IRC-Galleria

ajattelin kirjoittaa ajatuksiani ylös
mutta ajatukset juoksivat karkuun

vihaiset mielet huutavat minulle
leikkaa homo lettis
hyvä etteivät töihin sentään komentaneet
tämän kaupungin työllisyystilanne vaikeuttaa

on sillä silti iso pää

pelaan pasianssia ja juon olutta
näin se on nähtävä
rauhallinen musiikki tekee sijaa
pelkotilat nostavat karvoja

missä todellisuuden rajat

pitäisi kai laulaa pieni laulu
mutta kurkusta tulee vain karvoja
mistä päästä valuu
ja minne vie helsinki

on se ei
ja kyllä vain
uudet kivet haisee
vaihdekeppi tungetaan

mielikuvitus täyttänee
ja sinne menee hän
nostaa vielä uuden
satatuhatta pientä hjoo

ei liian kyllä vain
onko sinulla hassut korvat
borat borat isompi pora
sähkövatkaimella kermat

äidilläsi on sormet
ja isäsi varpaat ovat

usvassa hampaat
niissä on reikiä kuin per
persoonassasi on täyttö
käytettyjä hanskoja on jee

mitä se minusta kertoo että
äiti äiti setä on täti
oujee ja rommia sentti
on viskissä kivempi

on hei hei ja
laattaa poppikoneet
mukavampi on nouste
perällä on enempi täiteeeee


ai ai ai ja pinpinpi
on se vaan kyllä ei
ei juu paskaa puhut
älä syö älä älä syö paskaa

Tästä ei tule mitään
elämä potkii perseelle
iskee hampaat kurkkuun
puhkoo silmät kynsillään

aurinko on näyttänyt kyntensä
selkäni on veressä
kurkussa pala katkarapua
ja sulaa muovia vatsallani


eikä tästä tule taas yhtään mitään
kaikki on päin vittua
elämä potkii päähän
koti-ikävä kusee silmään


EIKÄ TÄSTÄ TULE TAAS YHTÄÄN MITÄÄN
KAIKKI ON PÄIN VITTUA

Olen nyt pitkän aikaa suunnitellut mielessäni romaania.
Kirjoitin runonpätkän pohjustamaan romaanissa hakemaani fiilistä:


Maanantaiaamuna
uutisoivat meille uutta tulemista
sotaa, saatanaa, raiskauksia ja kuolemaa
maailma on hyvässä kunnossa

emme vain pysy itse mukana

kymmenet tuhannet ihmiset vaeltavat kaduilla
kuolema kasvoillaan
liekkimeri perässään
he ovat tulossa tännepäin

jäämme paskan keskelle vangiksi
edessä tuhannet kävelevät kuolleet
takana sata niskaamme tähdättyä asetta
olemme viimeinen rintama

meidän välissämme on vahvaa voimaa
olemme viimeinen asia elämän ja kuoleman välissä
toivo on karannut kauas
kaatunut kuolleena ojaan
tukehtunut omaan oksennukseensa

juon viinaa ja poltan savukkeen
lataan aseeni ja hymyilen
nyt jos ei koskaan
kaikki me kuolemme pian

Yksinäisyys lyö vasten kasvoja
niin neitimäisesti kuin parvi homoseksuaalisia
pienenpieniä siiliä, piikit pystyssä
silkkihanskat perseessä

Jään miettimään sitä hetkeä
kun sanoissa oli joskus järkeä
ja kuusimetsässä pystyi masturboida
rauhassa

ehkä sekin on vain muisto
jonka hallitus on siittänyt mieleeni
lupaa kysymättä ja kiveksiä kourien
byrokratialla pyyhin persettäni

paskannan lomakkeen
Täytä se

Sinä hetkenä kun en enää jaksa pidätellä itkua
voin nostaa käden kirveelle ja lyödä itseäni
veri on kyyneliä kauniimpaa

on olut vettä sakeampaa
eikä sanoja tule enää mieleen
enää ei keuhkojani särje
enää ei ääni kulje

Hengitä.

Tämä päivä on ohi

on pimeää ja toivon että
huomennakin on pimeää
valo vie minulta voimat
aurinko häikäisee

ei ehdi nähdä pimeyttä

Let your honor flow
like the blood
you bleed with
so much pride


Blinded by your fear
fucked by your hate
shut down by desire

death will be your bride


So you struggle for
a better, purebred
white world of power
(burn the impure)

FUCK THE HATE
FUCK YOUR WORLD

I bring on peace
with a fist in your face
you're going down
in your own hate motherfucker

Blinded by your fear
fucked by your hate
shut down by desire

Kun katsoin sitä hetkeä
mustilla, verta vuotavilla silmilläni
suolistoni tyhjeni
rakkoni räjähti

olin yhtä tyhjän kanssa

seinät ympärilläni olivat puuta
ruoste raiskasi niitä silti
pimeys täytti ulkoilman
usva täytti auenneet reiät

Naapurin lapset olivat päällystetty kelmulla
nostettu jaloistaan roikkumaan sähköjohtoon
Niistä valui tummaa nestettä
joka maistui raudalta
ruosteelta


Linnutkin oli raiskattu tervalla
ilman silmiä ne siteillä puettuna
nokkivat kakaroita, jotka vaikeroivat
sytytin nuotion sähköjohtojen alle

olin hurmoksesta niin täynnä
että oksensin

suljin silmäni ja löysin päästäni
kolmisarvisen löyhkäävän perkeleen
se soitti säkkipilliä ja lauloi

tällaista tänään helvetissä
huomenna soitamme kirkkourkuja
jotka ovat rakennettu selkärangastani
kallostani soitetaan tahtia

verta, paskaa ja kyyneliä
äidinmaidossa keitetyt sikiöt
tuijottavat niin ilkeästi
roikkuessaan napanuoraa myöten
ristiinnaulituista huorista

Kolmantena päivänä nousee aurinko
silloin olen jo viimein vainaa

Rauha kantaa huutonsa
ei ole mitään pelättävää
vaikka yö pimeää kantaa harteillaan
minä yksin valoa loistan

taskulamppuni voimat hiipuvat
olen istunut tässä jo kauan
hämähäkitkin ovat jo kuolleet
jälkikasvu kauas muuttanut

mistä savu verhoutuu
minne hetki kadonnut
maailma ruostetta pudottaa
hampaani tummentuvat

yksi vuosi sitten
oli minullakin kasvot
sormeni taipuvat virneeseen
olen istunut tässä jo kauan


mikä minä olen

Minulla on liikaa aikaa
liian vähän sielua
Kaiken itsestäni sinulle annan
sinä ruumiini omistat

Tässä olen ja katselen
miten aurinko räjähtää
välähtäen kirkkaasti se
mieleni pakastaa

Sinulle ei aikaa jää
kun kerran irtoaa
suuri pala elämästä
ja tulevaisuuskin

Kanna minut helvettiin
kanna tuhkatkin pesästä
kanna vielä kolme kertaa
niin että helpottaa

Kanna raskas taakkasi
niin helvetin raskas
ettei hartioillesi jää
kuin painaumat veriset

Kanna minut helvettiin
Kaiva silmät päästäni
kanna vielä viisi kertaa
niin että unohtaa

Kanna minut helvettiin
Kaiva selkääni kirveellä
Raiskaa minut kuusi kertaa
niin että rakastaa