IRC-Galleria

Jossain tuol selän takaa joku vieras puhuu/
Hetken ulalla, ja tajuu jo et on vierastunut/
Tiput alas! Vaikket harhaan viel astunut/
Menin ylemmäs, mut kun ei ketään siel tarttunu/

Tipuin takas! Sinne mihin kuulunkin/
Ja nyt mietin täs! Miten tästä puhusin/
Kertosin jakaen tarinani teille eteenpäin/
Mitä mul on takana! Mitä vie edessäin/

Kuullu kyl, tätä omaa tarinaa muitten suista/
Mut ei saa tehdä lampaasta sutta/
Ei se tarina hohda, jos mausteita lisää/
Ja jokin falski valhe, ei opeta mitään/

Yks kaikista tuntee! Sekin oon minä/
En tiedä miten kestäsin! Jossen itse kiinni pidä/
Itsestäni! Siitä mitä tääl saavuttanu/
Omaa ansiota! Ei ketään oo ikin avustanu/

Refrain:
Yks nappula vie tieltä! Toinen ohjaa/
Kolmatta käyttäes, sä kauhot läpi pohjaa/
Niist et ikin apuu saa, ei et koskaan/
Vie polult sen vahvimmanki tostaan/

1.
''Mun tarina kärsii
Kolhut iskee kovempaa
Kaikki hajoaa käsii
Vaik olikin monta ongelmaa
En halunnut tälläistä loppuu
Ei tälläseen voi tottuu
Jotain uupuu multa
Se mitä kaipaan susta
Kun sain niin paljon sulta

Tarinasta katos tähti
Mun elämä raiteilta lähti
Nyt mä tässä illat kärsi
Eikä tää elämä oo mun käsis

Tarinaa ei voi jatkaa ilman mustetta
Siks tää elämä täynnä murhetta
Eikä siks öisin enään uneta''

Refrain:
Pilvet kasaantuu uhaten sadetta
Pelkään elää elämää yksin
En saavuttanu yhteistä haavetta
Mut mä syliis ylsin
Eikö se silti meille riittänyt

2.
Nyt mulle tullu lupaa avautuu syyni/
Tarina rikkoutu! Ja anteeksi pyysin/
Syy löytyy musta! Olihan tarpeeton/
Ne meidän riidat! Vikakin oli aiheeton/

Mun pitä vauhkoo! Turhan päiten/
Silta rikkoni! Ja mä murskasin tien/
Hävisin vähän niinkun tahallaan/
Kun en tajunnu, miten pystysin rakastaa/

Vaan pelkäsin! Sitä mitä tulevan pitää/
Enkä rohjennu tästäkään kiinni pitää/
Sanat vaan sattu! Teot haavoitti/
Ja tää rakkauden kukka kuihtu haavoihin/

Aurinko lakkas paistamatta meidän suuntaan/
Enkä pystyny tätä kaikkee ulos huutaa/
Voit haukkuu mua pelkuriks sitähän oonkin/
Mut mä tästäkin suhteest enemmä ootin/

Refrain:
Pilvet kasaantuu uhaten sadetta
Pelkään elää elämää yksin
En saavuttanu yhteistä haavetta
Mut mä syliis ylsin
Eikö se silti meille riittänyt

3.
Vian näkee! Mut sitä ei pysty käsittää/
Ei voi estää sitä, et tunteet häviää/
Vaik välillämme jokin pysyy ikusesti/
Niin kiitos kaikesta! Tästä mikä kesti/

Tähänkin asti! Menneestä tähän päivään/
Suljen silmäni! ja hymys nään/
Toivon sulle onnee, ja iloa elämään/
Koska en mä nää! Sua en enään nää/

''Valheet sattuu!
Kerro nyt mulle
Mitä sä oikeesti haluut
Mitä sä oikeesti tunnet
Tuntuu kun olisin pelkkä peli
Se ei tunnu hyvältä
Koska mä käytin tähän sydäntä
Jota susta en löytäny koskaan
Tuntuu kun haluisit jostain kostaa''

