IRC-Galleria

Hyvää iltaa, neiti Jones! Täältä saapuu illan viihdyttäjänne. Viime kerrasta onkin ollut jo kauan. Viisi vuotta? Kylläpäs aika kulkee nopeasti.

Taitaa olla teen aika, eikös? Mennään, tule mukanani. Ohjaan sinut mitä ihmeellisimpiin asioihin. Suurenmoiset taivaanrannat ja merien aaltoilevat peilikuvat ovat pian näkyvissä. Kohta saat lentää! Vien sinut turvaan, pois tästä maailmasta! Kohti uutta etelää...

Astu sisään junaan, matkaamme pian pois. Ja näin, juna lähtee matkaan pitkin vanhoja ruosteisia raiteita. Maistatko jo veren suussasi? Se kertoo siitä, että olet hengissä ja pysyt niin vielä pitkän aikaa. Oletko valmis? Saanen muistuttaa, että tämä on vielä tyyntä myrskyn edellä... Tämä on vain kiirastuli johtamassa sinut kohti helvettiä. Käytä aikasi hyvin, sillä se määrää sinun viimeisen sijasi. Ja muista, tämä voi olla viimeinen nautintosi ikinä.

Taivas siintää purppuraisessa meritaivaassa tuulen soidessa kauniisti. Kaikki on rauhallista ja rentoutuminen on osa elämää. Tiedän, tämä on liian täydellistä ollakseen totta. Tämähän ei ole totta, kuten sinä määrittelisit. Tämä on vain harhaa. Et taida muistaa yhtään sitä onnettomuutta? Arvelinkin... Sinä olet koomassa neiti Jones! Koomassa! Sinä nukut levotonta unta, josta et ehkä koskaan herää! Käytä aikasi oikein, sillä nämä voivat olla viimeiset hetkesi.

Etkö saa selkoa? Viisi vuotta sitten olit samassa tilanteessa. Silloin teit erään lupauksen. Etkö muista? Pitäisiköhän minun muistuttaa sinua... Ei vielä. Saat itse muistella hetken. Näetkö tuon puun tuolla? Tuon yksinäisen puun. Siellä lupasit minulle jotain enkä ikinä unohda lupaustasi. Ja MINÄ varmistan, että pidätkin lupauksesi.

Entäs tuo risti tuolla kummulla. Mitä se tuokaan mieleesi? Kuoleman kenties? Kristuksen? Miksi? Miksi liität vapahtajasi kuolemaan? Totisesti, elät vain kuollaksesi pois. Tiedätkös, että olisit voinut käyttää aikaasi tekemällä jotain, ettei maailmassa olisi niin paljon kuolemaa. Mutta silti olet käyttänyt sitä murehtimalla sitä, millaisena SINUT nähdään. Miksi kaikki liittyy aina SINUUN? Eikö tässä maailmassa ole mitään muuta kuin SINÄ? Totisesti, sinä et vieläkään tajua, miksi olet täällä.

Ohjeita elämässä olet aina antanut muille, mutta oletko seurannut yhtään niistä itse? Poikkeuksia lukuun ottamatta olet kaukana siitä pyhästä henkilöstä, jona sinua pidetään. Sinä et ole yhtään mitään. Tiesitkö, että sinä olet vähempiarvoinen kuin taivaan lintu? En kyllä edes arvioisi sinua kärpästäkään arvokkaammaksi. Kärpäsestä sentään on hyötyä. Kärpänen on ruokaa. Sinuahan ei nyt pirukaan söisi. Ehkä hieman pureskelisi muttei silti saisi noin hapanta lihaa syötyä. Sinäkö malliyksilö lajistasi? Salli minun nauraa...

Aikasi on jo ohi. Oletko oppinut mitään? Heh, niin arvelinkin. Saat valita, edessäsi on kaksi ovea. Kaksi samannäköistä ovea, toinen on väärä tie, toinen oikea. Toinen on rikkauden ja onnen tie, toinen köyhyyden ja kärsimyksen. Kumman valitset? Matkasi jatkukoon ilman minua, olet tehnyt päätöksesi. Nyt SINÄ jatkat matkaasi yksin ja saat nähdä tiesi kulun. Saat nähdä, teitkö oikean ratkaisun. Usko pois, kyllä sinä vielä näet...

---

Tämän novellin kirjoitin joskus vuosituhannen alussa lukioaikoina. Ajattelin laittaa ihan huvikseni sen tänne luettavaksi.

The World has seen much better days
I know there's still much left to see
As the skies are calling me
with colorful wings of grace

What are we hiding from this day
I know there's still much more in me
to call it all a failure
with hateful tears filled with disgrace


How can I love it all this much
It's so cold that I am smiling
I am one with the tears you cry
this feeling sets me free

Inner peace and faith
I'm one with everything
I have been here for eternity
and I'll never go away

You'll one day see what I mean
when all else is lost
I'll be here, forever free
Cause I'm one with everything

Let your spirit free
from the cages of your life


(NOW I KNOW)
How I can love it all this much
(IT IS ALL SO CLEAR)
It's so warm that I am crying
I am in the thoughts that make you smile
This feeling sets us free

Inner peace and faith
I am inside everything
I have been here for an eternity
And I'll never go away!

