1.
Otin aina sen rennosti, et mun kuolema olis okei/
Olin vyöryn alla, enkä päässy tuskan otteist/
Siks kai se oli jees, et mä olisin valmis menee/
Hymyt toisten kasvoil! Se sen mulle tekee/
Painajais unet, painajaisis mä kylläkin elin/
Siks mä koitan vaan makaa hereillä selin/
Tai no en koita, koska tahtosin sulkee silmäni/
Lopullisesti ja sillee! Mä sulkisin iäksi/
Mä avasin sen lippaan, mitä mä kavalsin/
Se oli lahja, lahja elämän, jonka haluisin palauttaa takasin/
En oo ikin pyytäny elää! En koskaa tahtoiskaan/
Nyt laitan kädet ristiin, ja laitan huokauksen ilmaan/
Tiiän et mun teko tulee olee synneist se kamalin/
Mut mä haluisin silti sen anteeks ja päästä taivaisiin/
Sil voisin koskettaa läheisiini olalle/
Olla lähellä suojella! Siin missä niil olis tarve/