Refrain:
Pilvet kasaantuu uhaten sadetta
Pelkään elää elämää yksin
En saavuttanu yhteistä haavetta
Mut mä syliis ylsin
Eikö se silti meille riittänyt

4.
Ymmärrän et näät mut uudessa valossa nyt/
Petin sun luottamuksen! Enkä ees hävennyt/
Pelkäsin kai kaikesta huolimatta rakkautta/
Eikä täs vaihees enään anteeks pyynnöt auta/

Mä tein jotain niin törkeetä sua kohtaan/
Ymmärrän sun pointtis! Et haluut kostaa/
Siihen syy! Ja seuraus koskee mua varmasti/
Tajusin liian myöhään et sua itekin rakastin/

Ja se kukka ehti kuihtuu! ennen kun ehdin korjaa/
Tän virheen! Mitä en tuu unohtaa koskaan/
Mut sun on pakko ymmärtää, pakko käsittää/
Etten pysty ikin näit tuskii sisältäni hävittää/

En nyt selitä! Enkä kaipaa säälii lisää/
Nyt oon siin pistees! etten kaipaa enään mitään/
Siks pyydän anteeksi! Ja näkemiin/
Kiitos siittä sulle! Et muuttuit mulle tärkeeksi/

1.
Yks tääl elää! Toinen murehtii/
Kolmatta et nää! Se ei elä unelmii/
Yks vaan uneksii! Herääminen pelottaa/
Monet muutkin täs! Eriasiat meiät erottaa/

Saa massast eroomaan! Eri tavoin/
Enkä mäkään vihaa, rauhaa tahoin/
Mut tuli eri tahoilt! Etten sais arvostaa/
Etkä siks ees multa sitä arvoo saa/

Säälist lähin peliin! Ja nyt oon ikusesti siin/
Tai ainakin kuolemaani asti!/
Vaik en pitäskään! Pakko jatkaa/
Ykskin hairahdus! Tiputtaa mut paskaan/

Jost nousemiseen ei oo enään voimii/
Tää on mun elämä! Ja näin se toimii/
Kaveri piiri määrää! Täs sitä vaan vikistään/
Sen näkee sit! Miten oma aika on täyttä vilinää/

K.
Älä ajaudu tähän! Se ei auta-aa/
Pysy poissa! (Luota) Tää tie vie hautaan/
Älä ajaudu tähän! Se ei auta-aa/
Pysy poissa! Se tuhoo vahvan ja hauraan/

Älä ajaudu tähän! Se ei auta-aa/
Pysy poissa! (Luota) Tää tie vie hautaan/
Älä ajaudu tähän! Se ei auta-aa/
Pysy poissa! Se tuhoo vahvan ja hauraan/
(Kato nyt muakin)

2.
Kelkas vääril teil! Lyö vahvemmankin kanveeseen/
Kun joku kutsuu, sut tuhon katveeseen/
Etkä ees voi kieltäytyy, pelon uhassa/
Täs kohas, vaan loppuun asti tätä puhallat/

Henkes uhalla! Taistelet taisteluas eteenpäin/
Näytät ilosta virnettä! Se toimii näin/
Viha rakkaus suhde! Sil täs välis tottuu/
Tähän pelkoon! Ja ilman sitä jo ontuu/

Paineen avul pysyn kasassa, vaik se tappaakin/
Vähän vähältä! Kuolema ottaa aikaa takasin/
Isku läpi raudan! Sen läpäsyyn tarvii voimii/
Niit voimii! Mitä mult kaipuu rakkauteen imi/

Kerään niit takasin, lepään selällään itkien/
Ja etin sitä kukkaa, mitä sä must revit kitkien/
Se ei ollu rikkaruoho! Se oli rakkauden ruusu/
Ja sä sen mult veit antamatta takasin, (Se tuntu)/

