IRC-Galleria

valaistuminen? mitä se on?

sana valaistuminen viittaa ajatukseen jostain yli-inhimillisestä suorituksesta, ja egohan se haluukin sinun pysyvän siinä ajatuksessa.
Kyse kuitenkin on vaan yksinkertasesti sinun luonnollisesta olotilastasi, olemisen kanssa kokemastas ykseydestä. Siinä tilassa olet yhtä jonkin äärettömän ja häviämättömän kanssa jonkin joka on melkeen paradoksaalisesti pohjimmiltaan sinä ja kuitenkin paljon sinua suurempi. se merkkaa sitä että oot löytänyt todellisen, nimen ja muodon tuolla puolen olevan itsesi.kykemättömyys tämän ykseyden kokemiseen luo harhaluulon että olet erillään ympäröivästä maailmasta. Näet ittes tietosesti tai tiedottomasti erillisenä olentona siitä, viriää pelko, ja sisäisestä ja ulkoisesta ristiriidasta tulee osa jokapäivästä elämää.

Rakastan buddhan yksinkertaista valaistumisen määrittelyä.Hän sanoo että se on ''kärsimyksen päättymistä''. siinä ei oo mitään yli-inhimillistä, eihän? määritelmänä on se on luonnollisesti epätäydellinen. se kertoo vain mitä valaistuminen ei ole, se ei ole kärsimystä.mutta mitä on jäljellä kun kärsimystä ei enää ole? buddha vaikenee siitä ja hänen vaikenemisensa antaa ymmrtää että sinun on itse otettava selvää. hän käyttää kielteistä määritelmää,jotta mieli ei voisi tehdä siitä uskonkappaletta tai yli-inhimillistä suoritusta - päämäärää, jota sinun on mahdoton saavuttaa.tästä huolimatta buddhalaisten e nemistö kuvittelee yhä, että valaistuminen kuuluu vain buddhalle - ei heille, ei ainakaan tämän elämän aikana.

valaistuminen ei merkitse ainoastaan kärsimyksen ja alituisten sisäisten ja ulkoisten ristiriitojen päättymistä. se merkitsee myös pääsyä lakkaamattoman ajattelun karmeasta orjuudesta. mikä uskomaton vapautuminen!


Mikä on suurin este tämän todellisuuden kokemiselle?

Mieleen samastuminen. Se tekee ajattelusta pakonomaista. on todella tuskallista, ettei pysty pysäyttämään ajattelua. Mutta emme kykene huomaamaan sitä, koska melkein kaikki kärsivät siitä. Niinpä se koetaan normaaliksi. Mielen alituinen häly estää sinua löytämästä sitä sisäisen hiljaisuuden maailmaa, joka on yhtä olemisen kanssa. Mieleen samastumisen luoma väärä kuva itsestä langettaa myös pelon ja kärsimyksen varjon elämäsi ylle.

Filosofi descartes uskoi oivaltaneensa perimmäisen totuuden hän kiteytti sen kuuluisaksi toteamukseksi:'' Ajattelen, olen siis olemassa.'' Todellisuudessa hän puki sanoiksi peruserehdyksen: hän samasti ajattelun ja olemisen sekä persoonallisuuden ja ajatuksen. Pakonomaisen ajattelun kahleissa oleva - siis melkein jokainen - elää näennäisesti eristyneenä mielipuolisen monimutkaisessa, loputtomien ongelmien ja ristiriitojen maailmassa, joka on heijastusta mielen jatkuvasta pirstaloitumisesta. Valaistuminen on eheyden tila, jossa ollaan ''yhtä'' kaiken kanssa ja siksi rauhan tilassa. Yhtä elämän ilmenemismuotojen ja maailman kanssa, yhtä olemisen kanssa.

Mieleen samastuminen luo käsitteistä, luokitteluista, mielikuvista, sanoista ja mielipiteistä läpinäkymättömän verhon, joka estää kaikki aidot suhteet. Se eristää sinut itsestäsi, lähimmäisistäsi, luonnosta ja jumalasta. Juuri tämä ajatusten verho synnyttää harhakuvan erillisyydestä - harhakuvan,että on olemassa joku sinä ja täydellisen erillinen 'toinen'. Unohdat sen oleellisen tosiasian,että fyysisten ilmiöiden ja erillisten muotojen tason tuolla puolen olet yhtä kaiken olevan kanssa.Sanalla ''unohtaminen'' tarkoitan, ettet voi enää tuntea tätä ykseyttä itsestään selvänä todellisuutena. Saatat uskoa, että se on totta, mutta et enää koe,että niin todella on. Uskominen saattaa lohduttaa. Mutta ainoastaan oma kokemus vapauttaa.
Ajattelemisesta on tullut sairaus. Sairaus syntyy, kun tasapaino järkkyy. Esimerkiksi kehossa tapahtuva solujen jatkuva jakaantuminen on luonnollista, mutta jos tuo prosessi ei tapahdu oikeassa suhteessa kokonaisuuteen nähden, solut lisääntyvät liikaa ja tuloksena on sairaus.
Mieli on loistava työkalu oikein käytettynä. Mutta väärin käytettynä siitä tulee sangen tuhoisa. täsmällisemmin ilmaistuna sinä et niinkään käytä mieltäsi väärin - tavallisesti et käytä sitä lainkaan. Se käyttää sinua..tässä on kyse sairaudesta. Luulet että olet mielesi. se on harhakuvitelma. työkalu on ottanu sinut hallintaansa :S!

