IRC-Galleria

Kyynel valuu, hukkaan heitetty elämäni/
Miks se olin mä, joka tästäkin kärsin?/
Synnyin rauhassa, mut elämä olikin haurasta/
Ja monesti olin jo lähel makaavani haudassa/

Nyt monen vuoden takaa! Päättäny/
Et tää ei tuu tapahtuu hyvin! En jättäny/
Ikin pahaa oloo, toisten taakalle/
Ite sanoin aina! et ite sit kannan ne/

Jääräpää ehkä joo, mutten halunnu satuttaa/
Ja nyt jopa vähän, alkanu tää kaduttaa/
Olin villihevonen, joka ei ollu valmis satulaan/
Hypin loikin! ja aloin näitäkin sit raapustaa/

Sit patoutumat, riisti monet hetket multa/
Niin mietin, et missä on mun turva/
Kaikki oli niin vaikeeta, itkuiset illat kärsin/
Ja niin päätin! Ja niin kaiken taakse jätin/

1.
Pyristelen vastaan, mut ääni sisältä huutaa/
Tilanne käsittämätön! Enkä pysty tätä muuttaa/
Kädet täristen kirjoitan kirjettä musteella/
Yskä velloo ulos! En pysty kuvaa tätä tunnetta/

''Valentris on bäck'' Se tulee päähäni/
Huudan kauhusta! Voi kumpa mut jättäsit/
Rauhaan tänne, en mä haluu tätä enään/
Haluun jo viimein, rauhassa elää/

Synkkyys peittää, illan tavoin pimenee/
Veriteot mieleen! Ne taas ilmenee/
Heijastuksineen! Seinälle ja katoaa/
Sen siitä saa, kun tunteensa patoaa/

Ja nauru alkaa! Valentris sykkii jälleen/
Se huutaa, ''miäs sä jäät yksin tänne''/
Tajusin jälleen, et rakkaat on vaarassa/
Enkä voinut enään edes onnee niille taata/

1.
Sänkyni laitamalta, löydän usein itseni/
Katselemassa seinämille! Peloissa itsekin/
Olen tehnyt tätä ennenkin, monet kerrat/
Itkeny lammikot! Ja vuotanu verta/

Harmaa arki, mut eihän viikonloppukaan värikäs/
Aina vaan miettiny, mikä tätä elämää värittäs?/
Yksinäisyys, ottaa mua jo niskasta kiinni/
Pyristely on turhaa, sil mä en pääse irti/

Haluisin olla niinku muutki, mut silti nautin tästä/
Olla erillainen, ja toisel taval eteenpäin päästä/
On monesti masennusta! Mut nuorin viellä/
Eihän tän ikänen poika, viel tietään tiedä/

Mut samal, kun kaipaa jo lepoo ja rauhaa/
Niin olisko väärin kaikota pois vaan hautaan?/
Mikä huomisessa muita kiehtoo?/
Kun itseeni se vaan niin paljon etoo/

K.
Mä petyn pettymistä! Yksinäisyys petkuttaa/
En löydä onneeni! En löydä turvaa/
Tarviin läheisii, tarviin jonkun viereen/
Ja nyt tän toiveen, pistän syväl mieleen/

2.
Murtunu poika pieni, aina rustaa tekstejä/
Pitää viel kiinni, mut haluu irti hengestä/
Mut kantti ei kestä! Ei oikeen tajuu/
Miks joku oikeesti tosissaan elää haluu?/

Aina on napit vastakkain, sukset ristissä/
Eikä tästä maailmast varmaan löydy ihmistä/
Joka ajattelis toisia, enemmän kun itseensä/
Mut kai se on normaalii, et rakastaa itseensä/

Helppo murtaa, mut vaikee pitää ehjänä/
Hymy kyl nähdes, mut huutoja perästä/
Massan mukana uidaan, jos sä siitä hairahdat/
Sade kuultaa kasvoille! Ja se toisii alkaa vaivata/