Luottamus murtu! Vertaus kuvana ymmärrät varmasti/
Iskut tunteettomat, ne osu sisään karvaasti/
Valitsin reitin! Jonka poluilla tiesin virheistä/
Niist vihamiesten virneistä! Huorista pirteistä/

Ystävät varotteli mua! Mut mä en kuunnellu/
Vaikken tietäni lisää eteenpäin udellu/
Valitsin kahesta pahasta! Sen pahemman/
Tien heikon puolisen, kuolemista varmemman/

K.
Mä on yksin, mutten siitä edes välitä/
Sehän olis väärin, jos se olis sun käsissä/
Päätös siit mikä tekee musta fressin/
Siks syy tehä tähän, tän oman setin/

1.
Tää unelma, on kun heikonlaadun läppä/
Ei toimi ei! Vähän niinku sytkäri rämä/
Oon kai tän tupakka askin ainut jämä/
Toive, et vihdoin jo havahdun tästä/
Tää kiero mut hieno! tekstin pätkä/
Siit miten mä en ystävääni jätä/

(Se jättää mut!) Niin se aina menny/
Kysymys kuuluukin, et mitä oon tehny?/
Ansaitakseen, sen et tuun hylätyks/
Siks etin ihmisii, ketkä mut hyväksys/
Ei jättäs, näin miten nyt oon jääny/
Rukoilu Jumalalt, ettei tää näin pääty/

Hyväksyminen vaikeinta! Kun siihen aihetta/
Ollu kun niin paineita! Et päätyin käyttää aineita/
Joihin muuten en koskis ees tikullakaan/
Se luo mulle stressii! Enkä saa sitä tippumaan/

K.
Mä on yksin, mutten siitä edes välitä/
Sehän olis väärin, jos se olis sun käsissä/
Päätös siit mikä tekee musta fressin/
Siks syy tehä tähän, tän oman setin/

2.
Kyyneleet vajoo poskille, päitä pitkin lattiiaan/
Ryhdyn jälleen ystävyys suhteita haalimaan/
Saa kysyy, mitä mä oon niist vaatimaan/
Syy sattuu löytyy musta! Ei voimii valittaa/
Mut jätetään yksin! Se käyny turhan monesti/
Omaa syytä kaikki! Niin mä luulen oikeesti/

Sytkäri räjähti! Ja stiditkin katkes/
(Vittu!) Taas yks suhde täs halkes/
Muuttu niin vaikeeks, pysyy ystävinä ikusesti/
Mielummin hiljaa, siit mistä ennen uneksin/

K.
Mä on yksin, mutten siitä edes välitä/
Sehän olis väärin, jos se olis sun käsissä/
Päätös siit mikä tekee musta fressin/
Siks syy tehä tähän, tän oman setin/

1.
Tää unelma, on kun heikonlaadun läppä/
Ei toimi ei! Vähän niinku sytkäri rämä/
Oon kai tän tupakka askin ainut jämä/
Toive, et vihdoin jo havahdun tästä/
Tää kiero mut hieno! tekstin pätkä/
Siit miten mä en ystävääni jätä/

(Se jättää mut!) Niin se aina menny/
Kysymys kuuluukin, et mitä oon tehny?/
Ansaitakseen, sen et tuun hylätyks/
Siks etin ihmisii, ketkä mut hyväksys/
Ei jättäs, näin miten nyt oon jääny/
Rukoilu Jumalalt, ettei tää näin pääty/

Hyväksyminen vaikeinta! Kun siihen aihetta/
Ollu kun niin paineita! Et päätyin käyttää aineita/
Joihin muuten en koskis ees tikullakaan/
Se luo mulle stressii! Enkä saa sitä tippumaan/