''en ole aivan samaa mieltä. on otta että ajattelen paljon turhaa, kuten suurin osa ihmisistä. mutta voin silti saada mieleni tekemään asioita, ja niin tapahtuu koko ajan.''

Vaikka osaat ratkaista ristisanatehtäviä tai rakentaa atomipommin, se ei merkitse että käyttäisit mieltäsi. Aivan kuten koira rakastaa kaluta luita, mieli rakastaa painaa hampaansa ongelmiin. siksi se ratkaisee ristisanoja ja rakentaa atomipommeja. Sinua ei kiinnosta kumpikaan. haluaisin kysyä: voitko vapautua ajatuksistasi aina kun haluat? oletko löytänyt 'katkaisijan'?

''Tarkoitatko ajattelun täydellistä pysäyttämistä? ei, sitä en osaa, paitsi tuokioksi tai pariksi''.

Sitten mielikäyttää sinua. olet tiedostamattasi samastunut siihen. Et edes tiedä olevasi sen orja. Olet tietämättäsi sen riivaama, ja niin pidät riivaajaa sinuna.
Vapautus alkaa sillä oivalluksella, ettet ole riivaaja - ajattelija. Tämä tietoisuus mahdollistaa riivaajan tarkkailemisen. Heti kun alat pitää silmällä ajattelijaa, tietoisuuden korkeampi taso aktivoituu. Silloin näet, että ajattelun ulottumattomissa on valtava määrä alykkyyttä ja että ajatus on vain sen pienen pieni osanen. Oivallat myös, että kaikki todella merkitsevä - kauneus, rakkaus,luovuus,ilo,sisäinen rauha - nousee mielen tuolta puolen. Alat herätä.

'' mitä oikeastaan tarkoitat ''ajattelijan tarkkailemisella?''

kun joku menee lääkärille sa sanoo: ''kuulen ääniä päässäni'', hänet lähetetään todennäköisesti psykiatrille. tosiasia kuitenkin on, että käytännöllisesti katsoen jokainen kuulee äänen tai ääniä päässä koko ajan.Tarkoitan tahatonta ajatusprosessia, loputonta yksinpuhelua tai kaksinpuhelua.sen lopettaminen on sinun vallassasi. Et vain huomaa sitä.
Olemme ehkä kadulla törmännyt 'hulluihin' jotka lakkaamatta puhuvat tai mutisevat itsekseen.ei ole kuitenkaan suurtakaan eroa näiden ja toisaalta sinun ja muiden 'normaalien' ihmisten välillä. Erona on se, että sinä et ajattele ääneen. Ääni arvostelee, pohtii,tuomitsee,vertailee,nurisee,pitää tai ei pidä jostakin jne. Äänellä ei ole välttämättä mitään tekemistä tilanteen kanssa, jossa sillä hetkellä olet. se saattaa vetää esiin joitakin vastikään tai kauan sitten tapahtuneita asioita. Se myös saattaa harjoitella tai kuvitella tulevaisuuden tilanteita. tällöin usein se kuvittelee asioiden menevän hullusti tai seurausten olevan kielteisiä. Tätä sanotaan huolestumiseksi. joskus tähän ääniraitaan liittyy näkökuvia tai mielessäsi alkaa pyöriä ' elokuva'. vaikka ääni käsittelisi nykytilannetta, se tulkitsee sitä menneisyyden pohjalta. Näin siksi, että se on ehdollistuneen mielesi ääni. Ja mieli puolestaan on seurausta koko menneisyydestäsi sekä perimistäsi kollektiivisista,kulttuurin muokkaamista ajatus ja asennemalleista. Niinpä siis katselet ja arvostelet nykyisyyttä menneisyyden silmin, ja saat siitä täysin vääristyneen kuvan.

