IRC-Galleria

pidin hieman taukoa tämän kirjoittamisen suhteen.

tänä aikana ei ole juurikaan tapahtunut mitään. en ole oikeastaan saanut aikaiseksi mitään. kai olen vain yrittänyt panostaa parisuhteen hyvinvointiin
-vietimme eilen seksin täyteisen päivän.

sain viimein tehtyä sen ulostenäytteen. hieman reilu viikko siihen meni, mutta onneksi lopulta sain sen tehtyä. ehkäpä kohta saan elämäni järjestykseen.

mun olisi perjantaiksi pitänyt varata lääkäri, mutta nooooh... en ole sitäkään tehnyt. täytynee tänään yrittää, mutta tuskin enää tälle viikolle saan aikaa.

nämä olivat siis viimeisimmät uutiset.




minulla on kerrassaan outo olo. tuntuu niin paljon helpommalta. en tiedä, johtuuko se näistä lääkkeistä (tuskin) vaiko mistä. samapa kai tuo, kun tuntee olonsa hyväksi ja jaksaa taas.
toisaalta nyt hiljattain on sattunut onnekkaita tapauksia oman elämän saralla, joten liekö tuo sitten syynä hyvään olooni.

kohta on jälleen vuosi täynnä. onneksi mua ei enää ahdista niin paljoa - siis ajatus ajan nopeasta kulusta. tuntuu kuin kaikki viimeinkin olisi kääntymässä hyväksi - lukuunottamatta talous asioita. nekin varmasti järjestyy, kunhan pääsen aloitamaan työt.

lähden nyt terveysasemalle.

minä pääsin läpi!!! saan hygieniapassin ja sehän vasta onkin elämää suurempi saavutus. itse asiassa minulle se on. mä olisin varmaan kuollut, jos olisin tunaroinut kyseisen kokeen. siinä ois mennyt duuni ja 35e hukkaan =/
pääsin läpi ja se on nyt olennaista. tosin tiukalle se meni 34/40 eli juuri ja juuri =)

nämä siis päivän uutiset.

tällainen asia saa minut näkemään elämässäni ne hyvät puolet. onnistumiset. en muista, koska viimeksi olisin iloinnut jostain asiasta näin paljon... en vaan kykene muistamaan.

argh. en minä jaksa kirjoittaa enempää.... ... . ... .

oli taas järkevää jättää kakkaaminen tälle päivälle. vatsani ei toimi.
söin eilen noin kilon keräkaalia. en tiedä, jos siinä syy ummetukseen.








np: zemfira - prosti menja moja ljubov

tuo biisi vain saa aikaan muistoja kesästä, merituulesta ja ikuisesta vapaudesta.
rakastan muistojani.

ahdistava tunne.
ylihuomenna on hygieniapassi-koe/tentti... ja ei oikein innosta tuo lukeminen.
tiedän, ettei kyse voi olla mistään äärimmäisen vaikeasta. lähinnä maalaisjärjenkäytöstä, sillä koe on kai ennen kaikkea suunnattu ammattikouluopiskelijoille. minä, yhtenä maailman älykkäimmistä ihmisistä, lienen vailla mitään hätää.

viikonloppu meni.
kävin kahdesti baarissa, samassa baarissa. se oli vain sattumaan, että sinne ajauduin toisenkin kerran. en usko, että tulen käymään kyseisessä paikassa vähään aikaan. baarien asikkaiden taso on laskenut - huoh - ja maitokin on jotain hyla-tuotetta, niin ettei sekään maistu kovin hyvällle.
lisäksi se syy, miksi ylipäänsä olimme siellä: mikan ystävän tytön syntymäpäiväkekkerit.
nii-in. että voikaan joku ihminen huokua niin suurta vittumaisuutta. olisin vetänyt turpaan, ihan vaan omaksi ilokseni, jos olisin joutunut hänen kanssaan pitempään keskustelemaan. tosin olin baarissa, jossa suurin osa massasta aiheutti minussa samanlainen reaktion, tunnetilan. se oli yhtä tuskaa.

huomenna yritän viedä sen kakkanäytteen, huomenna. tämä on kyllä pakko tänne kirjoittaa: minä ja mika piereskelemme aivan tajuttomasti. en tiedä, missä vika. syömme varmasti liikaa kasviksia ja tummaa leipää... ... tämä on kerrassaan outoa.
hyvä puoli on se, että tunnumme molemmat pitävän pieruhuumorista ja meillä on oikein mukavaa kaasutellessamme ympär pitäjää...

