IRC-Galleria

Valoin savesta astian, Rikoin sen vihasta/
Pirstaleet jätin maahan! Annoin raivon virrata/
Olin puhtaan vihan ja tuskan ympäröimä/
En pystyny puhuu! Olin muka turhaan tääl/

Itkin ja murehdin! Vaikka syytä en tiennyt/
Tiesin, ettei se tie, pitkään mua eteen vienyt/
Sit kun se alko puhuu! pääni sisällä puhuu/
Kaikki alko tummuu! Ja se alko tuntuu/

Musta vaan tuli sairas, paskamainen ystäville/
Ja nyt tiedän, et viha oli yhä virhe/
Jota en voi kumittaa, poies mun elämästä/
Nyt kun iltasin makaan selällään tääl/

Kelaan, miten voisin korvata kaiken tän/
Itku herkissä! Olispa ohi vaihe tää/
Olispa helpompaa, vaan luottaa tulevaisuutteen/
Mut kun sit taas iskee, kovaa murheet/