1.
Jäljet hautautuu, kidosten alle kaikkoo/
Ei löydä tietä! Ja ei tiedä mitä aikoo/
Tallustaa edespäin! Mut pelosta kankeena/
Itku on lähellä! Ja nainen jatkaa haikeena/
Katse orastaa! Ja ei tuiskees nää edespäin/
Nainen huutaa! ''Mitä on enään edessäin''/
Miks tää elettäis? Miks edelleen näin?/
Pitää käydä! Ja miks yhteinen tie kesken jäi?/
Auttava käsi jäi matkan varrelta, ja nainen suree/
Tummat myrskyiset illat! yksin iltaisin pukee/
Ja asettelee pöytään puitteet, kahdelle jälleen/
Viel surusta herkkänä! Miehensä lähdön jälkeen/
Ei ole päässyt yli, kauhu on toteutunu kokonaan/
Eikä nainen enään pysty itseään kokoamaan/
On kädet arpia täynnä! Muistelmat sattuu/
Ja puhuminen ei tule kuuloon! Ja näin päivät karttuu/
K.
Tuskaa! Tuhoa ja vihaa/
Ne murskaa! Putoan! Ja pilaan/
Elämäni on murskan! Ja en fiilaa!/
Nyt minuutin hommas menee, kaks minsaa/
En pysty hengittää! Kaipaan ilmaa!!/
2.
Mies, tummin silmäpussein/
Ulkokuori kova! Mut sisält murheit/
Kädet täristen! Pullon korkkaa!/
Ja huikan ottaa! Ei voi haavottaa/
Enempää kun tää! Ettei pysty rajottaa/
Oma elämä rikki! eikä pysty ajottaa/
Tapaamisiaan! On liian rikki nähdäkseen/
Lapsiaan! Ja Nyt niin jo itseään häpee/
Niiden silmist näkee! Kuin häpeä loistaa/
Myös lasten puolelta! Ei haluu nähdä huomenta/
Mut silti ei kantti kestä! Tehdäkseen itselleen sellaista/
Ja kertailee ongelmiaan! Ja kaataa viinaa vaivaan/
Miks tää kitkerä juoma! on sitä kelpo salvaa?/
Ja miks tuntuu kun se auttais? Kun elo kalvaa/
Silti samas räkäläs! Samas pöydäst/
Itsensä jälleen, heräävinään löytäs/
K.
3.
Nainen selällään, yksin kylmissään kotonaan/
Itkee itsesäälissä! Ja oven käynti odottaa/
Mut turhaan! Mie on kuollut! Ja kaikonnut/
Ja niin nainen, tiensä päättää on aikonut/
Ei paluuta enään! Ei haluuta elää/
Nyt varma siitä! Ei toisin vakuuta ketään/
Naine kulkenut tuskaista matkaa! Yksin jälleen/
Ja se paska sisältä ihan liikaa jo särkee/
Mies rappukäytävältä herää! Kohmeessa/
Ei pääse yksin ylös! Mut saa naisen otteesta/
Avun nousta ylös! Ja mies hymyilee jälleen/
Tää hetki! Miehelle niin syvästi tärkee/
Et iloisuus tarttuu! Nainen passaa matkaa/
Ei ehkä tänään! Tällä hetkellä viel jatkaa/
Juovuksissaan! Mies rysähtäny oikeaan paikkaan/
Ja herännyt mies oli jo oikeaan aikaan/
K.
4.
Nainen nyt jo kymmenettä vuotta elossa tapauksesta/
Ja vie kuukausittain haudalle kynttilän! ja latelee rukouksensa/
Törmää hautakiveen! Johon kaiverrettu miehen nimi/
Mies mennyt pois! Nainen jotain siinä kohdassa tunsi/
Ei tiedä miks tuntuu siltä! Ei tajua syytä/
Mut siinä se mies! Joka auttanut tekemättä mitään/
Ja nytkin viellä, naisen miettimään pistää/
Tuona päivänä! mitä jos ei olisi tapahtunut mitään?/
Olisiko naista enään? Vai olisiko se tapahtunut?/
Nyt nainen uudessa avioliitossa, ja on rakastunut/
Lapsia kaks, ja elää unelmaansa uudestaan/
Ja ilolla, hän jatkaa tietään tulevaan/
Ei unohda mennyttä! Mutta ottanut opikseen/
Ja nyt vie, miehien molempien haudoille koristeet/
Ja rukouksissa muistaa, miehiä elämänsä/
Eikä silti jätä, päivääkään elämättä/