mitäpä muuta. annas kun mietin...
niin ne unilääkkeet. eivät sitten tehoa millään minuun. en saa edelleenkään unta. olen kyllä nukkunut paremmin, en niin katkonaisesti, mutta uni ei tule. on se vaan niin outoa tämäkin. muutenkaan nuo mielialalääkkeet eivät vaikuta millään tapaa. yhä koen suunnaton alavireysyyttä ja ahdistuneisuutta. lähes tulkoon samoissa määrin.. .. . .

minun olisi kai syytä alkaa lukemaan... tuskin teen sitä kuitenkaan, mutta ajatus lienee aina ollut se tärkein. oloni on nyt kohtuu hyvä. mutta en tunne siltikään jaksavani tehdä yhtään mitään...




mika, ronttiseni, nuku sinä vaan... rakastan sinua ja huomioin sinua.
(kohta tulen ja hyväksikäytän, buahahahahaaaaa aaa aa...)

näin tänään sauli niinistön.
jippii. olipa kivaa. mika söi lihakeittoa, jota tarjoiltiin tallinnanaukiolla.

mutta...
olen jälleen rakkauden kyllästämä. tämä tunne kyllä ahdistaa, mutta onneksi ei liian paljon.
sain tänään haettua lääkkeet. en tiedä, kuinka ihana ratkaisu tämä oli.
minulla on nyt purkki unilääkkeitäkin. eivät varmasti kovin terveellisiä naposteltaviksi. lienee parasta pysyä niistä kaukana... ... . paitsi illalla.

olimme eilen baarissa ja juhlimme 8kk kestänyttä yhteistä taivaltamme. mieleni ei tehnyt mennä, mutta ajattelin sen olevan parempi ratkaisu kuin seiniin tuijottaminen. onhan se kivaa, kun tuntee itsensä niin kauniiksi ja älykkääksi muiden seurassa. mika rakastui minuun taasen. hän on niin vilpittömästi sen tunteen minulle osoittanut. rakastan myös häntä ja toivonkin, että voisimme viettää loppu elämämme yhdessä.

toivon, että hän jaksaa nämä vaikeat hetket, joita käyn läpi. tekisi mieli itkeä, itkeä onnesta, joka minulle on annettu.

voi, kunpa voisin repiä sydämeni irti rinnasta ja paiskata sen seinään... tämä tunne on yhtä lailla tuskaa kuin nautintoa.

tekstini on nyt huonoa, erittäin huonoa. ajatukseni harhailevat ympäriinsä ja ajatus siitä, että illalla pitäisi pistäytyä mikan kaverin tyttöystävän syntymäpäivillä ahdistaa. ei tekisi mieli nähdä ketään. olla vaan sisällä ja ehkä nukkua. en ole oikeasti nukkunut vuosiin... siksi kai nämä unilääkkeet lienevät vain hyväksi.

otan tupakan. vasta neljäs tänään.

nyt mietin taas... ei pitäisi. kohta en voi enää millään tapaa estää silmieni kostumista. pää on aivan sekaisin. pakko kai olisi nukkua.

rakkauden tuska lienee luomisen tuskan emo ja se on kaunein tuska, jonka tiedän.

rakastan syvästi sinua.






very largely, deeply, hugely, enourmusly, bigly, widely, all aroundly, foreverly......................

olen masentunut.
nyt se on diagnosoitu.
kävin tänään jälkitarkastuksessa ja otin ahdistukseni samalla puheeksi.
sain ajan lääkärilleni, jonka mukaan olen siis masentunut.
määrisi mielialalääkkeet ja unilääkkeet.
-muahahahahaa-
mikä typerys!
antaa nyt itsetuhoiselle unilääkkeitä.
dorka..... .. .

olen hieman pettynyt, etten päässyt psykiatriselle osastolle
-siis näihin mukaviin istuntoihin, joissa minulta kysellään ihania kysymyksiä
kuulemma minut voidaan hoitaa terveyskeskuksen puitteissa.
olen niin otettu.

hävettää, kun en voinut pidätellä kyyneleitä lääkärin edessä.
enempi kyllä hävettää lääkärin puolesta:
ei hän oikein tiennyt, miten toimia.
ehdotti suoraan lääkitystä.

noooooh... mikäs tässä, ihan mukavaa sinänsä.

tänään on jälleen yksi harmaa päivä. olen kuitenkin tehnyt jotain.

kävin siellä labrassa, kuten oli tarkoitus. tein verikokeen. sattui aivan tajuttoman paljon. kyseessä oli vanhempi tummaihoinen mies. hän käytti voimaa sanan oikeassa merkityksessä. perjantaina kuulen tulokset - tuskinpa mitään erikoista.
täytyy ottaa puheeksi tämä mun masentelu/ahdistus. löysin kyllä yhden tekijän, joka edesauttaa tämän olotilan syntyä: yhteiskunnallinen vajavaisuus.
minulla ei ole rahaa, minulla ei ole sitä kautta turvaa tai ylipäänsä minkäänlaista yhteiskunnallista merkitystä tai roolia. en ole edes kuluttaja.

