IRC-Galleria

Sitä miettii että tuleekohan mun elämään koskaan ihmistä joka oikeasti tuntee mut.

En usko että kukaan on koskaan tuntenut.

Ehkä jonkinlainen pintaraapaisu korkeintaan- jokin epämääräinen rykelmä erilaisia hahmotelmia mutta kokonaisuus on kuitenkin jäänyt hahmottumatta.

Uskon että monet ei tuntisi sitä ihmistä joka olen koneen takana... tai ylipäätään kaiken takana.

Olen ihmisenä jotenkin mielettömän käsittämätön. Suurin osa omista reaktioistani tulee yllätyksenä itsellenikin- ja mielipiteitä on suuntaan jos toiseen.

Saatan vaikka liputtaa kristinuskon puolesta ja seuraavana hetkenä nauraa ateistien jeesusvitseille- uskoen edelleen mutta tavallaan ajatellen, että vittu, onpa kristityt sitten tyhmiä.

Seuraavana päivänä taas rukoilen jne.

Vituttaa näin hajanainen identiteetti. Luulenpa että vähintään 90 prosentille mun ikäisistä on muodostunut jo aika vakaa käsitys itsestään- ja samalla muiden on helpompi heitä tulkita, ennustaa heidän käytöstään. Pitää heistä "omina itseinään" kun tietävät tarkalleen keitä he ovat. Tai, lähes tarkalleen.

Olen ehkä kaikkea yhtä aikaa ja samalla en mitään.

Olen altis muotoutumaan toisen mukaiseksi. Helposti matkin toisen eleitä, asenteita, puhetyyliä.... about kaikkea.

OKSETTAA tämä piirre itsessäni.. vai onko se piirre? Niin, enhän voi tietää kun identiteetti on jo alunperinkin täysi kaaos.

Tämän kaiken takia en tiedä millaiset ihmiset minusta pitäisivät.

Tämän takia on turvallisempaa olettaa ettei kukaan pitäisi.
Enhän edes itse tiedä millaisista ihmisistä minä pidän?

Kohta olenkin vankina oman pääni sisällä, täydellisessä
eristäytyneisyydessä.