Nyt mieleen hiipii tietenkin kysymys: milloin entiteetti (olento) on kypsä siirtyäkseen neljänteen ulottuvuuteen? Millaisen tietoisuuden tason entiteetin täytyy olla saavuttanut, jotta se valmistuu kolmannelta koululuokalta neljännelle?
Kuudennen ulottuvuuden ryhmäsielu Ra antaa lyhyen vastauksen:
Kysyjä: Mikä määrittelee neljänteen tihentymään valmistumisen?
Ra: Neljänteen tihentymään valmistumisen välttämättömyys on kyky käyttää, vastaanottaa ja nauttia Yhden Äärettömän Luojan tietyn vahvuista valkoista valoa.” (k4, 71)
Kaikki ”aine” (aineen kiinteys on illuusio) koostuu valkoisesta valosta. Kaikki näkemämme ”aine” on heijastusta tuosta valosta. Todellisuus on vain uni Luojan mielessä. Mitä korkeampiin ulottuvuuksiin siirrytään, sitä tiheämmin aine koostuu valosta – valo on ”vahvempaa” värähdellen nopeammin. Sadonkorjuukelpoisuudessa on kaikessa yksinkertaisuudessaan kyse siitä, miten hyvin mieli/keho/henki pystyy sietämään dramaattisesti lisääntyneen valkoisen valon määrää. Toisin sanoen miten hyvin pystytään katsomaan todellista itseä ”silmästä silmään”.
Sadonkorjuun hetkellä entiteetti sukeltaa yhä syvemmälle puhtaaseen valkoiseen valoon, ja pysähtyy siinä vaiheessa, kun se ei enää siedä yhtään suurempaa valon määrää. Jos se pystyy kulkemaan yli määrätyn rajan, pystyy se elämään neljännessä tihentymässä/ulottuvuudessa, ja käyttämään hyväksi sen tarjoamia uusia mahdollisuuksia kokemiseen, oppimiseen ja olemiseen. Jos taas entiteetti ei vielä kestä suurta määrää valoa eikä ylitä rajaa, se jatkaa inkarnoitumista kolmanteen ulottuvuuteen, kunnes sen värähtelytaso kasvaa riittävälle tasolle.
Merkittävä osa kolmanteen ulottuvuuteen inkarnoituneista sieluista on tullut tänne vapaaehtoisesti korkeammista ulottuvuuksista tehtävänään nostaa planeetan värähtelytasoa, ja siten auttamaan muita ylösnousemusprosessissa.
Ra kutsuu tällaisia entiteettejä vaeltajiksi. Myös vaeltajat kokevat uudelleen sadonkorjuun, mutta johtuen sielunsa korkeammasta värähtelystä pystyvät he sukeltamaan valkoiseen valoon syvemmälle päätyen takaisin kotiulottuvuuteensa, joka on usein viides tai kuudes. Tästä johtunee yleinen sekaannus, jonka mukaan Maa olisi muuttumassa 5D-planeetaksi. Maa on muuttumassa 4D-planeetaksi, mutta osa sieluista päätyy viidenteen ulottuvuuteen, koska on jo aiemmin kokenut neljännen eikä tarvitse kertauskurssia.
Valinta
Kysyjä: ”Mitä minä todella yritän ymmärtää, on miksi tämä valinta on niin tärkeä, miksi Logos tuntuu laittavan niin paljon painoarvoa tälle valinnalle, ja mikä tarkoitus tällä polariteetin valinnalla on, tarkalleen ottaen, Logoksen luomassa evoluutiossa tai kokemuksessa?”
Ra: ”Jokaisen mieli/keho/hengen polarisaatio tai valinta on välttämätöntä tullakseen sadonkorjatuksi kolmannelta tihentymältä. Korkeammat tihentymät tekevät työnsä tämän valinnan kautta hankitun polariteetin mukaan.”
Jokaisella ulottuvuudella on oppinsa, joita käsiteltiin kirjoituksessa Johdanto kosmologiaan ja vuoteen 2012.
Kolmas ulottuvuus on erityisen tärkeä, koska silloin tehdään valinta, joka määrittelee kahden seuraavan ulottuvuuden kokemuksen. Kolmannessa ulottuvuudessa valitaan tietoisesti joko positiivinen tai negatiivinen polku. Kummatkin ovat teitä takaisin ykseyteen. Toinen on suora reitti, jossa erillisyyden tuntemus loppuu jo neljännessä ulottuvuudessa, ja toinen on kivikkoinen ja rankka kiertotie, jossa erillisyyden tuntemus säilyy kuudenteen ulottuvuuteen saakka. Kuudennessa ulottuvuudessa polarisaatio lakkaa ja polut yhtyvät.
Polarisaatio tarkoittaa tietoista valintaa, jossa entiteetti päättää alkaa jalostaa itseään päättämänsä ihanteen mukaan. Tällöin elämälle muodostuu selkeä suunta, ja pelkässä tarkoituksettomuudessa ajelehtiminen lakkaa. Oltaessa positiivisella polulla universumi alkaa tarjota tukea ja opastusta. Negatiivisella polulla kulkija on enemmän omillaan.
Tullakseen sadonkorjatuksi neljänteen ulottuvuuteen on positiivisen tien kulkijan valittava ehdoton rakkaus elämänsä rakennusaineeksi. Ehdoton rakkaus kohdistuu kaikkiin ehdoitta – niin itseen kuin toisiin. Ra kutsuu tätä service-to-others -poluksi (”toisten palvelemiseksi”) tarkoittaen sitä, että tarpeen vaatiessa toisten etu menee oman edun edelle. Kuvitelkaa planeettaa, jossa kaikki toimivat näin. Kaikkiin voi luottaa, ja kaikkien tarpeet otetaan huomioon. Sitä voisi verrata taivaaseen tai paratiisiin, josta monet pyhät kirjoituksetkin puhuvat.
Negatiivinen polku on service-to-self -polku (”itsensä palveleminen”), jossa rakkaus on ehdollista ja kohdistuu vain itseen. Vain itse nähdään Luojana ja muut palvelijoina. Oma etu menee aina toisten edun edelle. Kuvitelkaa planeettaa, jossa kaikki toimivat näin. Vain itseen voisi luottaa, ja elämä olisi jatkuvaa valtataistelua, jossa vahvin yksilö olisi pyramidin huipulla ja muut asettuisivat voimiensa mukaan hierarkkiseen järjestykseen alatasanteille.
Ran mukaan entiteetti tulee sadonkorjatuksi, jos se pystyy nostamaan polariteettinsa vähintään tasolle, jossa se palvelee muita 51 % ja itseään 49 %. Toinen mahdollisuus on negatiivinen polariteetti, jossa itseä palvellaan 95 % ja muita vain 5 %, mitä on paljon vaikeampi saavuttaa. Neljännessä ulottuvuudessa negatiivisesti ja positiivisesti polarisoituneet eivät enää pysty elämään samalla planeetalla johtuen erilaisista värähtelytaajuuksista.
Elokuussa 2009 ilmestyi hollantilaiselle pellolle kaikkien aikojen suurin peltokuvio, jonka ihmisperhonen symboloi parhaillaan käynnissä olevaa transformaatiota - uuden ihmisrodun syntyä.
Maa on muuttumassa positiiviseksi planeetaksi, joten negatiivisesti polarisoituneet joutuvat jättämään tämän planeetan värähtelytaajuuden muuttuessa positiiviseksi neljännen ulottuvuuden planeetaksi. Negatiivisten entiteettien vallan menetys on jo kiihtyvällä tahdilla käynnissä.