Rauha kantaa huutonsa
ei ole mitään pelättävää
vaikka yö pimeää kantaa harteillaan
minä yksin valoa loistan
taskulamppuni voimat hiipuvat
olen istunut tässä jo kauan
hämähäkitkin ovat jo kuolleet
jälkikasvu kauas muuttanut
mistä savu verhoutuu
minne hetki kadonnut
maailma ruostetta pudottaa
hampaani tummentuvat
yksi vuosi sitten
oli minullakin kasvot
sormeni taipuvat virneeseen
olen istunut tässä jo kauan
mikä minä olen
Uusimmat blogimerkinnät
- Horkan Penitente 28.10.
- Inner Peace 25.01.
- Katatonia 16.01.
- matomena 04.12.
- enenpi suuret 04.12.
- Sitä itseään 23.11.
- Helvetin esinäytös 15.11.
- Lomake 09.09.
- viimeinen 17.08.
- Tämä päivä on ohi 17.08.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2008 (1)
- ▶ 2007 (2)
-
▼
2006 (17)
- ▶ joulukuu 2006 (2)
- ▶ marraskuu 2006 (2)
- ▶ syyskuu 2006 (1)
- ▶ elokuu 2006 (2)
- ▶ toukokuu 2006 (2)
- ▶ huhtikuu 2006 (3)
- ▶ maaliskuu 2006 (1)
- ▶ tammikuu 2006 (4)
- ▶ 2005 (4)