IRC-Galleria

....that's why I have no friends.

10-11-vuotiaana sairastamani anoreksia on vissiin taas puhkeemassa. En syö oikeestaan mitään ja liikun pakkomielteisesti. Katselen kuvia laihoista naisista ja toivon saavuttavani saman.

Ei sillä etteikö olisi syytäkin pudottaa painoa.

Kahvinkeitin hajosi mut pikakahvi on oikeestaan ihan hyvää.

Mistäköhän johtuu että miehet ei panosta pukeutumiseensa YHTÄÄN kun menevät mun kanssa treffeille?

Esim. viimeisin tapaus. Keltainen kaulus t-paita (en mä tiedä mikä se tarkempi "nimi" tolle vaatteelle on) ja sen päällä huppari joka sopisi ehkä 10v nuoremmalle jäbälle? Sitten takkina sellanen helvetin ruma tuulipusakka.

Kiusoittelen pukeutumisesta ja mies toteaa vaan tyyliin.. "joo mä en usein pyykkiä pesekään joten otan vaan mitä on puhtaana.."

Luulen etten ole ikinä kiinnostanut yhtäkään miestä. Niin sen täytyy olla. Kai ne on aina tulleet puolipakotettuina tapaamiselle.

-Forever alone-



"IsYouOkayIsYou:n kanssa kuumille treffeille..."

Oon huono päässälaskija ja köyhä.

Miksei kaupoissa kaikki voisi maksaa tasasumman tyyliin 1e, 2e, 3e, 4e, jne..?

Ahdistaa. Jos tilillä esim. 50e en tiedä paljon sillä saa.

Senttien pyöristelykin ahdistaa, väsyttää ja turhauttaa.

Käteiselläkään en uskalla maksaa. Häkellyn jos laskinkin ostokseni väärin.

Kuolisin häpeään just sillä hetkellä kuin kassaneiti toteaa ettei tilillä ole katetta.

Kännykässä on tietysti laskin. Tuntuisi kuitenkin hassulta joka ostoksen kohdalla näppäillä hinta muistiin- ja miltä se näyttäisikin.

Voisi tietysti myös lakata olemasta köyhä. Ois tosi jees.

Onko sellasia poikaystävänukkeja olemassakaan tälläsille ikisinkuille kuin minä? Enkä tarkoita sellasta pumpattavaa seksilelua vaan vähän enemmän aidon näköinen ja tuntuinen ois jees...

...asuu OULUSSA.

Jumalauta ne on hotteja.

Muiden alueiden miehet taas aika mitäänsanomattomia joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.

Niillä ei vaan ole sitä jotain rumuusgeeniä.

Harmi että asun täällä etelässä.

Jaksa muuttaakaan.

Niin monet eroaa kirkosta että päätin piruuttani liittyä sinne takaisin.

Mutta ehei. Ei se käykään niin helposti.

Täytyy suorittaa konfirmaatio vaikka vauvana minut Jeesuksen yhteyteen kastettiinkin.

Olisin siis voinut jatkaa kirkon jäsenenä käymättä rippikoulua, mutta erottuani en pääse takaisin sisälle ellen käy sitä.

"Yksityisrippikoulu". Mikähän se on.

Ja onkohan enää vaivan arvoista? Toki voin sitten "mennä naimisiin kirkossa". LOL. Näin forever alone:na aivan helvetin tärkeetä!

Eikä mulla ole ketään ystäviä jotka minut lapsen kummitädiksi tahtoisivat.

Ja uskon että ihminen ei ole sen vähempää kristitty vaikkei ev.lut. kirkkoon kuuluisikaan ja "rippikoulu käymättä".

Kuinkahan monesta teistä rippikoulun käyneistä tuli hartaasti uskovaisia?

Oon miettinyt yleisissä vessoissa käydessäni (välttelen niitä yleensä mut joskus on vaan pakko...) että miksi ihmeessä sitä kahvaa on kokeiltava (voimaa käyttäen runkattava) vaikka kahvassa- tai mikä lienee se onkin- on selkeesti se PUNAINEN MERKKI joka kertoo että vessa on varattu?

Eikö ihmiset ehdi/viitsi katsoa? Vai onko tarkoituksena tuoda kärsimättömyys esiin- "tule nyt saatana sieltä ulos kun mun on päästävä!" Käytöstavoilla ei ilmeisesti ole mitään väliä silloin kun kusettaa eikä käsitettä "vessarauha" ole olemassakaan.

Ärsyttävää.



(on lukossa)