IRC-Galleria

1.
En muista miks, ja miten tulin ekaa kertaa tänne/
Mut tää on se asia, mikä multa lämmitti sydämen/
Luovuin sillon uumoin, jostain mitä tarvitsinkin/
Nyt rakkautta rinnalla, ja kädessä monen risti/
Synnit sairaitten, hyvien ja pahojen ihmisten/
Mulle annettiin rakkautta, ja sillon pidin sen/
Vaikka opin vasta arvostaa tätä kaikee kaunista/
Niin silti pidän tätä elämisen lahjaa vielkin tautina/
Jonka lahjottasin jollekin, joka sitä enemmän tarvitsis/
Kun masennuttaa, kaikki nää must tulleet vitsit/
Oon kun joku pelle, jota pystyy dissaa aina/
Eikä mua varmaan osata arvoostaa, ees kun oon vainaa/
Pois pois poies, kaikkien näköpiiristä/
Tääl siks yksin joudun odottaa, hengenvetoo viimistä/
siks en häpee olla omaitteni, muittenki seurassa/
Mut sit kun mä kaikkoon, ei tarvi mua seurata/

K.
Yks askel taa, mä putoon jälleen/
Maates sängyl, käännyn pakost selälleen/
Miettimään jälleen, mitä menin tekee/
miks miks miks, päästin läheiset menee?/

2.
Ristin kädet, ''Isä auta mua vikaa kertaa/
Tiedän ettei täst oo apuu, mut ei oo sulle vertaa/
Oot ainoo joka vois mua auttaa enää tänää''/
Ja siihen voi loppuu mun tarina, pääsemättä päähän/
Oon liian hyvä sydäminen tähän maailmaa/
Ja kun tuntuu katsoes, et oon vaan ilmaan/
Jonka lävistää katseet, ei mua taho nähä/
Siks oon päättäny et jättäsin tän just tähän/
Mut onks mul varaa, yhteenkään virheeseen?/
Mut nyt näit sisälle, pään sisään mellakaan hirveeseen/
Ja tiiät milt tuntuu, kun jengi puhuu ja puhuu/
Olematta hiljaa, hetkeekää lakkaamatta puhuu/
Vaik sanat ei välttämättä tapa, ne sattuu ainakin/
Ja nyt tiiät sen, kun täst aiheest taas sainasin/
En ehk oo kaikist voimakkain, ja en piestä sua pysty/
Mut jos koht ei tää lopu, jollain on koht veriset rystyt/

{Sorry} :S

1.
Ilta hämärissä, muistot valokuvien/
Välähtelee kirkaat, valot unisen/
Poika pimeitten kujien, jalat tutisten/
Auraa katseellaa, teitä lumisten/
Vain hautaatuneita sielui, ei mitään nää/
Tietäen kirkasten, ettei tuu pitämään/
Itkuun parahtaa, sielu huuta auttajaa/
Myynyt sen pirulle, ja ojaan ajaa/
Ei saanut vastausta, katumukseensa/
Mut tietää, tästä oppineensa/
Luottaa ei saa keneekää, ei ollenkaan/
Tai niin ainakin sen olettaa/
Päivät opettaa, miten kohdataan/
Mut siihen mikä on, on kohdallaan/
En pyristele vastaan saattajan/
Mut taistelen vastaan saatanan/

K.
Keritsen muistoni villaan, ne vangiten/
Muistois muistuu, kaikki mitä kahlitsen/
En pelkää peläten, mitä ansaitse/
Vaan sen mitä rangaitset/
Väsyny valokuvien tuomaan suruun/
Vaikeroiden alan, kuvissani puhuu/

2.
En kerjää säälii, en loiston rippeitä/
Mut kaikki mikä täs on, on kii meissä/
En luovuta, en liinaa kehään heitä/
Täs on risti, anna sen ohjailla meitä/
En puhu kun tietäsin kaiken/
Mut haluun käyttää tätä aihet/
Saada sut tajuu, etten oo tyhmä/
Vaik katunu ihminen, ja kylmä/
Pettäny lähimmäiset, puukottanut selkään/
Silti, vajota en anna kenenkää/
Läheltä tai kaukaa, kaikki mulle kultaa/
Ja jokainen pelastus, on mulle juhlaa/
En vaurioittaa haluu sua sanoillani/
Kadun niitä, ja oon tosi pahoillani/
et puhunu tällee, tai ollu puhumatta/
Mut aikaa on kulunu, kulumatta/
(Näin!)

