IRC-Galleria

Dippii...

Ouh beibe, sua mä tääl kattelin/
Oot sellanen yksilöllinen paketti/
Et ketä vaan sut sais, mut lykkäis harvempi/
Ja sun kroppas muistuttaa vuorta, mut iho karkeempi/

Ei kiitos, ja näkemiin jälleen/
Menit baaris iskee! Mut sait rukkaset kätees/
Jos sul olis jotain kaunista! Se sun rumuus särkee/
Sen alta aikayksikön! Mut hei oot yht tärkee/

Kun sormi oven välissä! eli kivuliasta on/
Sun kaltasen paikka on, kirurgisella vastaanotol/
Vaik eihän nekään voi ihmeitä tehdä/
Mut ehkä naamas muistuttas vähemmän pers reikää/

Se on huvittavaa, kun luulet toisten ihannoivan/
Et oot hotti packet! Mut vielki alat lihavoida/
Tos sun tilantees, suosittelisin rasvaimuu/
Mut kun, sä varmaan heti ryystäsit sitä rasva litkuu/

Takas kehoo! Niin ihan vitun sama sulle/
Ja jos sä tuut päälle, ei jalkojaan toinen tunne/
Jos leikittäs kuurupiiloo, sut löytäs heti/
Ei oo mitään mikä sut peittäis meinaan beibi/

Kuumeises huurteises, et näyttäs hyvältä
Piri viivalla, et näyttäs hyvältä
Kirees topissa, et näyttäs hyvältä
Et näyttäs hyvältä, et näyttäs hyvältä
Et vaan vittu näyttäs hyvältä!

1.
Näkyvä näkyvimmillään, mä taas katoon jälleen/
Vaik kuin koitan, ja yritän jättää jälkeen/
Jälkeni! Niin ei ketään oo sitä seuraamaan/
Ollaan vaan vasikoita! Jotka maailma teurastaa/

Kato mitä se jakaa! Ei meille ikinä oo ollu hyvää/
Tulvista tuhoihin! Ja näin taas takerrun kynään/
Ei oo tääl yhtään! Joka tajuis samoin näitä/
Mun sanat, ei vaan taida kääntää ikin päitä/

Haalee raja vedessä, katoo mun jäljiltäni/
Kuka edes näkis vaivaa, et mut jäljittäsi?/
Oon tietoisesti tiedoton, tekemistäni teoista/
Eli en tiedä miks, mut tiedän milloin ja miten noista/

Teoist saa itsensä irti! Mut menen läpi siit silti/
Mähän oon jääräpää, enkä millään päästä irti/
Olemalla toinen! Olisin siis toinen en minä/
Ja siis tässä mun kantti! Ja siittä kiinni pidän/

2.
Tulvista tuhoihin! Ja me suunnataan sinne niin/
Mitä siel päättäjien pääs taas näit kiisteli?/
Mitä kävi viimeksi? Tais tulva tuhota monet/
Jos vastutat mua, vääräs jälleen olet/

En ole toinen! Olen vain minä minä minä/
Ja mitä sil on välii? Jos et siittä pidä?/
Kestän sen! Kestän aina tollaset/
Mä en itke enää! vaik mua kuin kolhaset/

Mun nyrkki tulee vastaan! Vastassa siis kovaa/
Sun turha, edes tulla mua vastaan koittaa/
Sil en oo vastassa, vaan joku toinen tänään/
Mä voin sanoo, et mua enään harvoin nähdään/

Sekositko? Ei se mitään, oon itekin tyystin/
Mut mä heivaan vittuun ne saastaset myytit/
Raha on tekopyhien Jumala! Rahaa palvotaan/
Sillä ruuan saa, rahalla talon saa/

1.
Yksinäinen kynttilä, valo loistaa palavana/
Sisimmässään tuntee loisteen, tuntee rakastavansa/
On yksin huoneessa! Mut tietää näkyvänsä/
Ikkunasta kohti aavaa maailmaa! Missä hyvänsä/

Se valittu nyt onkaan! Sille kyntillä vain loistaa/
Sydän palavana! Se huolensa unhoittaa/
Toinen tuolla jossain, Ei malta odottaa huomist/
Koska näkee uudestaan! Ja pääsee taas huolist/