K.
Oma pää itsekyyninen! Tähän kai syyllinen/
En oo yli-ihminen! Pelkkii virheit sylillinen/
Käsissä näissä!

1.
Ouf! Turha ottaa ylimääräst stressii!/
Ei mun sanomat! Tuu painettuu pressii/
Kaikki mitä kerronkin! Se jää renkii/
Ei siis henkiin! Vaan se jo sillon vaiettiin/

Kun ekat heitin! Ja nytkin samaa settii/
Voin luottaa näihin, ja se on salettii/
Ettei mun tarvi tukee muualt haeksii/
Mul on täs perusta! Minkä ite rakensi/

Yhes ystävienkaa! Ja siks tää tulee ensin/
Ja kun joku kysyy! Miten säilyin hengis/
Kaikest siit paskast! Minkä läpi vaelsin/
Niin ja niist hetkist! Kun itteni vaietsin/

Enkä puhua pulkahtanu! Kenellekään syystä/
Nii silti tiesin! Ettei rakkaat mua syytä/
Vaan tuki salassakin! Kaiken pahan keskellä/
Ja siks mä viel täs elän/

K.
Mä en tunne kuuluvani näihin seutuihin.
Mä en tunne kuuluvani näihin piireihin.
Kun joka ikinen kerta palaan vanhoihin virheisiin/
Kyllästyny kaksnaamasten tekopyhien virneisiin/

1.
Monta ystävää! Moni tärkee henkilö vierellä/
Niist niin monet syyt saatu, miks tääl viel elän/
Mutten tunne kuuluvani, yhtekään porukkaan/
Eikä, pysty suureen ystävyyteen tottumaan/

Niist ei lohtuu saa! Jos tosissaan kärsii/
Sen on huomannu, kun vierelt monet hävii/
Aina tuskasimmalla hetkellä! Jää yksin tänne/
Hyvin aikoina, kyl kaverit tarpeeks ylistätte/

Mut tuskat, ne arvet on jääny sisälle/
Pitäs tehä jotain, mut avautuminen mitään tee/
Muuta kun tuskaa! Lisää tähän maailmaan/
Enkä jaksa enää itteeni tai kavereita vaivaa/

Huudan mielummin sisälleni kaiken vihan/
Ja sen tuskan! Kaikki ne säälimättömät pilat/
Jota heitetty! Mun kustannuksella ilmoille/
Löitte oikeeseen kohtaan! Löitte pojan piloille/

K.
Mä en tunne kuuluvani näihin seutuihin.
Mä en tunne kuuluvani näihin piireihin.
Kun joka ikinen kerta palaan vanhoihin virheisiin/
Kyllästyny kaksnaamasten tekopyhien virneisiin/

2.
Pitäs varmaan ajattella positiivisesti tääkin asia/
Enään ei lähelt lopu monenkaan tarina/
Kun monet jo kaikonnu, hädän hetkellä/
Mut ymmärrettävää, kuinka moni haluu elää vihan keskellä/

Teinkö kaiken ite? Loinko oman vastuksen?/
Tos on askeleitteni paikat! Mitä jos niihin astu en?/
Kaatusinko? Vai kokisinko jo jotakin uutta?/
Pelko kangistaa mua! Ei mus oo halukuutta/

Opetella elämään, erillailla ja iloisemmin/
Mitä jos se ei onnistu? Ja taas mä emmin/
Enkä pääse etenemään, näinpä taas kerran/
Toivonu voimaa, edes sen pienen verran/

Et sais tehtyy, jotain korrektii muutosta tähän/
Haluu erikoista kokemusta! paskaan elämähään/
Ja pyrkiikin, yrittää ahkerasti taistelee vastaan/
Mut niinkun aina, tippuu takas siihen paskaan/

Tässähän mä, itse suosittu pillipiipari/
Mut mä en puhalla! Vaan splittasi/
Vedin henkeen! Ja tarinat runoina trippasin/
Taidet ei voi mittaa rahan, siks tunnen itteni rikkaaksi/