K.
Keritsen muistoni villaan, ne vangiten/
Muistois muistuu, kaikki mitä kahlitsen/
En pelkää peläten, mitä ansaitse/
Vaan sen mitä rangaitset/
Väsyny valokuvien tuomaan suruun/
Vaikeroiden alan, kuvissani puhuu/

3.
Oon näkyvimmillänikin, piilossa katseilta/
Aamu vaihtuu, ja on taas se ilta/
Varjot synkistä synkimpään/
Peittää ja saatanaa ylistää/
Miks aurinko paistaa, jos sitä ei nää/
Tieto tästä, ei kestä mun pää/
Mul on katuvan ruumis, ja sielu helvetissä/
Ja maailmaa pidän sinä helvettinä/
Minä ketään ei kohtaa, oikeena minänä/
Ja kun taistelee, ei mikään sitä pidätä/
Rangaistus valmiina, kuoleman tuomio/
Täs on kaikkien, kuolleitten hurmio/
Saada veljet yhtymään, lauluun ikuiseen/
Saada katuman päälle, piruineen/
En pyristelis vastaan, ellen pelkäis/
Mut auttas tieto, et joku selviäis/

K.
Keritsen muistoni villaan, ne vangiten/
Muistois muistuu, kaikki mitä kahlitsen/
En pelkää peläten, mitä ansaitse/
Vaan sen mitä rangaitset/
Väsyny valokuvien tuomaan suruun/
Vaikeroiden alan, kuvissani puhuu/

4.
Ponnistin, mut tipuin alas jälleen/
Oon sanonu et jokainen on tärkee/
Mut kun ei oo järkee!/ Kerätään jäänteet/
Haudataan sielun toveri! Joka kääntees/
Pahaolo ei hellitä! Koska pelko lisää/
Tuskaa ja surua! Eikä voi mitään/
Olen lumen piirittämänä! Nietoksissa/
Ja kylmän väreissä, linnut oksissa/
Laulavat surun säveltä! Huudan sen/
Kuolema tuleva! Jota haluu tuta en/
Mut kaikki päättyy, joskus sitten/
Mut en mä sen takii täällä itke/
Et aika tulee! vaan koska tuskasta/
Haluisin jo matkata! Itsemurhalla/
Oon turhan heikko! Tulehtunu valokuviin/
Ja pian jo tiedän että katoon uniin/

1.
Mä synnyin maanpäälliseen helvettiin/
Rukoilin Jumalaa, rukoilin enkelii!/
Ketään ei vastannu, mun syytösiin/
Jokanen väitti, et ne on tähän syyttömii/

Itse pirukaan, ei antanu mulle sielua/
En itkeny tilannetta, vaan aloin riutua/
Tuntu kun olisin ollut aavikon laidalla/
Mut kaikki vika löytyy, maailmalta/

Ei ketään oo synnitön, kaikki tekee virheitä/
Mut jokainen voi päättä, kulkemiaan teitä/
Mihin suuntaan ajautuu tulevassa/
Mut joka virhe, ne tulee vastaan/

Se pitää muistaa, jokaikinen päivä/
Enkä mä sitä muistaneeni väitä/
Et olisin joku vitun pyhimys, auttaja/
Mut tiedän! Et oon eka meist haudassa/

K.
Myrsky jyllää, kohti suoraa/
Mä vihaan vihaan, tätä huoraa/
Jota maailmaksi kutsutaan/
Ei sitä päihitä, edes pahin hutsukaan/