Joita kertyy, ikävän ja surun myötä/
Siks kynttilä roihuaa, pitkin synkkää yötä/
Painajaiset välttää! Näin valvoen vain/
Ja miettii mielessään, kumpa rakkaansa tänne sais/

Kun aika matelee yksin, mut lentää rakkaan sylissä/
Liekkikään ei jaksa roihuta, jos joutuu aivan yksinään/
Siks kaipaa viereen, oman kullan kainaloon/
Paikka jossa, turvassa aina on/

K.
Yksin miettii asioita! Täristen ja peläten/
Silti voimiaan huomiseen keräten/
Välttelee aiheita! Joista tuska syntyy/
Ja yksin kun on, yrittää tyynenä pysyy/

Nyt tarvitsee toista! Toinen on niin lähellä/
Sydäntä! Ja eikä halua ikin luopua hänestä/

2.
Vaalea runko! sisällä jotain kaunista/
Osa sydämestä! Pala omaa jäljellä/
Muut on hänellä! Siks kynttilä onneissaan/
Luottaa sen hänelle!

1.
Kyhäelmät fiksattu loppuun asti hiottu/
Yrittää auttaa, mut mitä tehdä jos kädet sidottu/
Kallio värähtelee! Se enteilee pahaa/
Mikä tää maailma on? Kun ain tarvitaan rahaa/

Me ollaan muutenki tuomittuja! Miks taistella vastaan?/
Mietin vaan, mis kohas ollaan asteltu harhaan?/
Koko ihmiskunta! Tehnyt vääryyttä vaan/
Mut mut ainakin viel, mullal päällystää saa/

Mä en odota yhteisen tuomion vuoroa/
Mä haluun liittyy, ja olla yhtenä enkelten kuoroa/
Venaa leväten rauhassa, kun tuhon tulva hyökyy/
Mä en käsitä vielkään! Mitä joku voi sodast hyötyy/

Siks rauha on elintärkee, meinaan vaan sitä/
Ettei selvitä! Tätä tahtii! ei paris vuodes oo enää mitää/
Maailmamme on tuhoutunu! Kadonnu avaruudest/
Aurinkokunta ilman maailmaa! Se tapahtuu tulevaisuudes/

K.
Piirrän kaarta! Se teille on tarkotettu/
Kunniaa teille! Ketkä maailmast karkotettu/
Kohti ristin merkkii! Maailman tuho tulee kummiski/
Siis kunniaa niille, jotka silmänsä ummisti/

1.
Leija taivaal, se tuulen mukan rieppuu/
En saa otetta! Mulla ei oo otteen etuu/
Oon vast alku suoralla! Mut loppu häämöttää/
Oon sekasin! Niinku nuori herjuttaa päätöstään/

En saa selkoo, mitä mun täytyis tehdä/
Mikä on se paikka, minne pitäs mennä/
Otan askeleen kyllä kerrallaan, saapuakseni/
Mut tarviin, yhtä naista vielläkin avukseni/

Se tietää, kenestä tässä nyt puhun/
Kulta, mä turvaudun pelkästään suhun/
Ei oo toista! Ei oo mitään muuta enää/
Kenen tähden, tääl voisin muka elää/

Oot mun nainen! Ethän koskaan mene pois/
Sillä, tiedän etten ikinä tuu löytää toist/
Ketä täyttäs sen aukon! Jonka siihen jättäsit/
Sillä, kun olen yksin, kaipaan kättäsi/

K.
Lupaan ja vannon! Etten päästä susta irti/
Otan susta kiinni! Ja pysyn siin sit/
Pysythän sä mun rinnal? Rinnallain ain/
Koska, saan voimaa susta vain/

2.
Laitoin silmäni kiinni, taas illan tullen/
Ja ilman sua! Kylmyyttä mä vaan tunnen/
Ei yösin uni tuu! Ja painajaiset herää eloon/
Ilman sua! Mä oon pelkää yhtä pelkoo/

Mä vaan sekoon! Siks tarvin sut tasapainokseni/
Sähän oot, mun kultani ja onneni/
Pyydän siis vaan! Että pysysit siinä/
Ja jos aion pudota! Musta kiinni pidät/

