Olen nyt pitkän aikaa suunnitellut mielessäni romaania.
Kirjoitin runonpätkän pohjustamaan romaanissa hakemaani fiilistä:
Maanantaiaamuna
uutisoivat meille uutta tulemista
sotaa, saatanaa, raiskauksia ja kuolemaa
maailma on hyvässä kunnossa
emme vain pysy itse mukana
kymmenet tuhannet ihmiset vaeltavat kaduilla
kuolema kasvoillaan
liekkimeri perässään
he ovat tulossa tännepäin
jäämme paskan keskelle vangiksi
edessä tuhannet kävelevät kuolleet
takana sata niskaamme tähdättyä asetta
olemme viimeinen rintama
meidän välissämme on vahvaa voimaa
olemme viimeinen asia elämän ja kuoleman välissä
toivo on karannut kauas
kaatunut kuolleena ojaan
tukehtunut omaan oksennukseensa
juon viinaa ja poltan savukkeen
lataan aseeni ja hymyilen
nyt jos ei koskaan
kaikki me kuolemme pian