1.
Kadul makaa, kanvees mies ruumis/
Mädäntynyt ja kussut päälleen, jengi duunist/
Ei edes välitä! Kun kulkee kotiin päin/
Sulkee silmänsä! Ja siihen makaamaan jäi/
Taas yks uhri! Jonka ei olis pitänyt viellä/
Kuolla mut meni se silti! Se pitää niellä/
Mikä meille syötetään! Meidän taakkahan tää on/
Et tuu selvii! Jos oot jatkuvasti vaan onneton/
Ja antimethan ovat onnettomat! Ei millä mällää/
Annettu siivu! Mut mikä siin oikeesti mättää?/
Kun toisil on? Ja toiset velkaantuu vaan/
Täl taval, nuoret oppii kaidalle polulle ajautumaan/
Varkaudet yleisii! Ja koulutkaan ei enään tue nuorta/
Oot yksin ongelmines! Ja jos on monta huolta/
On helpompi tapa riistää itseltään hengen/
Kun kituu kivuissa! Ja hävetä kaiken keskel/
K.
Keskel mustaa maailmaa! Meidän silmien alla/
Kukaan ei huomaa! Vai tahallaaks ne karttaa?/
Ongelmii monii! Ja ne vittu tekee vaan hallaa/
Säätelemäl lakei typerii! Ja syysäämäl pääl paskaa/
2.
Kalpeet kasvot, ja tärisevä ruumis apuu huutaa/
Ajautuu niin helposti teille! Mist ei tietä voi muuttaa/
Ei ollu turvaa! Kun nuori sillon alotti/
Nyt kun se vikan viivan veti! Se elämänsä lopettii/
Se oli se uhri kadulla! haurain luineen/
Repsahtavin vaate parsin! katos iki uneen/
Kukaan ei mustanu häntä! Elämä menny hukkaan/
Mut arkee tääl päin! Ja lisää tälläsii tarinoita pukkaa/
Jos ei pakkohoitoon, valtion hotelliin joudu/
Ja sielt pakko vierotukseen! Niin ei se kaikki hoidu/
Pois enään ajallaan! Vaan aika lisää tuskaa/
Ja viel kun kättään nää nuoret tänään mustaa/
Samal tulevaisuutensa murskaa! Näin se menee/
Elämä paskasen tempun meille ihmisille tekee/
Ja ikämiehet syyttää! Ja syylistää meitä/
Vaik vaan me ollaan seurattu ja otettu mallii teiltä/