IRC-Galleria

Rauha kantaa huutonsa
ei ole mitään pelättävää
vaikka yö pimeää kantaa harteillaan
minä yksin valoa loistan

taskulamppuni voimat hiipuvat
olen istunut tässä jo kauan
hämähäkitkin ovat jo kuolleet
jälkikasvu kauas muuttanut

mistä savu verhoutuu
minne hetki kadonnut
maailma ruostetta pudottaa
hampaani tummentuvat

yksi vuosi sitten
oli minullakin kasvot
sormeni taipuvat virneeseen
olen istunut tässä jo kauan


mikä minä olen

Minulla on liikaa aikaa
liian vähän sielua
Kaiken itsestäni sinulle annan
sinä ruumiini omistat

Tässä olen ja katselen
miten aurinko räjähtää
välähtäen kirkkaasti se
mieleni pakastaa

Sinulle ei aikaa jää
kun kerran irtoaa
suuri pala elämästä
ja tulevaisuuskin

Kanna minut helvettiin
kanna tuhkatkin pesästä
kanna vielä kolme kertaa
niin että helpottaa

Kanna raskas taakkasi
niin helvetin raskas
ettei hartioillesi jää
kuin painaumat veriset

Kanna minut helvettiin
Kaiva silmät päästäni
kanna vielä viisi kertaa
niin että unohtaa

Kanna minut helvettiin
Kaiva selkääni kirveellä
Raiskaa minut kuusi kertaa
niin että rakastaa

Where has the longing gone
all those sad little whispers
of all that was once said and done
give me a scar that will not heal

I thought I was just lost
for every wound was rotting
no one was there for me
or so it felt for so very long

Now I see myself like I never have
grown older day by day and year
no longer sad and blue (black and red)
I have a fierce burning in me

I will become the man I hoped to be
I am the one who'll pay for my fear
blind eyes that see once more
Cut me open, paint the world red



; Huh mitä paskaa :D

Elämme maailmassa jossa
jälkemme hankeen jää
rumat jalkamme hangen halkaisee
kauniin jääniityn pilaamme
paskalla asenteellamme

nämä jäljet joita ikuisuuteen
yritämme painaa aina muistaen
hetkessä tuuli jälkemme pois pyyhkäisee
tämän kaiken tuuli itselleen
vie meiltä ikuisesti pois

TÄMÄ PÄIVÄ ON JÄÄNYT AJAN ALLE
IKUISESTI UNOHDETTU PERKELE
EMME MUISTA ENÄÄ MITÄÄN
EMME TUNNE TOISIAMME
meidät tuuli omakseen vie

yritän hetken muistella
taaksepäin katsoen
mitä minusta tänne jää
edessäni vain tyhjä seinä
minusta jälki seinälle jää

huomenna ei kukaan enää tiedä
mikä seinällä joskus on ollut
olen vain tyhjä jälki
joskus loistanut minäkin kai olen
seinä tyhjästä muistuttaa

MINÄ SEINÄLLÄ KASVONI NÄÄN
IKUISESTI UNOHDETTU PERKELE
ENKÄ MUISTA ENÄÄ MITÄÄN
EN ENÄÄ TUNNE TOISIAMME
minut tuuli omakseen vie

TÄMÄ SEINÄ ON JÄÄNYT TULEN ALLE
IKUISESTI PALAVA PERKELE
SE EI LOISTA ENÄÄ MEILLE
EI SE TUNNE TOISIAMME
tuhkat tuuli omakseen vie

Eräänä päivänä käydessäni Karjalan kannaksella,
tulin painineeksi kahdentoista karhun kanssa.
Aamulla sen huomasi, oli selkä raadeltu verille.

Pihatiellä elämääni etsiessä
kimppuuni hyökkäsi riivattu Kukko,
joka verityöllä naamassani
sai minut etsimään Lapista Kultaa.

Olen elänyt lapsuuteni odottaen tulevaa
olen tahtonut kasvaa isommaksi
olla aikuinen mies

mutten tahdo elää elämääni
ollen kuin vanha mies joka vain
tahtoo olla lapsi uudestaan

en tahdo odottaa kuolemaa

Mikä helvetti siinäkin on
että ihmiset pelkäävät toisiaan
että lyövät toista vain siksi
ettei toinen ehdi lyödä ensin

Mies on niin helvetin arka
että huutaa kovaan ääneensä
minun päällenihän ei voi kusta
sillä minulla on oikeus huutaa

sivistyksen nimissä minä sinusta orjani teen

Mikä helvetti siinäkin on
että ihmiset vihaavat toisiaan
vain koska toinen on väriltään tumma
ja sillä on suuremmat saappaat


Suojellaan toisiamme toisiltamme
silmä silmästä, hampaat kurkussa
niin ettemme näe enää edes eteemme
koko maailma on hiekkalaatikko

Tässä perkeleen leikissä vain
jää muovisotilaatkin kustun hiekan pohjalle
kun isot pojat päähän potkivat
ja ovat niin helvetin suurta

sivistyksen nimissä sinä minusta orjasi teet

Mutta poliittisen paskanjauhannan myllystä
tahtoisin nähdä jotain uutta
rokkia rauhaa ja rakkautta
jotain kaunista ystävän suusta

Ei ole mitään sanottavaa

ei mitään jäljellä
Minua väsyttää ja

tahtoisin nukkua


Pitkään ja rauhassa

tahtoisin vain olla
tekemättä mitään sellaista

mistä kuulla saa myöhemmin


En ole sellainen kuin pitäisi

katson kuinka ihmiset ympärilläni
etenevät elämässä pitkälle

kuin tietäen valmiiksi


Mitä haluavatkaan elämältä

ja minä vain istun tässä
kirjoitan tällaista turhanpäiväistä

paskaa josta kuulla saa myöhemmin

On pää painetta täynnä
elämä kutsuu kirjoittajaansa
irstailla nimillä

iskee vasten seinää
tiilit kasvoa hyväilee
ja kaataa selälleen

katukivetyksen sylissä
kylmässä kusenkosteassa
havahtuvat mielet krapulaiseen aamuun

silloin tietää
mitä tämä tarkoittaa

Katson autiota lumitietä
kuin vaahtoava taivas
se rauhattomana riehuten

tiedän sen

Hyvä perse kauniit rinnat
ei sinulta mitään puutu

partaterän lailla
kasvoni katsovat minua
silmieni takana sanovat
minua minusta irti

haistan sen

Iso perse riippuvat rinnat
ei sinulta mitään puutu

tiedän sen
haistan sen

hyvät silmät kuihtuvat kädet
ei sinulta mitään puutu








Ja ajatukset pysyvät suhteellisen lähellä paskakaivoa.
Rasittaa olla. Hassua.

Tylsää on ja niin perkeleen typerää.