1.
Synffonia soi radiosta, mut kuin moni kuulee?/
Tie on tehty kävelylle, mut kuin moni kulkee?/
Elämän polut mutkittelee, Lapsi pienoinen kuvittelee/
Et ehkä vanhemmat opettaa, miten tää mukiin menee/
Niin justiinsa! Nuorel viel helppompaa elää/
Sit kun vanhenee, sitä tukee ei ehkä tuukkaan enää/
Henkee pitäs vetää, et saa rauhassa kelata/
Pitäs olla piiris peluri, muttei silti sais pelata/
Nainen ei oo pelinappula, pelilaudan reunassa/
Pitää pitää ittensä kurissa, vaik kuin kivaa peuhata/
Oppinu ittekin sen kovan ja kitkerän kantapään kautta/
Satutin montaa, mutten sille ees oikeesti naura/
Kun aamusin nousen ylös, pala kurkussa/
Mietin pitkään, mist löytäsin taas tuntuman/
Et voisin taas hengittää päivän pölyt sisääni/
Ja miten sisältäni, kaiken vihan siel pitäsin/
K.
Ollaan hissukseen, ei avata suuta turhaan/
Mitä sil on välii? Vaik usein onki niin kurjaa/
En oo vapauttamas sanomaa! Sanon vaan/
Ettei kannata kannella taakkaa, se sut maahan saa/