Kyynel poskeen vuotaa, kun toinen vihaa suoltaa/
Et oo piireissä! Kyl ne sen taas huomaa/
Kaks sanaa! Ystäviä aina, ei taida pitää/
Sil se mitä tapahtuu! Et voi sille mitää/

Ystävyys siteitä! Pitää vaalii kun hengee/
Ei kannata stressaa! Kyl vihamiehii haalii kerkee/
Suotta juosta suohun ilman päämäärää/
Ystävyys ja läheiset! Ei ketään tääl määrää/

Sil kun toisest oikeesti välittää! Sen tuntee/
Ei määrättyy paskaa! Vaan jaetut murheet/
Sekä ilot! Joita helpommin karttuu/
Kato helpompi hyviin juttuihin täs tarttuu/

1.
Aina pyrin olee hyvä, aina pyrin parhaaseen/
En ikänä haluu satuttaa, enkä rankasee/
En dissaa ihmisii, vaik ne piikittelyn alottaski/
Ja jos joku alkaa uhittelee, mä takapakkii ottasin/

En oo pyhimys, mä teen paljon virheitä kokoajan/
Mun pirstaleista, ei oo kokonaista kokoamaan/
Oon vahvimmillanikin heikko! Sillee se menee/
Kato mieti nyt, miten menneisyys arpii tekee/

Haavat kehossa, näyttää arpina kokemuksen/
Vaik tunnun tunteettomalta, niin mä koen tunteet/
Vaik exiltä kysyski, ja ne pistäs paskaa niskaan/
Niin mä toteen, et vaan totuuden niilt saa/

Oon ollu paska niille, niil oikeus purkaa se/
Nyt tajunnu vasta, et mä valita turhaan en/
Sil mitä mokaa, sen ite kyl sit pitää korjaa/
Pahoillani niille ketä loukkaan, en halunnu heittää lokaa/

K.
Vaik vaeltasin aavikolla, janosta huutaen/
En olis parempi! Vaik maailmaa muuttaen/
Parempaan suuntaan, se ei musta parempaa tee/
Oon se mitä olen! Siks mä vaan pyydän anteeks/
Mä pyydän anteeks, anteeks oikeesti teiltä/
Mä olin tyhmä! Nyt tyhmyyden pois heitän/

2.
Päihteet, viihde kaikki tää on entinen elämä/
Haluun hyvää karmaa, nyt jo viimein kerätä/
Sil mun tunteet, ne on hyvin herkät nykyään/
Toivon, vaan et saan nykyset läheiset pysymään/

Menetys sattuu, ja oon pahoillani siitä/
Huomaan liian usein, ettei teihin yhteyttä pidä/
Vaik sitä pitäs! Mut liikaa muuta tekemistä/
Tai no ei oikeestaan! Mut silti ei se aika riitä/

Typerä tekosyy, en vaan jaksanu tehä töitä sen eteen/
Et ehittäs näkee! Niin tää maailma vaan menee/
Jätät kerran tekemättä, teet sen uudestaan/
Nyt siks usein iltasin hairahdan rustaa unelmaa/

Siit kuin vois kaikki olla toisin, tän osalta/
Olisinpa ollut parempi! Miks en vaan voi osata/
Olla niinku pitäis, onneks nyt elämäs nainen/
Jota rakastaa, ja se saa multa sen kaiken/

Intro.
Kuuletko sä mut, vieras
Olen talossas, vieraan
Olet luonut kaiken tämän
Ja odotat mua, kun kaiken jätän

1.
Koita ymmärtää, ettei helpolla päästä/
Tiedän että tiedät! Muttet helpolla päästä/
Nyt kertomal säästät! Meidät helvetiltä/
Mut silti nään painajaisia siitä helvetistä/

