IRC-Galleria

Nimeni on Chris, olen kolme, silmäni ovat turvoksissa. En näe. Minun täytyy olla tyhmä, minun täytyy olla paha, mikä muukaan olisi voinut, tehdä isän niin vihaiseksi? Toivon että olisin ollut parempi, toivon etten olisi ollut ruma, sitten ehkä äitini, haluaisi vieläkin halata minua. En voi tehdä väärin, en pysty puhumaan ollenkaan, tai muuten olen lukittuna ylhäällä, koko päivän. Kun olen hereillä, olen aivan yksin, talo on pimeä, väkeni ei ole kotona. Kun äiti tulee kotiin, yritän olla mukava, niin ehkä minä saan vain, yhden selkäsaunan tänä iltana. Kuulin auton, isä on palannut, Charlien baarista. Kuulen hänen kirouksen, nimeni on sanottu, painan itseni, seinää vasten. Yritän piileksiä, hänen pahoilta silmiltään, olen niin peloissani nyt, alan itkeä. Hän löytää minut itkemästä, kutsuu minua rumilla sanoilla, hän sanoo, että on minun vikani, että hän kärsii töissä. Hän läimäyttää ja lyö minua, ja huutaa minulle enemmän, pääsen vihdoinkin vapaaksi, ja juoksen ovelle. Hän on lukinnut sen jo, ja minä alan karjua, hän ottaa minut kiinni ja heittää minut, kovaa päin seinää. Minä putoan lattialle, luuni melkein murtuneena, ja minun isäni jatkaa, enemmän huonoja sanoja. 'Olen pahoillani!', minä huudan, mutta se on nyt liian myöhäistä, hänen kasvonsa on kieroutunut, käsittämättömäksi. Se kipu ja loukkaantuminen, uudelleen ja uudelleen, hyvä Jumala, armahda minua! Lopeta se, kiltti! Ja hän viimeinkin lopettaa, ja suuntaa ovelle, sillä välin kun makaan siellä liikkumattomana, Loikoillen lattialla.
Nimeni on Chris, olen kolme vuotias, tänään isäni, murhasi minut. Ja sinä voit auttaa, jos luet tätä, ja et ohita. Minä rukoilen sinun anteeksiantoaisi, sinun olisi pitänyt olla, yksi sydämetön henkilö, jos ei vaikuta sinuun, tämä runo. Ja koska sinä OLET vaikuttunut, tee jotain sille! Kaikki mitä pyydän sinua tekemään, on siirtää tämä eteenpäin! JOS SINÄ OLET LASTEN PAHOINPITELYÄ VASTAAN! Lisää tämä 'Isä ... se sattuu' blogiisi, jos et lisää tätä, niin silloin oletettavasti et välitä lasten pahoinpitelystä.
Ainakin viisi lasta jokainen päivä kaikkialta maailmasta kuolee lapsipahoinpitelyn takia.

Never giving up!
Don't stop now!

1.
Joki jonka varresta varteen rakennettu silta/
Oon yks positiivisuus, niin kauan kun vedän ilmaa/
Keuhkoihin! ja mussa viel sillon puhtii piisaa/
Niin et jaksan kelluu, virrasta virtaa/

Naurettavaa ajatella, et kaikki tää olis ohi hetkessä/
Sil tiiän hyvin! Ettei mua tulla täält roudaa pois hetkessä/
Mut silti hetkenä minä mä kuolen! tulee tapahtuu hetkessä/
Mut sitä ennen voin varmaan ihan huoletta revetä/

Ja elää leveenä! Sil matkan varsi määränpäähän lyhyt/
Miks säästellä massii materiiaa-aalii? PYH, HYH/
Mä elän hetken! Ja kuolen nuoren ja komeena/
Oon siis vähän niinku taivaast putoova komeetta/

Mä hetkes tuun, ja hetkessä sitten jo meenki/
Tiiänhän mä et tää asenne on aika pahasti persiist/
Mut ei jaksas enää stressaa! Ei enää pelii pelaa/
Toisten nopilla! Haluun vaan tosissaan relaa/

Huuki.
Meitsi ottaa rennosti! Kuolema on tulevaisuus/
Mitä mä itken sitä, mikä muutenki haihtuu/
Tiiän vaan et henki piisaa tiettyyn tappiin saakka/
Ja nyt oppinu senki, ettei ite ittee tarvi lahtaa/

Monen tunnin jälkeenki, taistelen/
Etten menettäs sua! Sil aattelen/
Kuin sun huules, osuvat jälleen mun huuliini/
Kaikki haavat paranee! Ja voipa osata osaisin kuin tuntisin/

