Elämme maailmassa jossa
jälkemme hankeen jää
rumat jalkamme hangen halkaisee
kauniin jääniityn pilaamme
paskalla asenteellamme
nämä jäljet joita ikuisuuteen
yritämme painaa aina muistaen
hetkessä tuuli jälkemme pois pyyhkäisee
tämän kaiken tuuli itselleen
vie meiltä ikuisesti pois
TÄMÄ PÄIVÄ ON JÄÄNYT AJAN ALLE
IKUISESTI UNOHDETTU PERKELE
EMME MUISTA ENÄÄ MITÄÄN
EMME TUNNE TOISIAMME
meidät tuuli omakseen vie
yritän hetken muistella
taaksepäin katsoen
mitä minusta tänne jää
edessäni vain tyhjä seinä
minusta jälki seinälle jää
huomenna ei kukaan enää tiedä
mikä seinällä joskus on ollut
olen vain tyhjä jälki
joskus loistanut minäkin kai olen
seinä tyhjästä muistuttaa
MINÄ SEINÄLLÄ KASVONI NÄÄN
IKUISESTI UNOHDETTU PERKELE
ENKÄ MUISTA ENÄÄ MITÄÄN
EN ENÄÄ TUNNE TOISIAMME
minut tuuli omakseen vie
TÄMÄ SEINÄ ON JÄÄNYT TULEN ALLE
IKUISESTI PALAVA PERKELE
SE EI LOISTA ENÄÄ MEILLE
EI SE TUNNE TOISIAMME
tuhkat tuuli omakseen vie