Kova kovaa vastaan! Mut entä me heikot?/
Ollaan luomuksessasi, kun hauras veistos/
Pudotaan, sirpaleet peittää maan kaikkineen/
Ja tiedän, kun joku sen jo mainitsee/

Me kaikki ollaan tuomittu, jo ennen elämää/
Täällä vaan turhaa pahaa karmaa kerätään/
Ja kun vikaa kertaa suljetaan silmät tälle/
Niin aina joku jää, suremaan tänne/

Ja kun vaalein siivin, lennetään taivaalla/
Jatkaako ketään ikinä surutta taivalta?/
Ei varmaan ole, ketään ketä kestäis kaiken?/
Siks munkin on vaikee vältellä tätä aihet/

K.
One by one, you gonna kill us all/
Viimeisin voimin, nuori viellä tarpoo/
Menetyksen summa, kadotuksen tuska/
Ei se ollut turva! Vaan ikuisuuden turma/
Oot vieras! Vieras ikusesti ja nyt
Oot vieras! Vieras aina ja ikuisesti!

2.
Moni nuori, tahtoo pukea siivit jo selkään/
Ei vaan kestä! Ja elämäänsä pelkää/
Voiko turhuudesta päästä irti? Kerro se/
Mikä on elämä? Ja onko meillä velvoite?/

Halusitko sä vieras, meistä tuttavan?/
Tiedän että tunnet kaikki! Pitääkö silti uhrata/
Ja kostaa? Kun ollaan heikommillaan/
Meissä pelkkä suru, aina virtaa/

Tiedän, että tän olet meille suonu/
Mut miks et meidän surusta luovu/
Tiedän, että maailma karsii tyhmimmät/
Mut miks hyvät kuolee ekana? Ei oikeen pidä/

Sana parret tässä tilanteessa enään/
Mä vaan en tajuu, ja silti koitan kestää/
Sil hyvät ensin, niin elän ikuisesti täällä/
Ja silti tuntuu, etten haluis enää ees jäädä/

Valoin savesta astian, Rikoin sen vihasta/
Pirstaleet jätin maahan! Annoin raivon virrata/
Olin puhtaan vihan ja tuskan ympäröimä/
En pystyny puhuu! Olin muka turhaan tääl/

Itkin ja murehdin! Vaikka syytä en tiennyt/
Tiesin, ettei se tie, pitkään mua eteen vienyt/
Sit kun se alko puhuu! pääni sisällä puhuu/
Kaikki alko tummuu! Ja se alko tuntuu/

Musta vaan tuli sairas, paskamainen ystäville/
Ja nyt tiedän, et viha oli yhä virhe/
Jota en voi kumittaa, poies mun elämästä/
Nyt kun iltasin makaan selällään tääl/

Kelaan, miten voisin korvata kaiken tän/
Itku herkissä! Olispa ohi vaihe tää/
Olispa helpompaa, vaan luottaa tulevaisuutteen/
Mut kun sit taas iskee, kovaa murheet/

Kertsi.
Kymmenen syytä, olla yhes yhä/
Sua rakastan, ja oot mulle hyvä/
Ollaan yhtä! sen voinen jo todistaa/
Haluun aina et siinä vieressä voit komistaa/
Kun mul vaikeeta, olla siinä tosissaan/
Ja halata! Mä voin silloin sulle elämäni omistaa/
Yhteen elämään mahtuu yks rakkaus...