Jos susta vaimon saisin! Ei sanat riitä kertomaan/
Kuin onnelinen yks mies voi olla, kun halaa omaa/
Vaimoaan, niin kaunista ja sievää/
Niin kun sä! Haluun kaikki ajat viettää/

Vierelläs, vieressäs! Kunpa saisin/
Kaiken aikaa vaan katsoo sua silmiin/
Suudella huuliis, ja tuntee sykkees siin niin/
Vieressäs niin ihanaa! Tunne nousee pilviin/

Kun vaan kohdataan! tekee se musta uuden miehen/
Myöntää voin, että ennen oli kuolema mieles/
Mut jatkuvasti harvemmin ne palaa mieleen/
Sä kulta oot saanu mun pahanolon menee tiehen/

KIITOS LAURA <3

1.
Mieli vapaa, turta oma koko keho/
Tahtosin lentää! Mut kun en o/
Ollu ikinä hyvä ihminen, ja pelkään kuolla/
Samal silti toivon sitä! Ettei olis huolta/

Nyt yskin keuhkoi ulos, ja viimesii hengenvetoi/
Samal rukoilen, et aamulla täs en ois/
Päätä särkee, ja itken rajattomii määrii/
Tiiän et tää on ohi! Enkä ees itteeni sääli/

Tavallaan huokasen helpotuksesta!/
Kiitos kun saan mennä! olla unessa/
Nyt ja ikusesti! Hyvästi kaikki täältä/
Tiiän ettei me enään ikinä toisiamme nähdä/

Sillä te pääsette taivaaseen, mä taas helvettiin/
Luvatkaa, ettette lähe tietä mun rinnalle ettii/
Annatte vaan olla, älkää murehtiko turhaan/
Mun jälkeen, teil muutenki elämä varmasti yhtä juhlaa/

Huuki.
Oon osittain itse syypää, siihen mitä oon taas tehny/
Eihän tän kaiken olis tarvinnu, tai ees näin menny/
Mut ite päätin mitä teen, ja miks taas tein/
Ja loppujen lopuks, itehän iteltäni hengen vein/




....

1.
Miks pitäis nähdä positiivisemmat puolet kaikesta?/
Tälle paskalle ei oo ees enään mitään aihetta/
Satuttanu ihan tarpeeks läheisii, rakkaita tärkeitä/
Tiedän, että kenenkään ei tarvi enään kestää lähellä/

Mä voin olla siit varma, voin olla siit tietoinen/
Tilanne riistäyty käsist! Ja en anna riistäytyy toiste/
Kerran oli jengin loiste! Ilopilleri ja onnelinenkin viellä/
Nyt mä sen tiedän, et oon vaan toisten tiellä/

Mä voisin kyl tän niellä! ja jatkaa edelleen/
Mut kun turhaan, tää menee kumminki perseelleen/
Parempi siis vaieta, ja olla ihan hiljaa/
Kuolla, ja muuttuu hengessä ilmaan/

En ehkä pääse taivaaseen, koska syntii riittää/
Ei ehkä paras elämä, mut hyvist hetkist osasin kiittää/
Monii ja viel useampaa, mun kanssa eläneitä/
Mut hei tajutkaa, emmä turhaan elämääni hukkaan heitä/

2.
Oon osittain ite syypää tähän kaikkeen paskaan/
Ite löin naulan arkkuun! Ja en jaksanu skarppaa/
Halusin itteni vaan tappaa! Oon kai sairas/
Mut kato, et säkään selviäis mun maailmas/

Jokainen menetys tuntunu katkerasti sydämellä/
Vittu kai sen tajuu, etten mä enään tääl kestä/
Joka liike on liian raju! Joka tilanne liian halju/
Joka kurvis oon myöhäs, enkä tilanteit tajuu/

1.
Otin aina sen rennosti, et mun kuolema olis okei/
Olin vyöryn alla, enkä päässy tuskan otteist/
Siks kai se oli jees, et mä olisin valmis menee/
Hymyt toisten kasvoil! Se sen mulle tekee/

Painajais unet, painajaisis mä kylläkin elin/
Siks mä koitan vaan makaa hereillä selin/
Tai no en koita, koska tahtosin sulkee silmäni/
Lopullisesti ja sillee! Mä sulkisin iäksi/

Mä avasin sen lippaan, mitä mä kavalsin/
Se oli lahja, lahja elämän, jonka haluisin palauttaa takasin/
En oo ikin pyytäny elää! En koskaa tahtoiskaan/
Nyt laitan kädet ristiin, ja laitan huokauksen ilmaan/