te kaikki rikkaat tai keskituloiset ihmiset, minäpä sanon sen, onnen mitta on jokaiselle erilainen, mutta raha, se on yksi askel kohti onnea. jos sinun ei tarvitse murehtia asioista kuten; miten maksaa vuokra, laskut, millä ostan ruokaa seuraavat kaksi viikkoa, toivottavasti lipuntarkastajat eivät nouse samaan vaunuun etc. raha ei ehkä sinänsä ole onni, mutta ylläpitää varmuutta ja yleisesti ottaen hyvinvointia - luo turvaa ja arvostusta, mahdollistaa asioita ja antaa mielihyvää.

ihminen ei liene koskaan täysin onnellinen. jos minulla olisi rahaa, jolla turvata perushyvinvointi, olisinko sen jälkeen onnellinen? olisin jossain määrin, mutta tiedän, että kahtaisin jälleen senkin jälkeen asioita, jotka lamauttaisivat minua yhtä lailla.



huomasin eilen myös erään huvittavan asian, joka ei naurata minua millään tapaa. kärsin suunnattomasti siitä, etten kykene elämään nykyhetkessä. jos joku toinen ihminen olisi minun asemassa, voisin lyödä vetoa hänen unohtavan kaiken paskan, sillä minulla on ihminen, ketä kellään muulla ei ole. en ole koskaan elämässä, en ystävä- kuin tuttavapiirissäkään tavannut samanlaista ihmistä kuin mika.
en vain tajua tätä onnea, minkä hän suo minulle. tajuan sen kyllä ehkä ensitalvena, jolloin tulen riutumaan muistoissa - kaivaten niitä, ja niiden synnyttäessä minussa kaipuuta. tämä luo tuskan, jossa elän. se luo toivottomuuden, koska olen tietoinen, etten koskaan voi kokea niitä hetkiä. ne ovat ainutlaatuisia.
(kiitti vitusti elämä)
nytkin elän muistoissa. muistan kesän 2004. se on minun kesistäni paras. vihasin sitä silloin, sen voi päätellä merkinnöistäni. nyt kaipaan sitä. ääretöntä vapautta, lämmintä kesätuulta, ennen kaikkea sitä vapautta.... ... .


epäilin eilen mielenterveyttäni. yhä epäilen. pelkään, ettei ole kuin ajan kysymys, kun kuolen. en tarkoita itsemurhaa tai auton alle jäämistä, tarkoitan hulluutta. henkinen itsemurha, joka tappaa hitaasti. kärsimykseni tulee jatkumaan, tietämättäni tai tiedostaen sen.

yhä mietin olenko se villieläin vai jumala?

kuukausi ja olen vanhentunut vuoden.
ainakin numeroiden mukaan.
sinänsä ei luotettava tieto, sillä henkinen ikäni on aivan toisella vuosikymmenellä.

olisi tänään ollut syytä käydä labrassa, mutta ehkä sitten huomenna.
ei vaan jaksanut nousta,
nyt voisin kyllä lähteä ulkoilemaan, kun taas toisaalta yhtä houkuttavaa olisi käpertyä nukkuvan rontin kainaloon.

pahasti pelkään kärsiväni talvimasennuksesta.
ei siinä mitään, sitä on jatkunut jo useita talvia.
voisin tehdä asialle jotain - ei vaan kiinnosta.

aika menee nopeasti.
tunnen kuinka se vain pyyhkäisee ohitseni jättäen muistot, jotka palaavat mieleeni ensitalvena.
en pysty käsittelemään asioita nyt, ne on määrä käsitellä etulevaisuudessa, jolloin niiden seuraukset on pakko kohdata, sillä niitä on mahdotonta enää muuttaa.
olen minäkin säälittävä, mutta ei aivan yhtä säälittävä kuin te, kanssaihmiset.

olen miettinyt ja tullut siihen tulokseen, että olen katkera typerille ihmisille.
koska noin 90% väestöstä kuuluu massaan, eli näihin typeriin ja tiedostomattomiin ihmisiin, joiden elämän tekee onnelliseksi vain se, etteivät he tiedosta olemassa oloaan ja ovat ennen näkemättömän lahjakkaita huijaamaan itselleen onnen - toki kärsivät ajoittain vastoinkäymisistä, jotka saattavat hetkellisesti antaa heille kyvyn samaistua minuun ja muihin siihen 10% kuuluvaan valioyksilöön. tämä tila heillä kestää vain sekunnin tuhannesosan, jonka jälkeen he ovat jo unohtaneet, miltä se kaikki tuntui.