Luon unelmaa, sun ympärilles vaan/
Ja tulevaisuutta! Ilman sua sitä en saa/
Sillä, sä oot tehnyt musta elävän ihmisen/
Ennen olin muuta! mut sä pääs pidit et/

Mä paranisin! Ja näin kestän minkä vaan/
Kuhan oot tukena! Niin kiinni pitää saan/
Voin ylittää esteen kun esteen, kanssas kulta/
Ja tiedän! että olet mun ainoa ja aito turva/ <3

1.
Mietin, millaist olis olla isä täs maailmas/
Saada syliin oma lapsi! Ja rakastaa sitä aina/
Katsella, kun se päänsä tyynylleen painas/
Rakastaa lakkaamatta! Ja se rakkaus olis ainast/

Olis se sitten, poika taikka tyttö ei välii/
Kuhan omaa verta! Ei mikään tulis välii/
Kun isä rakastaa lastaan! Se olis ihanaa/
Ja lupaisin itelleni! Rakkauttani aina ilmasta/

Kertoo asioiden laidat! Opettaa sitä kaikessa/
Opettasin kävelee! Ja olisin kärsivällinen jos se olis vaiheessa/
Vasta eikä osais ihan hetkes sitoo nauhojaan/
Tuntus niin hyvältä, kun voisin sen syliin ottaa/

Ehkä joskus, mul se onni suodaan/
Ja sillon, iloni kaikki voidaan huomaa/
Opettasin sille, kaiken mitä ite oppinu isältäni/
Ja näkisin, kuin se kaiken opin sisästäsi/

K.
Ei oo syytä! Mut tahto saada olla isä/
Kasvattaa oikein! Ja ei olis enää mitää/
Mikä sais mut kaatumaan! Kasvattaessa tätä/
Luojan ihmettä! Lupaisin etten sitä ikinä jättäs/

1.
Jäljet hautautuu, kidosten alle kaikkoo/
Ei löydä tietä! Ja ei tiedä mitä aikoo/
Tallustaa edespäin! Mut pelosta kankeena/
Itku on lähellä! Ja nainen jatkaa haikeena/

Katse orastaa! Ja ei tuiskees nää edespäin/
Nainen huutaa! ''Mitä on enään edessäin''/
Miks tää elettäis? Miks edelleen näin?/
Pitää käydä! Ja miks yhteinen tie kesken jäi?/

Auttava käsi jäi matkan varrelta, ja nainen suree/
Tummat myrskyiset illat! yksin iltaisin pukee/
Ja asettelee pöytään puitteet, kahdelle jälleen/
Viel surusta herkkänä! Miehensä lähdön jälkeen/

Ei ole päässyt yli, kauhu on toteutunu kokonaan/
Eikä nainen enään pysty itseään kokoamaan/
On kädet arpia täynnä! Muistelmat sattuu/
Ja puhuminen ei tule kuuloon! Ja näin päivät karttuu/

K.
Tuskaa! Tuhoa ja vihaa/
Ne murskaa! Putoan! Ja pilaan/
Elämäni on murskan! Ja en fiilaa!/
Nyt minuutin hommas menee, kaks minsaa/
En pysty hengittää! Kaipaan ilmaa!!/

2.
Mies, tummin silmäpussein/
Ulkokuori kova! Mut sisält murheit/
Kädet täristen! Pullon korkkaa!/
Ja huikan ottaa! Ei voi haavottaa/

Enempää kun tää! Ettei pysty rajottaa/
Oma elämä rikki! eikä pysty ajottaa/
Tapaamisiaan! On liian rikki nähdäkseen/
Lapsiaan! Ja Nyt niin jo itseään häpee/

Niiden silmist näkee! Kuin häpeä loistaa/
Myös lasten puolelta! Ei haluu nähdä huomenta/
Mut silti ei kantti kestä! Tehdäkseen itselleen sellaista/
Ja kertailee ongelmiaan! Ja kaataa viinaa vaivaan/

Miks tää kitkerä juoma! on sitä kelpo salvaa?/
Ja miks tuntuu kun se auttais? Kun elo kalvaa/
Silti samas räkäläs! Samas pöydäst/
Itsensä jälleen, heräävinään löytäs/

K.

