joskus annan sanojen virrata mielen läpi
suurena jokena täynnä jäälauttoja
kevään virkistävän tuoksun myötä paljastan ajatukseni
kuin kevät paljastaa hankeen hautautuneet ruumiit
joskus kiellän mielitekojeni sähköiset komennot
hulluna väkijoukkona kulkisivat muuten
polkisivat selkärankani yli
en tiedä mitä silloin tekisin
jos anna en itselleni valtaa
paeta paineesta raivoten
jos anna en itselleni aikaa
tainnuttaa itseni ajasta pois
mitä nytkään voi tehdä
aika kulkeekin vain kelloissa
sielujen tuomiot täytettäköön
ja minä vain istun yksin
joskus katselen nurkassa huoneessa
jossa ihmiset juhlivat täydessä onnessa
joskus vain sulkeudun varjoihini
tylsyydestä humaltunut ja tervaan tukehtunut
jos anna en itselleni valtaa
istua yksin ja rukoilla vain
jos anna en itselleni aikaa
halata sinua ajasta pois
mitä sitten voisinkaan tehdä
aika kuollut on vaan ei kelloista
sielujen tuomiot täytetty kai
ja minä vain istun yksin
vaikka huone on täynnä muita
olen yksin enkä löydä tietä ulos
mieleni vanginnut on ajatukset
olen katatoninen ruumis
Uusimmat blogimerkinnät
- Horkan Penitente 28.10.
- Inner Peace 25.01.
- Katatonia 16.01.
- matomena 04.12.
- enenpi suuret 04.12.
- Sitä itseään 23.11.
- Helvetin esinäytös 15.11.
- Lomake 09.09.
- viimeinen 17.08.
- Tämä päivä on ohi 17.08.