ainoita realisteja ovat masentuneet - en nyt tarkoita teiniangstaajia tai trendimasentuneita, vaan aidosti sen kaiken nähneitä ihmisiä. niitä on niin kovin vähän ja minun vaikutuspiirissä ei juuri yhtään. ymmärrätte varmaan, että olen viisauteni kanssa yksin. tämä synnyttää äärimmäisen tuskan, jonka kanssa on vain opittava elämään:

toisaalta se johtaa aina kuolemaan (niin kuolemmehan kaikki, mutta niin moni sattuu kuolemaan onnellisen tietämättömänä tästä kaikesta).

kuolemiseen johtaa kaksi tietä, joista voi valita nopean tai hitaan.
Itsemurha tai hulluus.

kun tiedostat, et voi elää sen tiedon kanssa - ja minä olen jo niin kovin lähellä sitä. ei ole kuin ajan kysymys (ja aika menee liian nopeasti) kun minun resurssini terveenä pysymiseen ehtyvät.

minulla on yksi pakotie, mutta siihen en ryhdy. itsensä unohtaminen ja massaksi yhteiskunnan/kulttuurin vaikutuspiirin lyöttäytyminen. ei koskaan - en halua olla tyhmä, en kulkea talutushihnassa - mieluummin katkerana elämään kyllästyneenä älykkönä, realistina, jonka päälle lapioidaan urakalla paskaa.

minä lopetan - ei kukaan lukiessaan mitään ymmärrä. kyse on aina ymmärryksestä, ei tietämisestä.
minä olen yhteiskunnan ulkopuolella ja siellä ei voi olla kuin jumalana tai villieläimenä;

kumpi siis olen?

oon kirjoittanut näemmä ahkeraan. ei kai siinä mitään.

unirytmi sekaisin.
varton aina kunnes mika lähtee duuniin.
sinne hän lähti juuri.
raukka.
ulkona on niin kylmä.

nyt ei vaan aivot pelaa,
mutta mun tunne-elin, sydän, se todellakin rakastaa.
fantastinen tunne.
ei vaatinut kuin vajaat 8kk seurustelua,
että se viimein alkoi toimia kunnolla
-tosin nyttemmin mun vasemmasta käsivarresta on alkanut lähteä tunto
...ajoittain.

kai sitä on pakko alkaa nukkumaan,
aamulla äidille.

outo tunne tämä. pelkään intuitioni olleen oikeassa.

olen rakkauden kyllästämä - onneton mutta niin onnellinen kuin vain onneton voi olla.

eilinen oli ihana päivä, vaikka suunnaton vitutus varjostikin päivää.
iltaa kohti asiat tuntuivat loksahtavan kohdilleen ja minä, minä tunsin kuinka sydämeni rakasti ja huomasin, kuinka intuitioni oli tuonut minulle jotain niinkin hyvää.
kauan kesti, mutta pääasia oli, että luotin kerrankin valinneeni oikein.
epävarmuuteni on poistunut ja voin vain rakastaa.
-kumpa muutkin elämän osa-alueet saisin nyt kuntoon.

istuimme eilen molly malone'sissa. se baari ei ollut oikein mieleeni, mutta se tunne.
istuimme kahdestaan täynnä olevassa baarissa, emmekä huomanneet ketään muuta.
paitsi sen nuoren naisen, joka tuli seurakseni istumaan, kun mika haki meille juomat.
keskustelimme aluksi taiteesta tai siitä, kuinka jotkin vain ovat taiteilijasieluja (= rakastan mikaa, hän oikeasti arvostaa minua. keskustelu siirtyi sittemmin maailman kehityskaaren - poliittiseen historiaan, aatteisiin, suuriin mullistuksiin... käsitteisiin.

emme olleet baarissa kauaa - tunnin pari, kahden juoman verran.
ulkona satoi lunta.
sitä oli satanut koko päivän.



huomasin, kuinka elämä on kohentunut - parin päivän sisään. nämä raa'at ihmisolennot ovat taaksejäänyttä elämääni ja pidän kyllä huolen, etten jatkossa aio murehtia tällaisten ihmisten elämästä, heidän vain hyväksikäyttäessään minua.
vielä jonakin päivänä, mikäli minua ei sitä ennen tuhota, hallitsen voimani ja viisauteni ja minä, minä voin kerrankin tehdä elämästi hyvän.
enkä vain omasta elämästäni, vaan myös sen ihmisen, joka minua on vilpittömästi rakastanut ja auttanut - ei ole hylännyt, vaan seissyt vierelläni, ei ole tuominnut minua itseni takia, ja uskonut, että eräänä päivänä teen hänet onnelliseksi.