa-alueet saisin nyt kuntoon.

istuimme eilen molly malone'sissa. se baari ei ollut oikein mieleeni, mutta se tunne.
istuimme kahdestaan täynnä olevassa baarissa, emmekä huomanneet ketään muuta.
paitsi sen nuoren naisen, joka tuli seurakseni istumaan, kun mika haki meille juomat.
keskustelimme aluksi taiteesta tai siitä, kuinka jotkin vain ovat taiteilijasieluja (= rakastan mikaa, hän oikeasti arvostaa minua. keskustelu siirtyi sittemmin maailman kehityskaaren - poliittiseen historiaan, aatteisiin, suuriin mullistuksiin... käsitteisiin.

emme olleet baarissa kauaa - tunnin pari, kahden juoman verran.
ulkona satoi lunta.
sitä oli satanut koko päivän.



huomasin, kuinka elämä on kohentunut - parin päivän sisään. nämä raa'at ihmisolennot ovat taaksejäänyttä elämääni ja pidän kyllä huolen, etten jatkossa aio murehtia tällaisten ihmisten elämästä, heidän vain hyväksikäyttäessään minua.
vielä jonakin päivänä, mikäli minua ei sitä ennen tuhota, hallitsen voimani ja viisauteni ja minä, minä voin kerrankin tehdä elämästi hyvän.
enkä vain omasta elämästäni, vaan myös sen ihmisen, joka minua on vilpittömästi rakastanut ja auttanut - ei ole hylännyt, vaan seissyt vierelläni, ei ole tuominnut minua itseni takia, ja uskonut, että eräänä päivänä teen hänet onnelliseksi.

paskoja ihmisiä.

tiedän ja uskon, että suurinosa ihmisistä ympärilläni on täysiä kusipäitä.
olen vain usein hyvin suvaitsevainen ja siedän heitä.
ei minun tarvitsisi.
niinpä en enää siedäkään.

minulle käsitys ystävyys on täysi aipotu.
kukaan ei koskaan vilpittömästi tahdo sinulle hyvää
- kaikki on vain pelkkää "asioiden" vaihtoa.

minä en vaihda kanssasi enää mitään.
olen aina vaihtanut sinulle jotain arvokkaampaa ja sä syötät mulle pelkkää paskaa.

voin paljon paremmin ilman näitä raadonsyöjiä.

omaa typeryyttänihän tämä on
- olen luottanut tai ainakin ollut myötämielinen heille.
saanhan minäkin osani, mutten läheskään niin paljon, et pääsisin tasoihin.
häviän koko ajan lisää.
minua tapetaan henkisesti lisää
-voimani on rajallinen, säkissäni on pohja.

mikä sinua vaivaa?
miksi haluat pilata mun elämän?
mä olen vain yrittänyt olla tukena.
kiitti vitusti - toivon syvästi, että olet onnellinen.
minäkin ilman sinua.

ja toivon myös, että pienet aivosi joskus käsittää maailman realiteetin.
heräisit jo.
olisi korkea aika.

sitten vielä:
ei ole sattumaa, että jeesus ja lampaat kuvataan yhdessä.
lisäys: siksi minä lähdin.

lopulta me kaikki kuolemme elämän meidät kyllästäneinä.
olimme kaikki onnettomia, mutta jotkut eivät sitä huomanneet:
itsensä huijaaminen on lahja.
tietyissä määrin.

tietoisuus ajaa ihmisen kahteen vaihtoehtoon:
hulluuteen tai itsemurhaan.

kummin haluat:
nopeasti vai hitaasti?

rakastellen teitä kaikkia,
sylissä säkki siemeniä,
annan jokaiselle yhden.

mitä jää minulle?
-kasa paskaa.

pakko kirjoittaa.
eilen tuli niin masentavaa tekstiä.

en kiellä, elämä on tällä hetkellä todella rankkaa.
en keksi siihen olennaista syytä, tuntuu vaan, et oon ihan rikki.

juteltiin eilen mikan kanssa asioista.
molemmat itkettiin - rakastan mikaa, miestä, jolla on tunteet.

en ikinä haluaisi vahingoittaa häntä käytökselläni, mutta toisinaan tämä oma ahdinko vie voiton, jolloin toisen tunteet jäävät toissijaiseksi.
en sitten ikinä ajattele, miltä toisesta tuntuu, kun rakkain kärsii ja vielä tuo sen esiin niin voimakkaasti.

toivon, että hän jaksaa minua.
olen luvannut, että teen hänestä maailman onnellisimman miehen, mutta ennen sitä lienee tärkeintä saada oma pääkoppa kuntoon.
en voi tehdä häntä onnelliseksi ellen itse ole.

toivon myös, että jonain päivänä hän voi luottaa minuun.
ennen sitä minun on todella vaikea elää.
hän ei luota minuun, niin haluaisin hänen luottavan.
hän saa ja voi luottaa minuun.
sen lupaan, etten koskaan tule hänen luottamustaan enää pettämään.
jos sen teen, vannon lähteväni, sillä hänen tulee saada arvoisensa nainen
-minä en sitä ole, jos en pysty olemaan hänelle rehellinen ja rakastava.

kunpa tulisi kesä, tai siis kevät.
tuntisi jälleen uuden voiman virtaavan kehoon ja mieleen.
nyt tämän pimeyden keskellä, en saa voimaa - en jaksa edes yrittää.
en voi kääntyä aurinkoon - valoon.
en pysty näkemään asioita, elän pimennossa näkemättä edes itseäni.

anna anteeksi, mika.
kevät tulee pian.