Tiiän et mun teko tulee olee synneist se kamalin/
Mut mä haluisin silti sen anteeks ja päästä taivaisiin/
Sil voisin koskettaa läheisiini olalle/
Olla lähellä suojella! Siin missä niil olis tarve/

Vittu mun fiilis! Vittu mun virheet!/
Miten mä kestän? Miten vitun ihmees?/
Oon heränny? Miten vitus mä ees heräisin?/
Oonko mä masentunu? Ja mistä se on peräisin/
Ja jos makaisin selälläni! Olisko se oikeesti nii?/
Vai miten sitten? Mistä mä pitäsin sit kii?/
Jos tuntisin nenässäni tuoksun, vai hajuko se oliski?/
Mitä jos mun työ tääl oliski tärkeet, ja tuntus turhalta/
Vaan kun kaikki on sekavaa, ja itsemme murhataan/
Ja silti se tuntuu parhaalt mahdollisuudellta selvitä/
Kun nykyään tuntuu pahalta päivät selvinä/
Olla nyt jonku ylilihavan sian levissä/
Ja paksuunnetaan sen lompakkoo ku samal maksetaan veroja/
Vai onks veroja? ja kenen hyväks ne menikään? ja/
Jos oon vääräs, niin ehkä samal oonki oikeessa/
Onko väärää, saati sitten sitä oikeeta/
Kun ei oo täydellistä, ei oo parempaakaan/
Tyytyminen on turhaa, mut samal varmaan/
Se keino mil meiät pidetään tyytyväisinä/

1.
Jätkä tarttuu pussiin, valuttaa jauhot pöydälle/
Hetken kiroo ääneen, ''miks nyt sitä löydä en''/
Etsii leikkuriaan, mutta tänään tyytyy paperiin/
Silvoo sill' suoran viivan, ja kääräsee paperil/

Tänään ollu pahempi päivä! vaik aamu vasta menossa/
Päivä on pahempi! Koska on vielkin elossa/
Toivonu jo muutaman tovin, kuolevansa/
Ja onkin kuolemassa! Se tulee kuolee maassa/

Jossa ketään ei välitä! Ketään ei käsitä/
Mitä on pojalla! Ja mitä poika pitelee käsissään/
Ja vaik on saanu tarpeeksensa! Edelleen tässä/
Tietää kyl et lähiaikoina, päästää irti elämästä/

Ja ei sitä edes kadu! Kaipaakin jo kuolemaa/
Kun se pääsee ulos aamutuimaan! sitä huolettaa/
Mistä löytää apuu! Vaik ei sitä ees kaipaiskaan/
Huokaisee taas, sitä kuin on toisille ilmaa/

Huuki.
Mua ei nää! Mua ei tunne enään/
Mä en jää! Mul ei oo tarvet elää/
Mitä ees tääl? Mun on tarvet kestää?/

Mua ei nää! Mua ei tunne enään/
Mä en jää! Mul ei oo tarvet elää/
Mitä ees tääl? Mun on tarvet kestää?/

2.
Kato synkänkin kuoren alta löytyy sydän/
Puhas tai likanen! Niin ei se tunnu hyvält/
Tulla potkituks! Tulla silmätikuks/
Hetkes se hyvä olo, kun muuttuu itkuks/

Olis pitäny funtsii, mitä teki nuorena/
Tuli opittuu tavat! Jota pidetään kuorena/
Kovana äijänä! Joka ei hevillä antaudu/
Ja kun tajuu, ettei ryhmään enää ahtaudu/

Vaan saanu vihamiehikseen ne jota piti ystävinä/
Vaik ei yhtään pidä! Tästä ystävistään/
Jotka kääntää selkänsä! Kun huumeet tulee esiin/
Mikä tekee siit pahan? Ettei vaivaudu peliin/

Vaan vetää spiidii! Ja kun sitä lisää heltii/
Ei sit kavereitaan nähdä ehdi/
Niin onko se sit nyt niin vakavaa/
Ehtiihän sitä sit joskus myöhemmin tapaamaan/

1.
Tekis mieli vetää itteni hirteen/
Olo on nyt niin helvetin hirvee/
Ettei pahempaa ollu konsanaan/
Miten voi ittensä tähän tilaan antaa/

Mul vierel liian täydellinen nainen/
Mut tiedän ettei se kestä kaikkee/
Mä mokailen toistuvasti ja turhaan/
Tiedän ettei se kestäs! Mun itsemurhaa/

Mut olis niin paljon helpompaa mennä/
Mikä olis tän helpompaa tehdä?/
Kun kaikki on menny jo tarpeeks myttyyn/
Ja kun mä luulin, et tää suhde vois pysyy/