2.
Alla synkän taifuunin, keskipisteen/
mä rukoilen, ja alan peiliin itkee/
Miks aina vaikeroin väärään aikaan?/
Miks pelkään? ja alan vääräst sainaa?/

Kun jengi alkaa digastuu, kellastutan lehden/
Täst kaikest paskast, viel vaikeempaa tehden/
Alistun turhan helposti toisten asemaan/
Kun mun pitäs olla, ja raja asettaa/

Niin hyväksyn, sen et mua syrjitään/
Mut ei ees palkinto, saa mua yrittää/
Tähän panostaa, ja saamaan hohtoo/
Kun tiiän sen, ettei tää helppoo oo/

Mahas kipinöi, ja tunnen pelkkää tuskaa/
Kun pitäs olla, niin alan pahaa oloo rustaa/
En pysy hollilla, enkä onnistu silmiin kattoo/
Ja kaikki glamori siks mustakin katoo/

K.
Myrsky jyllää, kohti suoraa/
Mä vihaan vihaan, tätä huoraa/
Jota maailmaksi kutsutaan/
Ei sitä päihitä, edes pahin hutsukaan/

3.
Kitken vihaa, sisällä palaa/
Mitä vittuu oon tehny saadakseni pahaa/
Tän maailman kontoilta, suoraan niskaan/
Ja kun kaverit sitä lisää sinne viskaa/

Anteeks vittu! Etten ollu mitä te halusitte/
Kiitti vitusti! Et senkin liian myöhään tajusitte/
Oon ollu heikko! Paska ja itkin vaan/
Nykynen tilanne, en elämästäni kiinni saa/

Pelkään ja vaikeroin! Tärisen ja panikoin/
Mä en kestäny juoruista lähtevii tarinoit/
Olin mitä olin! En parempi vaan voinu olla/
Miks kukaan ei tyytyny? Miks ei voinu ottaa/

Mustakin kiinni? ja rakastaa just niinku olen/
Nyt tiedän vain reitin, joka viel viimeseel ovel/
Ja kai pakko lopettaa, tää kaikki tähän/
Mä tiedän, et nyt viimein kaiken jätän/

1.
Must tullu askel askeleelta väkivaltasempi/
Nyt mä lyön, enkä edes emmi/
Vitutus huipussa! Ja paska olo lisääntyy/
Tiiän, et oon kusipää, ja selkäni kääntyy/

Tein vitusti väärin! Ja satutin monia/
Ette uskois, mut oon kokenu kovia/
Vaik muka mun ongelmat on pieniä/
Ei ne oo! Vaik niin saatan viestiä/

Otin osakseni paskan elämän, paskaa vaan/
Ja kun yritän! Saan paskaa vastaan vaan/
En pysty vastaamaan! Sanoin vaan nyrkein/
Ja vittu mä tiedän, että mä väärin tein/

Mut kai on mun aika poistuu, pois täältä/
Mä en edes haluais kaiketi tänne jäädä/
Kaikki vitun vaikeeta, ja oon haikeena/
En kestä mennä läpi enää kaikesta/

K.
Päästin kaiken menee näin! Vituttaa/
Olin paskamainen! Ja annoin tuta/
Monelle mun pahan puolen/
Mut ei hätää, mä oon huomen kuolleen/

2.
Tärisen ja pelkään! Pelkään et puukko tulee selkään/
Eikä auta edes sekään/
Et luotettavin ihminen, vannottaa sitä/
Et kaikki tulee kääntyy paremmin, ja viellä mitä?/

Mä en usko satuihin! Ja tiedän kyl tulevaisuuteni/
Mä olin ennen tyhmä! Sil sillon mä uneksin/
Nyt mä tiedän, et turha unelmoida mistään/
Koska se vaan tulee muakin pistää/

Mielummin voisin itseltäni hengen riistää/
Ja siis nyt on aika ystäviäni kiittää/
Sil aika kiitää! Enkä jaksa odottaa enää/
Mä haluun pois, pois jo lepää/