Oon kun King Kong, pyrin aina vaan huipulle/
Ja jos oot nätti bella, niin on tilaa sulle/
Mua ei vaan ammuta alas! Se ei onnistu/
Mä löysin alustan! Ja täs on mun ponnistus/

Mä osaan olla taiteellinen, ja täs siit sulle todistus/
Tän haluun et tajuut, vaikkei ihan tää kohdistus/
Suhun tiettyyn! Vaan aika moneen henkilöön/
Comoon! Vihaa kohtaan tätä pient heittiöö/

Eiks se oo naurettavaa! Et edelleen pystyssä/
Koitat tiputtaa mua! Mut oikeesti pystytsä?/
Niin joo et tietenkään! Kun vastus lisää intoo/
Perjaattees vois kiittää vihamiehii, et jotain täst irtoo/

1.
Ei kanneta kaunaa, muistella vanhaa/
Turha selitellä, mutten jaksa esittää vahvaa/
Kuohuvan kosken tapaan, sekin stoppaa/
Vaik mua piesty tarpeeks, en haluu kostaa/

Haluun omat tavarat ottaa, ja elää/
Holi jeesannu päivittäin, mut miks sitäkin kestää?/
Oon täs vahvempana kun koskaan, siltikin heikkona/
Pyörryn sisältä! Vaikkei oikeesti heikota/

Vaivalloinen elämä! Käärittyn halpoihin papereihin/
Kaksisiin valheisiin, ja kaks naamasiin kavereihin/
En väitä et pärjäisin ilman niitä/
Mut niidenkaa! Tunnen ettei tää aika kiidä/

Tarinaa turha kiillotella, ei se puhdistu/
Pakko vaan dallaa tällee, kunnes silmät ummistuu/
Jengi nauraa selän takan, edeskin muutama/
Eikä jaksa matkaa, jalat kun niin turtana/

K. (A)
Jälleen palaamas, takas pelon tahoille/
Kuohuva virtaa! Enkä voi mitään tavoille/
Mitä opettanu itelle, opin kaut vuosii/
Viel sillon, kun frendienkaa oltiin nuorii/

Tarina jakaa mielipiteitä vihasta halveksintaan/
Miks sanotaan, et kiusaavat parempiaan/
Mutten tunne, et ne olis yhtään kateellisia/
Se vittumaisin, voi olla jopa se vaitelias/

2.
Mä avaan ikkunan, raikastan ummettunutta tilaa/
Vedän viimein henkee! Sitä raikasta ilmaa/
Katon fressii maisemaa, vaik vaivalloisesti/
Pihaan kaartaa tuttu auto, hetkes muutun iloiseksi/

Maailma muuttuu, ei oo enää sama ruma maa/
Ne suru virret! Nyt voin onnistuu ne ruttaamaa/
Kun linnutkin laulaa! Kuohuva koskikin pauhaa/
Niin tiedän sen! Et on mul paikka mis saan rauhaa/

Mul se on kaikki alla, mis on paperi ja kynä/
Joittenkin vaikee ymmärtää! Mut se on mulle pyhää/
et voin rustaa! Ja tehä sitä mitä mä rakastan/
Vaik moni dissaakin! Niin seison vielkin tän takana/

Tullu sentään niin syvält pohjast takas pintaan/
Ettei tätä voi vaan lopettaa! Ei se kuulu valintaan/
Senkaa oppinu elää! Eikä se irtookaan enään/
Kun se on se ainut vieres, kun mä aamul herään/

K. (B)
Olen hiljaa! Vaik ääntä lähteekin/
Sitä mitä päätettiin, niin häpeenki/
Olen hiljaa! Mölyn sisällä kylläki/
On olo hyväkin! Kun kädes on kynäkin/

Olen hiljaa! Paperi se mustuu/
Siltä tää tuntuu! Kun muut osat turtuu/
Olen hiljaa! Vaik olis pakko avautuu/
Kukaan ei nää! Kai ne viel joskus havahtuu/