joskus annan sanojen virrata mielen läpi
suurena jokena täynnä jäälauttoja
kevään virkistävän tuoksun myötä paljastan ajatukseni
kuin kevät paljastaa hankeen hautautuneet ruumiit

joskus kiellän mielitekojeni sähköiset komennot
hulluna väkijoukkona kulkisivat muuten
polkisivat selkärankani yli
en tiedä mitä silloin tekisin

jos anna en itselleni valtaa
paeta paineesta raivoten
jos anna en itselleni aikaa
tainnuttaa itseni ajasta pois

mitä nytkään voi tehdä
aika kulkeekin vain kelloissa
sielujen tuomiot täytettäköön
ja minä vain istun yksin

joskus katselen nurkassa huoneessa
jossa ihmiset juhlivat täydessä onnessa
joskus vain sulkeudun varjoihini
tylsyydestä humaltunut ja tervaan tukehtunut

jos anna en itselleni valtaa
istua yksin ja rukoilla vain
jos anna en itselleni aikaa
halata sinua ajasta pois

mitä sitten voisinkaan tehdä
aika kuollut on vaan ei kelloista
sielujen tuomiot täytetty kai
ja minä vain istun yksin

vaikka huone on täynnä muita
olen yksin enkä löydä tietä ulos
mieleni vanginnut on ajatukset
olen katatoninen ruumis

Taidan ampua itse
niiii

joo on se aivan helevetsin vitsin
hieno idea vaikka kaksin sanon
ota se sormi pois persikan lehdet
anna olla

anngst annnnnngst
ja tisseille läps läsp

öri öri ja peruna laatikko ka ka kasa
huomioi vihreet

oletkosinäkinajatellutanaalimastura
et vai?

no osta ees mersu hai sie lehmä
olut melkein ohi on päivien viemää
missä on sänko missä on nips naps

aijaijai

oletko minä hä mitä sä saaaaaab
oho oho sillä on suuri saapasjalkakissankivekset
oliko näin oliko mitä
oli vai

no voi herranjumalauta!

ajattelin kirjoittaa ajatuksiani ylös
mutta ajatukset juoksivat karkuun

vihaiset mielet huutavat minulle
leikkaa homo lettis
hyvä etteivät töihin sentään komentaneet
tämän kaupungin työllisyystilanne vaikeuttaa

on sillä silti iso pää

pelaan pasianssia ja juon olutta
näin se on nähtävä
rauhallinen musiikki tekee sijaa
pelkotilat nostavat karvoja

missä todellisuuden rajat

pitäisi kai laulaa pieni laulu
mutta kurkusta tulee vain karvoja
mistä päästä valuu
ja minne vie helsinki

on se ei
ja kyllä vain
uudet kivet haisee
vaihdekeppi tungetaan

mielikuvitus täyttänee
ja sinne menee hän
nostaa vielä uuden
satatuhatta pientä hjoo

ei liian kyllä vain
onko sinulla hassut korvat
borat borat isompi pora
sähkövatkaimella kermat

äidilläsi on sormet
ja isäsi varpaat ovat

usvassa hampaat
niissä on reikiä kuin per
persoonassasi on täyttö
käytettyjä hanskoja on jee

mitä se minusta kertoo että
äiti äiti setä on täti
oujee ja rommia sentti
on viskissä kivempi

on hei hei ja
laattaa poppikoneet
mukavampi on nouste
perällä on enempi täiteeeee


ai ai ai ja pinpinpi
on se vaan kyllä ei
ei juu paskaa puhut
älä syö älä älä syö paskaa

Tästä ei tule mitään
elämä potkii perseelle
iskee hampaat kurkkuun
puhkoo silmät kynsillään

aurinko on näyttänyt kyntensä
selkäni on veressä
kurkussa pala katkarapua
ja sulaa muovia vatsallani


eikä tästä tule taas yhtään mitään
kaikki on päin vittua
elämä potkii päähän
koti-ikävä kusee silmään


EIKÄ TÄSTÄ TULE TAAS YHTÄÄN MITÄÄN
KAIKKI ON PÄIN VITTUA

Olen nyt pitkän aikaa suunnitellut mielessäni romaania.
Kirjoitin runonpätkän pohjustamaan romaanissa hakemaani fiilistä:


Maanantaiaamuna
uutisoivat meille uutta tulemista
sotaa, saatanaa, raiskauksia ja kuolemaa
maailma on hyvässä kunnossa

emme vain pysy itse mukana

kymmenet tuhannet ihmiset vaeltavat kaduilla
kuolema kasvoillaan
liekkimeri perässään
he ovat tulossa tännepäin

jäämme paskan keskelle vangiksi
edessä tuhannet kävelevät kuolleet
takana sata niskaamme tähdättyä asetta
olemme viimeinen rintama

meidän välissämme on vahvaa voimaa
olemme viimeinen asia elämän ja kuoleman välissä
toivo on karannut kauas
kaatunut kuolleena ojaan
tukehtunut omaan oksennukseensa

juon viinaa ja poltan savukkeen
lataan aseeni ja hymyilen
nyt jos ei koskaan
kaikki me kuolemme pian

Yksinäisyys lyö vasten kasvoja
niin neitimäisesti kuin parvi homoseksuaalisia
pienenpieniä siiliä, piikit pystyssä
silkkihanskat perseessä

Jään miettimään sitä hetkeä
kun sanoissa oli joskus järkeä
ja kuusimetsässä pystyi masturboida
rauhassa

ehkä sekin on vain muisto
jonka hallitus on siittänyt mieleeni
lupaa kysymättä ja kiveksiä kourien
byrokratialla pyyhin persettäni

paskannan lomakkeen
Täytä se

Sinä hetkenä kun en enää jaksa pidätellä itkua
voin nostaa käden kirveelle ja lyödä itseäni
veri on kyyneliä kauniimpaa

on olut vettä sakeampaa
eikä sanoja tule enää mieleen
enää ei keuhkojani särje
enää ei ääni kulje

Hengitä.

Tämä päivä on ohi

on pimeää ja toivon että
huomennakin on pimeää
valo vie minulta voimat
aurinko häikäisee

ei ehdi nähdä pimeyttä