Niin helpostihan, mä tänkin vaan mokaan/
Tiedän kulta, ettet voi mua varmaankaa takas ottaa/
Mut rakastan sua! Ja koitan sitä tosissani tarkottaa/
Tiedän et tää kaikki tulee haavottaa/

K.
Painan pääni tyynyyn, toivon et kuolen/
Mut kun tieto susta, et näkisin sut huomen/
Pistää mut heräämään, mut mitä nytten?/
Mitä näitten päivien aikana? Kun ei ehkä ollakaan yhes?/

Painan pääni tyynyyn, toivon et kuolen/
Nyt mä sen tiedän! Mä hoidan se huomen/
Huomis päivästä ikuisuuteen matkalla/
Mä kai vaan oon ollu liian paskana/

2.
Osa matkaa takana, ja paljon olis ollu viel edessä/
Mut hei anteeks, mä meen sun edestäs/
Painan pääni tyynyyn viimestä kertaa/
Voisin piikin työntää! Ja tän lopettaa/

Kuullu huhuu siitäkin, et heroiinin käyttäjil 2 vuotta elin aikaa/
Keskimäärin! Siis mä voisin alkaa olla vainaa/
Pelkästään parist päiväst saanu tarpeekseni/
Mut kulta, tue ittes sun kavereihis/

Sielt saat apuu! Sielt saat kaiken tarpeellisen/
Kai mä en ees sun seuras tarpeeks itke/
Kerro mun juttuja! Ja mikä on mun fiilis/
Kai mun on aika jo päästää täält irti/

Mut hei kiitti! Olit ainut ketä mua kesti/
Ketä otti kiinni! Ja mun surut hetkeks pesi/
Pois mun niskoilta! Mut ne palas takasin/
Mä tein virheen! Ja nyt meist molemmat on palasin/

3.
Mä puren hampaita yhteen! en haluu itkee!/
Kyyneleet valuu kyl! Mut pitää olla sitkee/
Mä kaipaan vaan valumista pois tieltä/
Mä en oikeesti halunnu pahottaa kenenkään mieltä/

Mut kun mä vaan en kykene olemaan mitään/
En saanu otetta mistä voisin kiinni pitää/

1.
Jos Jumala oot olemassa, näyttäsitkö ittes mulle?/
Sil nyt on kaikki ohi! Enkä enään kipuu tunne/
Niin voisit ees näyttäytyy, ja kertoo minkä polun valitsen/
Kuolenko rukoilematta! Vai onko niin et rukouksen tarvitsen?/

Tein monet virheet, jotka johti mut tähän ansaan/
En ansaitse mitään hyvää! Mä oon täys paska/
Katos into! Katos voimat jatkaa tätä kaikkee/
Mä menetin kaiken! Sil mä menetin rakkaan naisen/

Joka oli kaikki kaikes! Ja se täs sattuu pahasti/
Mut hei, ainakin tieto kantautuu, mä sitä rakastin/
Rakastan edelleen! Mä en päässy yli mun mokista/
Tein niit lisää! Ja nyt en enään niitten ohjii omista/

Teen niit jatkuvasti! Teen niit vaik en tiedostais itekään/
Mun virheet kaiken aikaa! Mua ja sua molempii itkettää/
Paljon vähemmäl päästään, kuhan vaan irti päästän/
Meen helvettiin! Enkä enään itteeni tält kuolemalt säästä/

2.
Osaltani kai osasin odottaa! Et mokaan tänkin/
Et välttämättä nää, mut mä oikeesti kärsin/
Mä tein todellakin väärin! Mä tein niin väärin/
Mä osaltani, sun selässäsi puukkoo käänsin/

Enkä edes halunnut satuttaa sua! Mut siltikin/
Tiesin, et sä viel monet illat vuokseni itkisit/
Sil mä oon liian huono! Ehkä paskin poikaystävä ikinä/
Sä olit ainoo tärkee! Eikä siks enään mikään piristä/

Oon kai sit tunteeton! Kauhee ihminen oikeesti/
Jääkuningatarkin jää mulle varmasti toiseksi/
Sillä mä nähtävästi voin olla tunteeton ihan missä vaan/
Kai tää oli tässä! Kai muhun viimeisen piikin pistää saa/

voisin mennä vaan! En kaipaa elämää enään/
Ilman sua! Mul ei oo enään syytä tääl elää/
Mut se ei oo syy, miks sun pitäs jaksaa jatkaa/
Koska! Mä en haluu vetää sua mukaan paskaan/