3.
Nainen selällään, yksin kylmissään kotonaan/
Itkee itsesäälissä! Ja oven käynti odottaa/
Mut turhaan! Mie on kuollut! Ja kaikonnut/
Ja niin nainen, tiensä päättää on aikonut/

Ei paluuta enään! Ei haluuta elää/
Nyt varma siitä! Ei toisin vakuuta ketään/
Naine kulkenut tuskaista matkaa! Yksin jälleen/
Ja se paska sisältä ihan liikaa jo särkee/

Mies rappukäytävältä herää! Kohmeessa/
Ei pääse yksin ylös! Mut saa naisen otteesta/
Avun nousta ylös! Ja mies hymyilee jälleen/
Tää hetki! Miehelle niin syvästi tärkee/

Et iloisuus tarttuu! Nainen passaa matkaa/
Ei ehkä tänään! Tällä hetkellä viel jatkaa/
Juovuksissaan! Mies rysähtäny oikeaan paikkaan/
Ja herännyt mies oli jo oikeaan aikaan/

K.

4.
Nainen nyt jo kymmenettä vuotta elossa tapauksesta/
Ja vie kuukausittain haudalle kynttilän! ja latelee rukouksensa/
Törmää hautakiveen! Johon kaiverrettu miehen nimi/
Mies mennyt pois! Nainen jotain siinä kohdassa tunsi/

Ei tiedä miks tuntuu siltä! Ei tajua syytä/
Mut siinä se mies! Joka auttanut tekemättä mitään/
Ja nytkin viellä, naisen miettimään pistää/
Tuona päivänä! mitä jos ei olisi tapahtunut mitään?/

Olisiko naista enään? Vai olisiko se tapahtunut?/
Nyt nainen uudessa avioliitossa, ja on rakastunut/
Lapsia kaks, ja elää unelmaansa uudestaan/
Ja ilolla, hän jatkaa tietään tulevaan/

Ei unohda mennyttä! Mutta ottanut opikseen/
Ja nyt vie, miehien molempien haudoille koristeet/
Ja rukouksissa muistaa, miehiä elämänsä/
Eikä silti jätä, päivääkään elämättä/

1.
Kadul makaa, kanvees mies ruumis/
Mädäntynyt ja kussut päälleen, jengi duunist/
Ei edes välitä! Kun kulkee kotiin päin/
Sulkee silmänsä! Ja siihen makaamaan jäi/

Taas yks uhri! Jonka ei olis pitänyt viellä/
Kuolla mut meni se silti! Se pitää niellä/
Mikä meille syötetään! Meidän taakkahan tää on/
Et tuu selvii! Jos oot jatkuvasti vaan onneton/

Ja antimethan ovat onnettomat! Ei millä mällää/
Annettu siivu! Mut mikä siin oikeesti mättää?/
Kun toisil on? Ja toiset velkaantuu vaan/
Täl taval, nuoret oppii kaidalle polulle ajautumaan/

Varkaudet yleisii! Ja koulutkaan ei enään tue nuorta/
Oot yksin ongelmines! Ja jos on monta huolta/
On helpompi tapa riistää itseltään hengen/
Kun kituu kivuissa! Ja hävetä kaiken keskel/

K.
Keskel mustaa maailmaa! Meidän silmien alla/
Kukaan ei huomaa! Vai tahallaaks ne karttaa?/
Ongelmii monii! Ja ne vittu tekee vaan hallaa/
Säätelemäl lakei typerii! Ja syysäämäl pääl paskaa/

2.
Kalpeet kasvot, ja tärisevä ruumis apuu huutaa/
Ajautuu niin helposti teille! Mist ei tietä voi muuttaa/
Ei ollu turvaa! Kun nuori sillon alotti/
Nyt kun se vikan viivan veti! Se elämänsä lopettii/

Se oli se uhri kadulla! haurain luineen/
Repsahtavin vaate parsin! katos iki uneen/
Kukaan ei mustanu häntä! Elämä menny hukkaan/
Mut arkee tääl päin! Ja lisää tälläsii tarinoita pukkaa/