huoh.
tässäpä istun ja mietin, voiko oikeastaan kenelläkään mennä näin huonosti.
joo, myönnän - voi.
kuitenkin ilmassa on taas tämä tuskaisa masennus.
mikään ei tunnu enää miltään ja paskaa heitetään päin naamaa - alituisesti.

pitäisi mennä työhaastatteluun.
tekivät sieltä aikasemmasta duunista mulle oharit.
kiitti vitusti siitäkin.

oon lisäksi opintojeni puolesta tilanteessa, joka ahdistaa.
ei jaksa, eikä pysty asioitaan hoitamaan kunnolla.
olisi pitänyt vaan lopettaa kokonaan - ei tästä tule mitään.

parisuhde, kultainen mika, miksi helvetissä mä yritän tuhota senkin.
en usko, että hänellä on helppoa sietää mua
-hänellä se on vain ajan ja rohkeuden kysymys.
toivottavasti hän ei vain säälistä kidu kanssani.

kunpa olisi edes rahaa, jonka viettelevään syliin turvautua.

sinä paska elämä, mikset jo päästä pois.
mitä haluat multa?
oon antanut kaiken, mitä pystyn.
olen täysin rikki sisältä, onneksi luut ja nahka pitää mut koossa
-ja mika.
kaveri sanoi nämä sanat mulle joskus yläasteella:
"jos sä et puhu, tuut tappaa itsesi ennen kuin täytät 20"

jep.

oon yrittänyt, olen niin vitusti yrittänyt.
auttaako?
katsokaa mua, katsokaa.
onko auttanut?

on olemassa niitäkin ihmisiä, jotka eivät ole sopeutuneet elämään.
lienen yksi heistä.


olen aina ajatellut, että elämästä pitää nauttia.
nauttia sydämen kyllyydestä.
olen tehnyt asioita, huijannut itseä, jotta nauttisin.
olisi korkea aika herätä todellisuuteen.

vihaan tätä.
reaalimaailma.
ympärillä vain idiootteja.
mistä mä nauttisin enemmän kuin kuolleena olemisesta?

-en mistään.

-kissamme Ellen pääsee leikkaukseen. maanantaina kello 17.
-mä saan huomenna viimeisen pillerin ja se on sen sikiön menoa. jesh.
-mun hiukset lähti =)

kaikkea tapahtuu ja niin... mutta jotenkin mikään ei tunnu miltään.

väsyttää mukavasti. ja päähän sattuu. kuuntelen bob sinclairia - love generation - ja onpa hyvä fiilis. on vähän kökkö olo, joo.

tuli pientä sanaharkkaa aamupäivällä mikan kanssa ja söin sitten fetasalaattia, ja ah... elämä hymyilee.

mika - tämä on sinulle:

Halt!
Här får ingen passera,
här kommer ingen förbi.
Kommer aldrig över nån mera,
så gå är du snäll om ditt liv är kärt.

Över taggtråden såg jag min livskamrat,
Han stod och gestikulera.
Jag har gått här i tjugo år snart,
men med en K-pist är det svårt att diskutera.

Jag gick långsamt hemåt,
hemåt den kvällen.
Skulle jag få se honom igen?
Hjärnan värkte,
hjärtat värkte,
Skulle jag bli hel igen?

En dag så stod,
så stod den bara där,
en mur mellan mej och den jag hade kär.
Vi bor två kvarter, ifrån varann.
men en grå prick är det enda jag ser av honom.

Vi skulle få leva här
vi skulle få leva här
vi skulle få leva här
vi skulle få le, leva här

Alla vackra rosor är våta,
av blodet från ert heliga korståg.
och jag skall aldrig förlåta
det som hände vid muren.

Jag har tänkt jävligt mycket, mycket på att fly,
Jag vill se hans ansikte,
jag vill smeka hans hy,
höra hans stämma,
vara honom nära,
Jag ska viska i hans öra;

Vi skulle få leva här
vi skulle få leva här
vi skulle få leva här
vi skulle få le, leva här

Ja, jag vet, jag vet precis hur,
jag flyger över eran mur.
Å jag vet, å jag vet,
jag vet precis hur,

"I´ll be the acid spy"
Jag gör vad du vill.
Jag vet precis hur,
jag vet precis hur
Eh oh ah, jag vet precis hur.

Vi skulle få leva här
vi skulle få leva här
vi skulle få leva här
vi skulle få le, leva här

...niin no joo... eipä nyt oo niin olennainen, mutta kun on niin ihq kipale.

mun mieheni nukkuu. sai töitä. jakaa lehtiä täällä sörnäisissä. herää joskus yhdeltä ja tulee viiden jälkeen.

mä sain töitä, mutta enpä ole päässyt aloittamaan. ei tiedä missä vika. toisaalta en juuri nyt pystyiskään tekee mitään. tämä raskaus tappaa mut. ei pysty nukkumaan, ei istumaan, ei oikeastaan tekemään mitään - jatkuva huono olo. taas oksettaa.

mitä tää mun elämä on? tulee niin usein mietittyä. kunpa joku eläisi mun elämästä edes puolivuotta ja hieman analyisi sitä, selventäisi mulle, missä mä olen. olen joutunut tähän pakkovirtaan ja tunnen pakottavaa tarvetta lopettaa hukuttautua. olen menettänyt itsestäni puolet, jotka oikeasti merkitsivät minulle jotain.

-ja tiedän, mika, että luet tämänkin, joten muista: rakastan sinua ja sinun olemassa olosi ei aiheuta mitään pahaa. ja vaikka meillä on toisinaan vaikeaa, niin mieluummin olen sinun kanssasi kuin ilman sinua. tulen aivan kohta viereesi nukkumaan.

oikeastaan mä rakastan elämääni, se vaan tuppaa unohtumaan niin helposti.