1.
Sänkyni laitamalta, löydän usein itseni/
Katselemassa seinämille! Peloissa itsekin/
Olen tehnyt tätä ennenkin, monet kerrat/
Itkeny lammikot! Ja vuotanu verta/
Harmaa arki, mut eihän viikonloppukaan värikäs/
Aina vaan miettiny, mikä tätä elämää värittäs?/
Yksinäisyys, ottaa mua jo niskasta kiinni/
Pyristely on turhaa, sil mä en pääse irti/
Haluisin olla niinku muutki, mut silti nautin tästä/
Olla erillainen, ja toisel taval eteenpäin päästä/
On monesti masennusta! Mut nuorin viellä/
Eihän tän ikänen poika, viel tietään tiedä/
Mut samal, kun kaipaa jo lepoo ja rauhaa/
Niin olisko väärin kaikota pois vaan hautaan?/
Mikä huomisessa muita kiehtoo?/
Kun itseeni se vaan niin paljon etoo/
K.
Mä petyn pettymistä! Yksinäisyys petkuttaa/
En löydä onneeni! En löydä turvaa/
Tarviin läheisii, tarviin jonkun viereen/
Ja nyt tän toiveen, pistän syväl mieleen/
2.
Murtunu poika pieni, aina rustaa tekstejä/
Pitää viel kiinni, mut haluu irti hengestä/
Mut kantti ei kestä! Ei oikeen tajuu/
Miks joku oikeesti tosissaan elää haluu?/
Aina on napit vastakkain, sukset ristissä/
Eikä tästä maailmast varmaan löydy ihmistä/
Joka ajattelis toisia, enemmän kun itseensä/
Mut kai se on normaalii, et rakastaa itseensä/