Ei tarvis huolehtii ja olla näin vitun rikki/
Nyt mä sanon näin! Vikan itkuni itkin/
Sattuu vikaa kertaa! Ja kirpasee hetken/
Mut tänään tätä en jätä enään kesken/

Paska fiilis valtaa, enkä saa tänne tilaa/
Huomaan taas hairahtaneeni kittaa viinaa/
Maailma kuva, on nykysin niin rikki/
Nykyään muistelen iltaa millon en itkis/

Koska itken, enemmän kun nauran/
Oon nykysin niin saatanan hauras/
Mä vaan oon rikki, ja romahtamaisimmillani/
Ja aina vaan mä pilaan iltani/

On niin haastavaa kulkee pimees ilman valoo/
Ja kun saan jostain kiinni, se katoo/
Tuntuu kun putoisin, ja putoisin lisää/
Mä en vaan voi tälle paskalle mitään/

1.
Matka kohti kiirastulta!
Ei sen kummempaa! Ei kannata kiivastua.
Jos joku henkensä menettää!
Kun pumpulimaassa, jonkun pumppu pettää.

Ei strapetsi tanssijatkaan, aina pysy pystyssä
Joskus maassa on mies lytyssä
Se on sitä elämää! Mitä eletään
Joku aina päästää irti omasta hengestään

Henki on kun naru! Heikko ja hauras
Aina on pelkoo! Niinku paska uras
Kaikki joskus loppuu! Ja kun narun pää edessä
Niin on aika heittää hyvästit hengestä

Hyvä niin, ettei tuu tungosta
Mut turha liian aikasin on pudota
Matkalta, oma elämä käsissäs
Toivon että sä sen käsität

K.
Tää niille jotka on menny!
Niille jotka murhansa tehnyt
Niille joille matkaa ei kerry
Niille jotka ei vaan heränny
Ei ruumis vaan kestäny

2.
Rinta rusikoituna! Naama mustelmilla
Ruhjeet ruumiissa! Oot muistelmissa
Nyrkit taatusti sattu! Sen arvaa
Kaipaa läheiset! ja se varmaa

Sykkivä sydän, lakkas toimimasta
Ja et saanut haukoo hengee ilmasta
Ongelmat katos kipuineen, silmät suljit
Oman tiesi kohti hautaa kuljit

Hyvää yötä ystäville läheisille
Moni viel monesti teitä tääl itkee
Hyvää yötä sulle, mis lienetkin
Joka omaa tuskaasi lievensit

Tekos muistuu! Kun joku välittää
Sun tekoos, ei vaan voi käsittää
Toivon vaan tätä! rest in peace
Now you walk on other's dream

1.
Ennen pyrin elää, näkymättömis muiden katseilta/
Olin jo liian heikko! pitää kiinni haaveista/
En välikseen muitten vaateista! Aineissa!/
En enään! Mä elän paremman elämän katveessa/

Mua voi katsella! Mut se ei edelleen tunnu hyvältä/
Mut ei syvältä! ollu reittii! Kun pystyyn tässä/
Pinta odottaa! Ja tukena on oma kulta/
Laura kiitos siitä! Et oot mun oma turva/

En ollu mitään! Nyt en unohda mitään/
En sekoile! Ja ei tarvet enää kivistä niistää/
Maailma alko jo riistää! Mut ei enään pysty/
Nyt tiedän tavan, miten pysyn pystys/

Kullan kainalossa! Turva ja onni itää/
Ja oon oppinu tästä elämästänikin pitää/
En voi sitä kiistää! ettenkö olis rakastunu/
Kun rakkaus, jo mun rinnasta puolesta puhuu/

K.
Kultsi, hei anna mun olla sun/
Anna mun yrittää! Ja ottasit mut/
Tiädän, etten oo sulle paras/
Saisit paremman! Jol paremmat tavat/
Mut toivon, et muhun sä tyytysit/
Toivosin, etten mä jäis enää yksin/