1.
Tiara kuulus pään päälles, prinsessani/
Rakastun tuntuu tält jälleen, prinsessani/
Vaik ulkona pimeetä, sun luonas valosaa/
Aina kotosaa! Ja osaan nyt pitää sitä arvossaan/

Ennen loukkasin, ja en ollu sun arvoisesi/
Nyt haluun et huomaat! Mut sulle oikeeksi/
Sil oon parantanu tapojani! En oo se jäbä enään/
Olet mun aurinko! Kanssas vaan haluun elää/

Ja jos nyt saan luvan, annan elämäni käsiisi/
Sillä tiedän, että muuten mä vaan kärsisin/
Kanssas kaikesta tulee totta! Mistä uneksin/
Ja näin saan kartotettuu, kaikki tunteeni/

Kerron sitä sulle, kerron kuin ihanaa/
Vaan olla kanssas! Ja kun siin halaat/
Sykkii sydän, kuin viimeistä päivää täällä/
Rakastan sua, ja toisin ei oo ees väittämäänkä/

K.
Kymmenen syytä, olla yhes yhä/
Sua rakastan, ja oot mulle hyvä/
Ollaan yhtä! sen voinen jo todistaa/
Haluun aina et siinä vieressä voit komistaa/
Kun mul vaikeeta, olla siinä tosissaan/
Ja halata! Mä voin silloin sulle elämäni omistaa/
Yhteen elämään mahtuu yks rakkaus...

2.
Olen niin haavoittuva, vain kansssasi pystyn/
Ylittämään esteet! Ja pysymään vielki pystys/
Vaik elämä koittaa kaataa! Sä mua tuet aina/
Ja kun sä hymyilet, ei mikään muakaan paina/

Vaan voi heittää huolet pois, niinkun niit ei oliskaan/
Voin siis vaan kaikki teokseni, sulle nyt omistaa/
En tarvitse muuta syytä jatkaa elämässä kun sut/
Ei oo tunnetta toista, kun se miltä sä tunnut/

Kun kosketan sua, ihan kaikkialle sun vartaloa/
Alan käydä kuumana, kun olisin palavassa talossa/
Olet mun liekki, joka lämmittää kylminäkin hetkinä/
Ja olet se syy! Miksi vielkin täällä minäkin henkitän/

En haluu irrottaa otetta kullastani, enään ikinä/
Sil kun kerran vajosin, niin en saanu katsetta irti silmistä/
Olet mun enkelini! Joka luonu mulle onnen mieleen/
Ja niin joo! Eihän mikään voi enää mennä pieleen <333

1.
Minä plus sinä! On ikuisuus kaikkineen/
Sinä päivänä kun kohdattiin, löysin tarvikkeet/
Mihin ikinä tarvitsen, sillä olet mulle kaikki kaikessa/
En olis uskonu! Et löytäsin kaiken tän naisesta/

Mut nyt kun kohtasin sut, kohtasin parhaan/
Ei jalat paina enään raskaan! Kun saanu rakkaan/
Joka auttaa ja kantaa! Osan vaikeuksistani mukanaan/
Ja tiedän aina, että sut kulta viel vaimoksi mukaan saan/

Lupaan aina olla, se sama johon ihastuit silloin/
Ja nyt jo tiedän, että viel muistellaan tätä illoin/
Kun aikaa kulunu, hymyillään yhdessä pitkään/
Ikään joka johtaa onneen, mikä ei lopu sitkään/

Kun kuolema kerää! Vaan ikuisuus odottaa meitä/
Tiedän et me ollaan luotu toisille, enkä sitä pois heitä/
Teen sen viel sulle selväksi, että olet valo matkaan/
Jotka haluun jatkaa! Ja jakaa joka ikistä elämän palaa/

K.
Jos rakkautta ei olis, en tietäs mitä mä olisin?/
Sen jo yks ainoa ilta pelosta mulle todisti/
Itkin surusta, peläten että menettäsin sut nytten/
Mutta nyt kun mahdollisuus, meidät yhteen kytken/
En päästä irti, vaik maailma pakottaisi/
Siin tapauksessa, me yhdessä maailmaa pakoiltaisi/
Ja katsottas ulos iltaisin/
<3

2.
Sisälläni palaa, ja kaipaan vaan luoksesi/
Aina kun olet poissa! Mä vaan itken vuoksesi/
Sillä kaipaan, ja haluisin jo halata sua jälleen/
Ja niin teenkin, pitkän ja tuskaisen hetken jälkeen/