Ei ole suinkaan harvinaista, että juuri tuo ääni on kyseisen henkilön pahin vihollinen. monet ihmiset elävät päässään kiusanhenki, joka lakkaamatta hyökkäilee heidän kimppuunsa, rankaisee heitä ja vie heiltä elämänenergiaa. Se on suunnattoman epätoivon ja murheen , mutta myös sairauden aiheuttaja.
Hyvä uutinen on että voit vapauttaa itsesi mielen vallasta. tämä on ainoa todellinen vapautus. Voit astua ensimmäisen askeleen juuri nyt. aloita tarkkailemalla päässäsi kuuluvaa ääntä niin usein kuin mahdollista. Kiinnitä erityisesti huomiota toistuviin ajatusmalleihin, noihin vanhoihin äänilevyihin, jotka ovat soineet päässäsi ehkä monien vuosien ajan. Tätä tarkoitan ''ajattelijan tarkkailemisella''. Sen voi siis sano toisinkin: kuuntele päässäsi kuuluvaa ääntä, ole läsnä todistajana.
Kun kuuntelet tuota ääntä, kuuntele puolueettomana. tahdon sanoa: älä arvostele. älä arvostele tai tuomitse kuulemaasi, sillä se merkitsisi vain sitä , että tuo sama ääni on livahtanut sisään takaoven kautta. tulet pian huomaamaan:tuolla on ääni ja tässä minä olen kuuntelemassa, tarkkailemassa sitä. Tämä minä olen - havainto - tämä tuntu omasta läsnäolostasi - ei ole ajatus. se nousee mielen tuolta puolen.

Kun siis kuuntelet ajatusta, et ole tietoinen pelkästään ajatuksesta vaan myös itsestäsi ajatuksen tarkkailijana. on avautunut uusi tietoisuuden ulottuvuus. ajatusta kuunnellessasi tunnet tietoisen hengen - oman syvemmän itsesi - ikään kuin ajatuksen takana tai alla. Silloin ajatus menettää valtansa sinuun väistyen nopeasti, koska et enää anna mielelle energiaa samastumalla siihen. näin alkaa tahattoman ja pakonomaisen ajattelun päättyminen.

Kun ajatus väistyy, koet mielen virrassa katkoksen, 'ei-mielen' tauon. nuo tauot ovat aluksi lyhyitä,ehkä muutaman sekunnin pituisia. Mutta vähitellen ne pitenevät pitenemistään. kun tälläinen tauko tulee, koet sisäistä hiljaisuutta ja rauhaa. Näin alkaa kokemus luonnollisesta yhteydestäsi olemiseen, jonka mieli tavallisesti piilottaa taakseen. Harjoituksen avullat tyyneyden ja rauhan tuntu syvenee syvenemistään. Todellisuudessa sen syvyys on pohjaton. Tulet myös kokemaan syvältä sisimmästäsi kumpuavaa todellista ilon väreilyä, olemisen iloa.
Et ole kuitenkaan transsissa, sillä tietoisuus ei katoa. Päinvastoin, jos sisäisen rauhan hintana olisi tietoisuudentilan madaltuminen ja tyyneyden hintana olisi elinvoiman ja valppauden väheneminen, se ei olisi hintansa väärti. Tässä sisäisen yhteyden tilassa olet kuitenkin paljon valppaampi., paljon virkeämpi kuin mieleen samastuneena. Olet täydellisesti läsnä. Lisäksi fyysistä kehoa aktivoivan energiakentän värähtelytaso kohoaa.

''Ajattelijan tarkkailemisen'' sijasta voit saada aikaan katkoksen ajatusten virtaan myös yksinkertaisesti kohdistamalla huomiosi tähän ja nyt. Keskität tietoisuutesi täydellisesti läsnä olevaan hetkeen. Tämä on syvästi tyydyttävää. näin tehdessäsi vedät huomion pois mielen toiminnasta ja luot Ei-mielen tilan, jossa olet tietoinen ja valpas, mutta et ajattele! siinä on mietiskelyn ydin.

Voit harjoitella tätä kaikissa kotiaskareissasi. Teet ne Tavallisesti jonkin päämäärän vuoksi. kohdista nyt huomiosi itse tekemiseen niin, että siitä tulee päämäärä sinänsä. Esimerkiksi portailla liikkuessasi - kotona tai työpaikalla - kiinnitä huomio joka askeleeseen, joka liikkeeseen, jopa hengitykseen. ole täydellisesti läsnä. Tai pestessäsi käsiäsi, kiinnitä huomio kaikkiin aistimuksiin, kaikkiin tuntoihin: miltä vesi kuulostaa, miltä se tuntuu, käsiesi liikkeisiin, saippuan tuoksuun ja niin edelleen. Tai kun nouset autoosi ja olet sulkenut oven, pidä hjetken tauko ja tarkkaile hengityksesi kulkua. Tiedosta hiljainen, mutta voimakas läsnäolon tuntu. Tämän harjoituksen onnistumisen mittana on se, kuinka syvää tyyneyttä ja rauhaa tunnet.

niinpä ainoa ja ratkaiseva askel edessäsi kohti valaistumista on tämä: opi irtautumaan mielestäsi. Aina kun onnistut luomaan katkoksen ajatusten virtaan, tietoisuutesi valo voimistuu. Jonakin päivänä saatat huomata hymyileväsi päässäsi kuulemallesi äänelle, aivan kuten hymyilet lapsien tempuille. Et enää suhtaudu mielesi sisältöön niin vakavasti. itsetuntosi ei ole enää siitä riippuvainen.