2.
Kaikki aikanaan, ja ajal kaiken saa/
Kun kiinni saa! Ei haluu irti naisestaan/
Rakkaus on tunne, joka kasvaa sisältä/
Ja nyt sen kaiken jo sisältä sisästän/

Ongelmii on, mut niist selvii kyllä/
Anna mun ponnistaa! Jos muuten en yllä/
Päivä päivältä! Läheisemmäks sä tuut/
Ja sun tuoksus! Sekotta pään mun/

Oon sekasin hurmasta! Oot nainen kaunein/
Enkelini! Ja mä oon pojista kauhein/
Silti tartut kiinni! Etkä päästä hevillä/
Sun avulla, mä jaksan elää hengissä/

Vaik kuin, elämä potkii päähän tuskasesti/
Ja kyllähän, sitä kauan tuskaa kesti/
Nyt sain iloni! 9 kuukautta! tullu täyteen/
Nyt ilonen poika! ja sen sä teet/

1.
Äijä läpi mätä! Heitti mut taivaalta/
Manas ettei musta oo taivaan alta/
Menoo takas! Ei konsanaan sinne tyköön/
Mut Helvetti irti! Ja suuntautuu ylös/

Kaikki sikailu! Koskaan en oo himmaillu/
Siks vitutti niit! Mun iän kaikkinen pilailu/
Ei natsannu niille, arkinen pers dippailu/
Ja olihan mul talos, taivaan eka piri bailu/

Sekös iso herra digas kyttyrää/
Kun alko mua täl tavalla hypyttää/
Kuolleista takas elämään! Streittii reittii/
Kohti maata! Ja nyt sekoiluu heltii/

Se kuka jää henkiin! Mun sekoilulta/
On joko supermies, tai nauttiva sekoilusta/
Mä kehitän klaanin! Luon uuden taivaan/
Ja siel dippi setti, aina vaan raikaa/

2.
Mut pidätettiin, amfetamiinin hallus pidosta/
Mut popparil, mulle heiteltiin vaan vitosta/
Mut lyötiin ritariks, ja ryhdyin presidentiksi/
Koulut jäi! Ja mä säästin mun persiini/

Astuin sisään työ huoneeseen, mut siel oli hammaslääkäri/
Koitin juosta karkuun! Mut vartijat piti kii päätäni/
Se poras! ''Ai vittu se sattu''/
Ennen kukaan ei oo mua tol taval kiduttanu/

Mut totuus siin, et itkin/
Mut kun sain tikkukaramellin! Niin muuttu mieli/
Nyt kolme kultahammasta! Ja timantti raiteet/
Ja mun tuunatus polkupyöräski on seittemän vaihet/

Sil mä kyytsään mun kaikki naiset/
Samaan aikaan! ja se ei ees oo vaikeet/
Sil naiset ulottuu, siihen paris hiltonin kuvaan/
Jota pidän takataskus! Ja iltasin senkaa runkkaan/

Mä oon voittamaton
Mua ei pysäytä mikää
Mä oon pysäyttämätön
Voit säki koittaa kampeen pistää
Muttet tuu mua voittamaan
Mä tuun olee voittosa vaan

1.
Paskaa tuutin täydeltä! Kun sä oot talos/
Toisin mun aikana! Kun sä hiuksiis halot/
Mä oon tarinoiden sankari! Sä et ees pääpahis/
Ketä rökittäminen tuottas vaikeuksii, vaan arkist/

On kehitellä jekkui, sun pään menoks/
Sulla paikkaan aukot! Kun alkaa käydä vetost/
Sinänsä siis keksin sullekin paikan tähän/
Sun päälles, kehtaan viel kerran räkäst/

Oot siis yht arvokasta! Kun Kanervan tekstarit/
Ne rakkaus runoelmat, kovii et itekin tesmasin/
Ei toiminu, mut niit jaeltu monii tuhansii/
Eli oot massaa! Eli niit ketkä on mun munas kii/