Jos ei pakkohoitoon, valtion hotelliin joudu/
Ja sielt pakko vierotukseen! Niin ei se kaikki hoidu/
Pois enään ajallaan! Vaan aika lisää tuskaa/
Ja viel kun kättään nää nuoret tänään mustaa/

Samal tulevaisuutensa murskaa! Näin se menee/
Elämä paskasen tempun meille ihmisille tekee/
Ja ikämiehet syyttää! Ja syylistää meitä/
Vaik vaan me ollaan seurattu ja otettu mallii teiltä/

1.
Askel käy askeleelta raskaampaan suuntaan/
Mä taistelen! Mut huomaan erehtyväni huutaa/
Mä haluun muuttaa! Omat teot on niin väärin/
Et viel tulevaisuuden hamassa! Mä niist kärsin/

Veistän omaa puutani! Omalla tavallain/
Mä kaipaan viereeni! Sen rakkaimpain/
Olen kun kala kuival veel! Hauon suotta/
Henkee en saa! Ja näin ollu monta vuotta/

Hali piristää, kaipaan niitä päivittäin/
Sit kun kerran jo, koukkuunkin jäin/
Naiseen joka on kaikin puolin täydellinen/
Nyt tyttö kainalos, jota kaipaan eniten/

Nyt suru on entinen! Ja onni nyky maailmaa/
Ja kun on mun aika! Mä oon kanssas taivaas/
Kulta Rakas Laura, olet enkelini ja elät täällä/
Siis unelma ikuinen! Enkä sua ikin yksin jätä/

K.
Mä sumplin ja puntaroin! Syitä suruihin/
Aina syy kohdistuu muhun! Ja sit siin/
Kaduttaa olla, jälleen tällänen ihminen/
Ja kun viel on välis tie niin kivinen/

Kaipaa vaan läheisyyttä ja rakkautta/
Onneks oot siinä! Ja kestät paskat jutut multa/ <3

1.
Lentokone syöksyy, maahan ajautuu/
Laivat kariutuu!/ Ja murhaajat vapautuu/
On ajan kysymys, millon tapahtuu/
Taas uus isku! Ja maailma ajal murtuu/

Ajal turtuu!/ Et jakaantunut/ Mielipiteet/
Hetken ihanaa! Mut putoo muistojen sineen/
Ei pääse irti! Vaan on vankina mielessään/
Omat on ongelmat! Ja kiinni mietteissään/

Oon valmis! Mut samal alku vaiheessa/
Mietin miettimistä! Miten tää on näin vaikeeta/
Keskityn olennaiseen! Mut ajatus reistailee/
Hyöky aalto pyyhkäisee! Pois meistä kaiken/

Ollaan armoilla! Jonkun ylemmän/
Ja niin ku käy! Toivon et yhden käteen yletän/
Jotta voin kuolla! Läheisen rakkaan vierellä/
Vailla minkäänlaista! Pelon ja surun mietettä/

K.
Tehty on tehty! Ei tekemättömäks sitä saa/
Luovuttaa en pysty! Pitää pitää vaan/
Kiinni ja lujaa! Rakkaista lähimmäisistä/
Pidän kiinni! Rakkaista lähimmäisistä/

2.
Päivittäin murhia! Surullisii hetkii/
Tapahtumii! Josta ei hengissä selvii/
Osa menettää kaiken! Toiset sitäkin enemmän/
Me ollaan, kaiken kauhun keskellä/

Vaan heikkoja ja herkkiän ihmisiä/
Jotka kulkee, polkuja mutkasia ja kivisiä/
Mitä eniten pelkäät? Mitä sä pelkäät?/
Mä pelkään menetystä! Ettei olis ketään/

Ja et se kaikkein tärkein! Joskus katois/
Siks oon hysteerinen välil! Ja voin pahoin/
Ongelmat ei välttämät suurii! Mut ne puistattaa/
En haluu, et joku pistäs mut läheisii muistamaan/

Niiden haudoille! Haluun kuolla ennen niitä/
Ja sillon jos pitkään eletään! Niin siitä kiitän/
Jotain korkeempaa voimaa! Et anto armoo/
Ja tän takii, mustakin viel löytyy tarmoo/