Kun tuntikin erossa susta, tuntuu pahalta/
Tunteet yhtä! Ja kulta vaan sua mä rakastan/
Joka ikinen sekuntti jonka elän, elän miettien sua/
Ja jos on musta kiinni, en anna sulle pahan tapahtua/

Vaan loisin turvaisan paikan, sulle ja tulevaisuudelle/
Lapsiikin tahtosin kanssas! Enkä voi mitään tälle tunteelle/
Sil kun kerran sain susta kiinni, en haluis ikinä irti/
Katson vaan sua, ja taas mä uppoudun silmiis/

Ikävä kyllä, aina ei edes muista arvostaa tätä tilannetta/
Mutta jokainen hetki kanssas! Vastaa mun ihannetta/
Johon kaivannu sua, sil mul oli ennen kehos rako/
Ja sä sen täytit! Ja siks sun nimees huutaa tahdon/

K.

3.
Haluun olla se joka pyyhkii kyynelees poskilta/
Ja se jätkä, joka viettää kanssas joka ikistä iltaa/
Pitäen kädestäs! Ja halaamalla niinkuin viimeistä/
Halii saadessa! Ja niin mä taas ihailen piirteitäs/

Mä oon avun tarpeessa! sil sä oot liian hyvä mulle/
Ja meen täysin sekasin! Enkä osaa kertoo mitä tunnen/
Kun hymys kohoo huulille! Ja se on niin kaunista/
Niin mun on vaikee, olla muuten kun nauttia/

Söpöytes, ei jätä mitään rajaa, toisille enään/
Tahdon sut vaan, en tahdo enää muuta ketään/
Koska oot mun rakas, se oma kullan nuppu/
Ja päivä päivältä, susta on mulle tärkeempi tullu/

Tarviin sua vierellenni! Joka tukee kaikessa eniten/
Ja kiitos päivistä näistä! Ja täst kiitoksest tulee perinne/
Sil mikään ei oo pysyvää, mut sä oot silti siinä
Ja se on jo suuri, syy miks susta iltasin kiitän/

<3

Hetken haukoo ilmaa
Kohta poika onkin jo ilmaa
Voi tätä surullista iltaa
Poika kulkee kohti siltaa

Ei valosia hetkiä, ei kirkkautta
Määränpäänä onkin jo hauta
Nyt suree, viimeisen surun pullon kautta
Eikä enään mikään tätä auta

Poika kohtaa, kohtalonsa viimein
Poika ei kestänyt, niit virheit
Nyt surulla, kelaa niit ihmeit
Jotka satutti! Ei haluu tehä virheit

Nätti poika oli, nyt murhe ryyni
Poika huutaa: ''tiedän syyni''
Tyttö viel pyysi, tekstaten
Pyytää poikaa kerran viel harkiten

Chorus.
Hei beibi, älä luovu viellä
Mä odotan sua siellä
En tätä kaikkee tietenkään miellä
Mut ei ollu muuta mieltä
Nyt en tätä enää kiellä
En omaa kohtalooni kierrä

-
Askeleet alkaa pojallakin painaa
Mieli mustuu, kohta oliskin vainaa
Miettii viel kerran, kertaalleen ajattelee
Noh ei auttanu, ja lähemmäs menee

Tyttö ei aavista, mitä sai aikaan
Poikaa tytön sanat ain painaa
Nyt miettii niitä, ja silta lähestyy
Kyynel vana tielle jo keertyy

Huutaa bellansa nimee, ja itkee
Lähempänä manalaa, ja on sitkee
Yhä kyyryssä, kulkee ''lompsien''
Poika heikko, mut ilme totinen

Loppumatka häämöttää! Sen jo juoksee
Toivoo jo, et pääsis hautaa huolet
Niin viime hetki koittaa pojalla
Ja on matkan, kohti järven pohjassa