Irti pitää ravistella! Kun kusta laariin/
Tollasii kikkareit vaan pitää poiskin sielt kaapii/
Homo hei! Palaas pika pikaa sinne kaappiin/
Niittaa se kiinni! Ja ei palata siis tarvii/


''Mä oon voittamaton
Mua ei pysäytä mikää
Mä oon pysäyttämätön
Voit säki koittaa kampeen pistää
Muttet tuu mua voittamaan
Mä tuun olee voittosa vaan''

(Intro tarinan alulle ''kertoja'')

Salakavalasti! Se iskee suoneen/
Lupailee paljon, mut pitää tuotteen/
Mitä huomen? Väkivaltaa ja verta?/
Naulitset itses arkkuun! Sitä se vertaa/
Viel kerran, se sotilas laskee aseensa/
Kautta kannon, menettää aseman/
Viel värähtelee, tanner tärähtelee/
Monen matkan, aseel päättää vereen/
Ja mikä hallituksen kanta?/
Nappeja lisää! Mitä sattuu antaa?/
Unohdetaanko ne? Vai saadaanko rahaa?/
Sitä ei tiedä! Mitä meiltä vaaditaan niellä/
Ei kestä viellä! Niin pitkään kun sä siedät/

(Tarinan ensimmäinen rooli ''syypää'')

Päällimmäisenä mielessä, koston himo/
Sisältä tuska! Ja sisällä jokin kiro/
Mikään ei sido! Mut naruissa kiinni/
Riuhdon tuskissain! Mut en pääse irti/
Ihmiskunta hyökyy päälleni/
Mut taistelen vastaan! Jättämäl jälkeni/
Enkä jätä jälkeeni! Ketään alempaa kastii/
Maailma tarvii johtajaa! Niin saakin/
Ihmiskunta on virhe! Julma vitsi vaan/
Koht haukoo henkee! Ja varvistaa/
Kansakunta! Kun ase antaa tulta/
Ja saavat tuta! Jumalaisen hahmoni/
Ja näin saan itse läpi tahtoni/
Unohda lakkosi! Asein tahto läpi/
Mulla vain, on päättäjäin käsi/

(Tarinan toinen rooli ''Uhri'')

Päivä alkaa, niinkuin aina ennenkin/
Aamiais pöydäs, löydän perheeni/
Ennen koulun alkuu, viel matkaan/
Koululle, kavereit jo vastas/
Päivä chilli, Illal harkat mieles/
Ei huonosti mee! Ei mikään pieles/
Sit tulee käänne! Kuulee kuulutuksen/
Varokaa aseistettua! Herättää tunteet/
Mitä mä teen? Mihin mä meen?/
Sydän tykyttää! Ja tuskan näkee/
Juoksuu käytävällä! Sekasortoo/
Tajuun jonkun, hautovan kostoo/
Pakenen! Syke hyppii sadoissa/
Pakko mennä tonne! Ei reittii toista/
Sit näkyy mutkan osa! Vaivun uneen/
Tieto leviää, siit huomen pystyy lukee/
Menehtyneitä monta! Muut sekä minä/
Enkä pystynyt kestämään enään sitä/

(Tarinan kolmas rooli ''Läheiset'')

Yleinen hälyytys, radio nopeasti päälle/
Tiedottomuus, vie kaikilta järjen/
Radiossa painotetaan, uhreja on/
Itku lähellä! Mut viel urhea on/
Tiedoissa kerrotaan, Lapseni koulusta/
Kuulemma kukaan ei ole turvas/
Poliisit jo paikalla! Pauketta kuuluu/
Sydän nousee kurkkuun! Pahalt tuntuu/
Mieli mustuu! Haluis juosta apuun/
Ja haluis viimeiseen oljenkorteen tarttuu/
Mut kehotetaan pysymään poissa paikalta/
Ei tietoa läheisistä! Ja viel on aikaista/
Sitten tieto leviää! Onko hengissä?/
Ei ole, eikä tuska enään ikinä hellitä/
Ei hellitä!